Talventähti

Talventähti (Eranthis hyemalis) ei malta odottaa lumen sulamista vaan puskee keltaiset kukkansa lumen ja jään keskellekin aivan maan rajaan maalis-huhtikuussa. Se kilpailee aikaisuudessa toisen varhaiskevään kukkijan, lumikellon kanssa.

Mainos: HSY. Metsäpirtin multa 30 v. Tutustu ja tilaa: Metsapirtinmulta.fi. Hsy valmistaa Metsäpirtin multatuotteet.

Kevään ensimmäinen kukkija

Leinikkikasvien heimoon kuuluva talventähti muistuttaa hieman niittyleinikkiä. Sen keltaista kukkaa ympäröi vihreiden liuskaisten suojuslehtien muodostama kaulus, joka kehystää kauniisti kevään ensimmäisiä hennontuoksuisia väripilkkuja.

Talventähteä on viljelty Euroopassa jo 1500-luvulla. Alun perin se on kotoisin Italiasta, mutta sitä kasvaa luonnonvaraisena myös Balkanilla, Turkissa, Pohjois-Iranissa sekä Afganistanissa. Meillä talventähteä kasvaa pihoissa ja puistoissa sekä karkulaisena.

puolivarjo–varjo

hikevä ja läpäisevä kasvualusta

alkukevät

10 cm

Talventähti kukkii lumenlähdön aikoihin. Laji lisääntyy puiden ja pensaiden alla kukkamatoksia siemenistä ja sivumukuloista.

Jätä puiden lehdet talvisuojaksi

Talventähti viihtyy hyvin puutarhan lämpimillä paikoilla puiden ja pensaiden alla puolivarjossa. Syksyllä putoavat lehdet antavat sille talvisuojan ja keväällä se taas jatkaa kasvuaan muodostaen ennen pitkää tiheän kukkamaton. Talventähti leviää siemenistä ja sivumukuloista. Useimmiten se ei maistu eläimille vaan saa kasvaa 5–10 cm pituuteensa rauhassa. Talventähti on myrkyllinen, mutta harvemmin aiheuttaa oireita pieniä määriä syöneelle.

Talvitähti kukkii vuodesta toiseen ilman hoitoa

Talventähden mukulat istutetaan syys-lokakuussa 5–7 sentin syvyyteen melko tiheään noin viiden sentin välein. Niitä kannattaa liottaa haaleassa vedessä vuorokausi ennen istuttamista. Talventähti ei vaadi hoitoa. Viihtyessään se muodostaa laajan kasvuston ja ilahduttaen vuodesta toiseen kirkkaankeltaisilla maljamaisillla kukillaan. Jos talventähteä haluaa lisätä siemenistä, on ne syytä kylvää heti kukinnan jälkeen kesäkuussa. Siemenet itävät vasta seuraavana vuonna, mutta säilyvät parhaiten maassa.