Syksyllä puutarhaa värittävät pikkulehtikatsuran sitruunankeltainen, oranssi tai viininpunainen lehdistö. Lakastuvista lehdistä erittyvää tuoksua kuvataan milloin piparkakuksi, milloin kypsäksi omenaksi tai vaniljaksi.
Katsurat kasvavat kotiseudullaan Japanissa ja Kiinan Sichuanin maakunnassa lehtimetsissä yhdessä japaninvaahteran kanssa. Molemmat ovat japanilaisen puutarhan peruskasveja. Mielikuvitusta kutkuttavan tuoksun lisäksi katsurat ovat muutoinkin ainutlaatuisia. Ikivanhaan katsurakasvien heimoon kuuluu meilläkin kasvatettavan (pikkulehti)katsuran (
Cercidiphyllum japonicum) lisäksi vain isolehtikatsura (
C. magnificum). Ammoisina aikoina ympäri maapalloa on kasvanut useita eri katsuralajeja, mutta nyt ainoastaan nämä kaksi muinaisjäännettä ovat jäljellä.
Kaukoidässä katsuroista kehittyy jopa 40-metrisiä puita, mutta Euroopan suurimmat yksilöt ovat 20–25 metriä korkeita. Latvus on säännöllisen kartiomainen, myöhemmin kupumainen. Puusta kehittyy avoimella paikalla usein monirunkoinen ja erittäin leveä. Suomen korkein pikkulehtikatsura kohoaa tiettävästi kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingin Kaisaniemessä. Pituutta puulla on 15 metriä. Upeita katsurapuita voi ihailla pääkaupungissamme myös Malmin hautausmaalla.
Mereisestä tai lievästi mereisestä ilmastosta kotoisin oleva katsura talvehtii oikullisesti. Sitä on istutettu Oulussa saakka, mutta se saattaa paleltua maata myöten jopa I-vyöhykkeellä. Usein katsurasta kehittyykin puun sijasta 4–5 metriä korkea pensas. Ilmeisesti lajista on tuotu meille eri alkuperää olevia ja kestävyydeltään erilaisia taimia. Katsuraa tavataan kotiseudullaan sekä merenrannikon lauhassa ilmastossa että vuoristossa 1 800 metrin korkeudessa, missä talvet voivat olla hyvinkin kylmiä.
Katsuroiden lehdet muistuttavat juudaksenpuun (
Cercis siliquastrum) lehtiä, mihin viittaa Cercidiphyllum-sukunimi. Katsuran tekevät erityisen värikkääksi sen punaiset lehtisuonet ja -ruodit sekä ohuet nuoret oksat. Kaiken lisäksi lehvästö vaihtaa väriään monta kertaa: se on avautuessaan punainen, sitten kuparinruskea, kesällä vihreä, syksyllä keltainen, vaaleanpunainen tai purppurainen.
Ruska-asuisista lehdistä erittyvän tuoksun aistii herkimmin aamulla ja sateen jälkeen. Pienikokoisen katsuran tuoksua on vaikea huomata, mutta isossa puussa on jo niin paljon lehtiä, että tuoksun havaitsee helposti.
Kukinta alkaa keväällä niin varhain, että katsuran lehdet ovat vielä tiukasti silmulla. Tuulipölytteiset, punaiset kukat ovat sinänsä mitättömät, mutta kun niitä kehittyy runsaasti, koko kasvi näyttää punaiselta.
Varaa lämmin kasvupaikka
Katsura menestyy varmimmin eteläisimmässä Suomessa I–II-vyöhykkeillä. Vaikka astiataimia voi istuttaa koko sulan maan ajan, epävarmasti talvehtiva katsura istutetaan mieluiten keväällä. Siten puulle jää enemmän aikaa juurtua ja sopeutua kasvupaikan oloihin ennen talven tuloa. Kasvupaikan tulee olla aurinkoinen tai puolivarjoinen ja suojassa kylmiltä pohjoistuulilta. Puusta tulee usein lähes yhtä leveä kuin korkea, joten taimiväliksi sopii viitisen metriä.
Koska katsura kärsii herkästi keväthalloista, taimi sijoitetaan mieluiten rinteen yläosaan. Se ei viihdy märässä notkossa eikä kylmässä savi- tai hiesumaassa. Jos pohjamaa kuitenkin on epäedullista, kasvualustan voi rakentaa kohopenkiksi. Kaiva pohjamaahan pari metriä leveä ja puolisen metriä syvä kuoppa. Kaada pohjalle 20–30 senttiä soraa salaojitukseksi. Päälle tulee peltomultaa tai muuta kasvualustaseosta. Koska katsura tarvitsee vähintään 60 sentin paksuudelta kasvualustaa, mullan pinta jää selvästi koholle ympäristöstään.
Myytävät kasvualustat on miltei aina peruslannoitettu ja -kalkittu, joten niitä ei tarvitse parantaa ainakaan pariin vuoteen istutuksen jälkeen. Voimakas lannoitus haittaa juurtumista ja voi saada puun kasvattamaan huonosti talvehtivia vesiversoja. Kalkkia sen sijaan saa lisätä multaan reilusti. |
