Jalat vedessä

KOLUMNI 4/2024

Limaskojen (Lemna) ja vesiherneiden (Utricularia) kaltaiset huolettomat irtokellujat kertovat, että kasvit eivät välttämättä tarvitse maata kukoistaakseen. Ravinteethan otetaan aina veteen liuenneina. Tähän perustuu vesiviljely, hienommin sanottuna hydroponinen viljely, jossa kasveja ei istuteta maahan vaan ne saavat ”istua” ravinteilla terästetyssä vedessä. Jos et ole tutustunut vesiviljelyyn, sen tulokset ja hyvät puolet kotioloissa saattavat yllättää.

Jos haluaa hifistellä, tarvikkeisiin valolähteineen ja pumppuineen saa menemään pitkän pennin. Onneksi paljon vähemmälläkin panostuksella pääsee alkuun. Viljelytarvikkeita ja -ohjeita löytyy puutarhaliikkeiden sivuilta, joten lyhyesti: tarvitset vesiastian, ainakin sisätiloissa valonlähteen, ravinteita ja reiällisiä ruukkuja, joihin kasvit asetetaan. Ruukut voi kiinnittää vesiastian päälle laitettavaan rei’itettyyn kanteen. Ruukkuihin ei laiteta multaa vaan kevytsoraa, perliittiä, kivivillaa tai rahkasammalta kasveja tukemaan. Ruukkuja ei upoteta veteen kokonaan, koska juurien pitää saada happea.

Voit kasvattaa vesiviljelyyn sopivia vihanneksia ja yrttejä vuoden läpi, talvella sisällä ja kesällä ulkona. Vettä kuluu vähemmän kuin perinteiseen mullan kasteluun. Rikkakasveja ei tarvitse kitkeä ja kasvu on nopeampaa, koska kasvien juuret ovat ravinneliuoksessa eikä ravinteita tarvitse kiskoa irti maaperästä. Ravinteiden kanssa on kuitenkin syytä olla tarkkana. Lehtisalaattia ja tomaattia ei pidä kasvattaa samassa astiassa, koska niiden ravinnevaatimukset ovat erilaiset. Ravinteiden ottoa voi tehostaa lisäämällä veteen mykorritsaa muodostavia sieniä, joita jotkin puutarhaliikkeet myyvät pusseissa.

Vettä kuluu vähemmän kuin perinteiseen mullan kasteluun.

Vesiviljely taipuu moneen, mutta ei ihan mihin vaan. Isojen juurikkaiden, perunoiden tai sipulien kasvattaminen ei onnistu, retiisin kyllä. Kiitollisimpia kasvatettavia sisätiloissa ovat erilaiset salaatit ja mausteyrtit. Monet ristikukkaiset innostuvat vesiviljelyssä kasvamaan rehvakkaasti, kannattaa kokeilla vaikkapa sinappia tai lehtikaalia. Kesällä ulkona voi ilman lisävalaistusta kasvattaa mansikoita, tomaatteja, kurkkuja, paprikoita ja chilejä. Voi niitä toki talvella kasvattaa sisällä, mutta tarvittava lisävalo ja -lämpö voivat tulla aika kalliiksi.

Sisällä kasvatettaessa lisävalon laadulla on yllättävän paljon merkitystä, ja tätä ei aina ohjeissa selitetä ainakaan ymmärrettävästi. Kasvit tarvitsevat tasapainoiseen kasvuun sekä sinisiä että punaisia aallonpituuksia. Ilman punaista valoa varret voivat jäädä heiveröisiksi ja kukinta heikoksi, mikä ei ole hyvä esimerkiksi paprikoille tai tomaateille. Sininen valo riittää, jos kasvatat salaatteja, pinaattia, mangoldia tai lehtikaalia – siis kasveja, joista syödään lehdet. Lehtisalaatilla tehdyissä kokeissa paljon sinistä valoa saaneiden lehdet olivat ryppyisiä ja voimakkaan makuisia. Vähäinen sininen valo tuotti miedon makuisia, sileälehtisiä salaatteja.

Menestystä mielekkääseen lotrailuun!

– Johannes Enroth

Kolumnisti on eläkkeellä oleva kasvitieteilijä ja sammaltutkija Helsingistä. Hän kertoo kasvimaailman ilmiöiden taustoista.

Kiinnostuitko?

Tilaa Kotipuutarha-lehti nyt tutustumishintaan.
Saat seuraavat 4 lehteä vain 25 €!

Tilaa nyt

Tilaa Kotipuutarha-lehti

Tutustumistarjous 4 lehteä 25 €
Tilaa nyt