Blogi Somepuutarhuri Johanna Rönnlöf

Vanhan ajan joriinien varaslähtö kevääseen

Tuvan lattialla multapaakuissaan sellaisenaan talvehtineet joriinit ovat selvinneet talvesta ja päättäneet, että nyt on kevät :D

Erityisen innokas tapaus on Bergianska trädgårdenin Gamla Orangeriet -kahvilasta viime vuoden toukokuussa ostettu daalia. Sillä taitaa olla sopeutumisvaikeuksia, kun raukka on raahattu tänne Pohjanmaan tundralle Tukholman lempeästä lämmöstä ja aikaisesta keväästä.

Keväästä riehaantunut tukholmalainen :D Ja ulkona tietysti lasten liukurit yms. levällään. Ei ole vielä kevät Pohjanmaalla senkin höpsö!

En tajua miksi mulla ei ole yhtään kuvaa kahvilan viehättävästä myyntipöydästä, jossa näitä oli myynnissä, sillä arvaatte varmaan, että ne oli ruotsalaiseen tapaan asetettu esille niin hurmaavan kauniisti, aidosti ja mehevän inspiroivasti, että pelkästään esillepanon ihailu oli kokemus itsessään. Ainut miinus oli, että missään ei ollut tietoa tai kuvaa itse kukasta. Mulla ei siis ole mitään hajua siitä millainen kukka on odotettavissa!

Tästä upeasta kimpusta kahvilan vitriinin päällä olen näköjään napannut kuvan.

Viime kesänä tämä kyseinen daalia toki jo kasvoi kasvimaan kukkapenkissä, mutta harmikseni se ei ehtinyt kukkaan lainkaan. Yritin myös googlailla, josko joku olisi laittanut tästä kuvia nettiin, mutta en löytänyt mitään. Tai sanotaanko että löysin kuvia Bergianskan daalioista kyllä, lukemattoman määrän, mutta mikä niistä nyt sitten on tämä mikä minulla on? Ärsyttävän kutkuttavaa odottaa! Ainut tieto mikä kerrottiin kahvilan hintalapussa oli, että daalian pitäisi olla vanhaa ja kestävää kantaa ja että se olisi ollut viljelyssä Bergianskan puutarhassa kauan.

Gamla orangeriet -kahvilan pöytä ja näkymä rosoiseen ja väljään tilaan , joka on nimensä mukaisesti entinen orangeria.
Gamla Orangeriet on ihana, ihana ruokapaikka, joka nimensä mukaisesti sijaitsee vanhassa rosoisessa orangeriassa, Bergianskan yliopistollisen puutarhan alueella.

Ruotsissa kaikki on kauniimpaa

Ruotsissa käydessä sitä aina jää monttu auki ihmettelemään, että miten kaikki onkin siellä aina kauniimpaa kuin Suomessa, jopa janoonsa nääntyvät pelakuut. Olisi kiva jos joku joskus selittäisi tämän asian mulle juurta jaksain, sillä oon ihmetellyt tätä mysteeriä vuosien ajan. Kertokaa jos tiedätte!
Pakko näyttää orangeriasta vielä tämä unelmieni hana. Vaikka meille kotiin ei tullutkaan tämmöisiä mistä haaveilin, niin ehkäpä vielä jonain päivänä kesäkeittiöön, ulkorakennukseen tms. voisi tämmöisen saada…

No niin, nyt ei kuitenkaan pitänyt puhua varsinaisesti Bergianskasta, vaikka se onkin upea, upea paikka. Vaan nyt piti puhua vanhan ajan joriineista.

Joriinit tuvan lattialla

Tässä parin kesän daaliakokemuksella olen tullut siihen tulokseen, että vanhan ajan kestävät daaliakannat eli nk. joriinit ovat ainoita daalioita, joita mun edes kannattaa yrittää kasvattaa. Kaikki muut on liian vaativia, eikä niiden hyysäämiseen ole kaiken muun homman ohella aikaa. Kellarin puuttuminen karsii myös kaikki liian vaativat tapaukset pois, sillä en halua kasvattaa daalioita vain yhden kesän iloksi, vaan toki koitan talvettaa kaikki.

Nämä mun vanhat joriinit avautuvat lopulta paljastaen kimalaisille, perhosille ja monille muille ötököille mieluisan ruokapaikan.

