Katajat

Aurinkoisten ja kuivien ketojen tai kalliotonttien pensas- ja puuvaihtoehtojen kärjessä ovat katajat (Juniperus). Pitkäikäiset katajat viihtyvät myös multavassa maassa.

Katajat viihtyvät kuivassa ja aurinkoisessa puutarhassa

Katajat ovat valoisan, kuivan ja karun paikan havukasveja. Ne ovat kotonaan aurinkoisilla ja kuivilla kedoilla tai kalliotonteilla. Katajat ovat myös kestäviä, sillä noin 70 lajista suurin osa kasvaa pohjoisella pallonpuoliskolla. Katajat ovat kasvutavaltaan monimuotoisia, niitä löytyy sekä pystyjä, löytyy kapeita pilarimaisia, peittäviä havumattoja ja monen muotoisia pensaita.

Katajan marjat ovat oikeasti pallomaisia käpyjä, jotka ovat raakana kuivia ja vihreitä tai ruskeita. Kullekin lajille ominaisesti ne kypsyvät meheviksi ensimmäisenä, toisena tai kolmantena vuotena kukinnasta.

Kotikatajan kapealatvaisia muotoja sanotaan pilarikatajiksi (*J. communis* f. suecica).

aurinko–puolivarjo

kuivahko ja hyvin läpäisevä hiekka- tai moreenimaa

0,2–15 m

I–VIII

Kääpiökataja eli kotikatajan maanmyötäinen muoto (*J. communis* ’Repanda’).

Valitse katajalle aurinkoinen tai puolivarjoinen kasvupaikka. Runsaassa valossa katajista kehittyy tuuheita ja siniset ja keltaiset värisävyt vahvoiksi. Kasvualustan tulisi olla hyvin vettä läpäisevää. Katajat suosivat kuivahkoa ja karua hiekka- tai moreenimaata. Suomalaiset kotikatajakannat kasvavat jopa savimaassa, kun vesi ei seiso juuristossa. Katajaa ei tarvitse juurikaan lannoittaa, ne pärjäävät karussa tai niukasti lannoitetussa happamassa maassa. Nuoret taimet vaativat kevättalvella varjostusta, sillä suppea juuristo ei saa vettä jäisestä maasta. Kotikatajan kotimaiset kannat eivät kaipaa suojausta.