Kaikki yksinkertaiset vuokko- ja pionidaaliat saavat kuitenkin mahdollisuuden tässä puutarhassa, sillä ne ovat pölyttäjien suosiossa. Tässä kuvassa daalia, joka ainakin myytiin nimellä ’Bishop of York’ ja oli aivan ihana, runsaskukkainen ja lehtien tummanpuhuva lila väri oli mahtava kontrasti raikkaan keltaoransseille kukille. Tämän selviäminen on kuitenkin vielä mysteeri ja juuri nyt en pysty kumartumaan tuvan lattialle tutkimaan tilannetta tarkemmin.

Tuvan lattialla, lämpimässä ja valoisassa daaliat olivat kuitenkin alkaneet pukkaamaan uutta kasvua jo maaliskuun puolella, joten jotain oli tehtävä. Pelkäsin, että juuret kuivuvat kokonaan, ellen istuta niitä jo ennen aikojaan. Nyt vaan pitää toivoa, että saan nämä latvomalla jotenkin pidettyä aisoissa ja totutettua aurinkoon sitten kun sen aika tulee.

Vappuna pihalle

Isoäidilläni oli tapana istuttaa joriinit ulos lämpimään kohopenkkiin vappuna, säästä huolimatta. Tupla- tai triplaharson alla joriinit selvisivät, vaikka ulkona satoi monesti vapun jälkeenkin vielä räntää. Tässä toki auttoi sekin, että juurissa ei ollut vielä kasvua, vaan ne peiteltiin lämpimän mullan syliin. Itse taidan kasvattaa suurimman osan näistä daalioista tänä kesänä lähinnä ruukuissa, joten täytyy varautua kuskaamaan niitä sisään ja ulos kunnes ilmat todella lämpenee.

Daalioiden kukinta kuulemma myöhästyy entisestään latvomisen seurauksena, mutta nyt oli kyllä pakko. Järki sanoo myös, että kun daaliat laitettiin esikasvatukseen jo maaliskuun puolella, on niitä varaa myös enemmän latvoa. Tämän tukholmalaisen olisi kyllä voinut latvoa paljon aikaisemmin, ennen kuin varret pääsivät noin paksuiksi. En yhtään tiedä mitä tuo tykkää noin paksun varren katkaisusta. Enkä tietenkään jaksanut laittaa pistokkaita näistä latvoista kasvamaan.

Ruukun pohjalla kasvaa myös tupas jotain, mikä on tullut kasvimaalta mullan mukana. Liian pienet ruukutkin näillä on.

Ja toisilla ei ole ruukkua lainkaan XD Tämä tapaus oli niin suuri, että jouduin poraamaan pesuvatiin reikiä ja hiukan väkivaltaa käyttäen tunkemaan juuret sinne. Hän näyttää hiukan surulliselta.

Vanhan ajan joriini ei mahtunut muualle kuin pesuvatiin

Mutta näillä mennään. Jos ootte sitä mieltä, että tää homma on tuomittu epäonnistumaan, niin mä en halua tietää sitä :D Itseasiassa nää joriinit teki tän tempun jo viime keväänä, silloin tosin lähtivät kasvuun aavistuksen myöhemmin ja vähän paremmassa hapessa. Ne oli silloin koko talven salissa, jossa lämpötila pysytteli tuolloin noin 10-15 asteen hujakoilla. Mutta koetetaan nyt sitten ottaa vaikka matkan aikana niitä pistokkaita, ettei joriinien elämä vallan tähän pääty.

Joriineissa on liiankin paljon uutta kasvua vuodenaikaan nähden

En muuten malta olla laittamatta tähän vielä yhtä kuvaa Bergianskasta. Nimittäin katsokaa miten kaunis on kapriksen kukka! Ehkä kauneimpia kukkia mitä oon ikinä nähnyt! Ja tuo lämmin valo.

Oikein lämmintä, aurinkoista ja ihanaa kevättä ja kevään odotusta kaikille <3 Meillä on vielä parhaimmillaan parikymmentä senttiä lunta, joten näihin tunnelmiin on pakko välillä palata, jos meinaa kestää selväjärkisenä toukokuuhun saakka. Kun katselin vähän enemmänkin vanhoja kuvia tulin siihen tulokseen, ettei tuollaista valoa kannata odottaa näillä leveysasteilla kuin tosiaan silloin toukokuussa vasta. Mutta ehkä me nyt sinne jaksetaan, kun niin vähän on enää jäljellä :)

  • Ei ole kommentteja.
  • Lähetä kommentti

    This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

    Tilaa Kotipuutarha-lehti

    Tutustumistarjous 4 lehteä 25 €
    Tilaa nyt