Maakellari omaan pihaan

Mehut, hillot, omenat ja kasvimaan sato säilyvät maakellarissa ekologisesti ja taloudellisesti. Oman pihan viileä säilytyspaikka tukee omavaraisuutta, säästää sähköä ja helpottaa juhlapäivien kylmäsäilytys­ruuhkaa. Maakellarissa talvetat myös daalian juurakot ja arat, lehtensä pudottavat ruukkukasvit.

Maakellarista on moneksi

Paitsi oman sadon pitkäaikaiseen säilytykseen, kellari soveltuu myös lisäkylmätilaksi silloin, kun perhejuhlien täytekakut ja salaatti­vadit eivät mahdu jääkaappiin, tai kun jääkaappi uhkaa lämmetä pitkän sähkökatkon seurauksena. Innokas puutarhuri jemmaa kellariin myös daalian juurakot ja muita talvenarkoja kasveja.

Maakellarin koko

Sovita kellarin omiin tarpeisiisi. Pohdittavia asioita ovat muun muassa varastoitavan sadon laatu ja määrä, omavaraisuuden tavoiteaste sekä kellarin muut käyttötarkoitukset kuten kasvien talvetus tai kylmien ruoka-ainesten varasäilytys. Yleensä noin viiden neliömetrin kokoinen maakellari on sopiva yhden perheen yhden kauden kotipihan sadolle, mutta ylärajaa ei luonnollisestikaan ole. Minimikokona voi pitää noin kolmen neliön tilaa.

Lämpötila maakellarissa

Paraskaan kellari ei ole täysin jääkaapin veroinen, sillä lämpötila ei pysy vuoden mittaan tasaisena. Yleisesti ottaen maakellari on kylmimmillään lopputalvesta, lämpötilan ollessa sisällä juuri ja juuri nollan yläpuolella. Lämpimimmillään kellari on kesän jälkeen alkusyksyllä, jolloin lämpötila on helposti jopa +10 asteen yläpuolelle. Onneksi siinä vaiheessa edellisen vuoden sato on yleensä käytetty ja uutta satoa aletaan vasta korjata varastoon. Optimaalinen maakellarin lämpötila varastointikaudella on +0–5 astetta ja kosteus 75–95 prosenttia. Eristykset, ilmanvaihto, materiaalit ja ympäröivän maamassan määrä vaikuttavat merkittävästi siihen, miten lämpötila ja kosteusolot vaihtelevat. Lämpö- ja kosteusmittarit kuuluvat kellarin vakiovarustukseen. On tärkeää seurata oman maakellarin olosuhteita eri vuodenaikoina, ja reagoida tarpeen mukaan esimerkiksi ilmanvaihtoa säätämällä.

Reilun kokoisessa kellarissa säilöt sekä sadon että talvenarat kasvit. Hyllyt ja laatikot helpottavat järjestyksen pitämistä.

Maakellarin paikka

Optimaalisin paikka maakellarille on luontaisesti mahdollisimman viileä: tontin varjoisa, pohjoispuolen rinne. Erityisesti kesähelteillä kellarin lämpötila nousee helposti liian korkeaksi, jos aurinko pääsee paistamaan siihen suoraan. Mikäli varjoista sijaintia ei ole omalla pihalla tarjolla, varjoa ja viilennystä voi järjestää myös suojaistutuksin sekä kasvattamalla seinän paksuutta auringon puolella. Kellarin voi rinteen puuttuessa rakentaa myös tasamaalle, mutta silloin se tulee upottaa osittain maan sisään. Tällöin tulee varautua suurempiin maatäyttöihin, jolloin kustannukset usein kasvavat.

Sijaintia pohtiessa on hyvä miettiä myös käyttömukavuutta. Kellarin tulee olla riittävän lähellä taloa, jotta sen käyttö on mielekästä. Talvella on mukavaa, jos kellari on sellaisen väylän varrella, jota muutenkin aurataan lumesta.

Huomioi maakellarin rakentamisessa

  • Lattia ja seinien alaosat muodostavat kellarin tarvitseman kylmä- ja kosteuspatterin. Varo liian tiiviitä rakenteita ja eristämistä, jotka estävät luonnollisen viileyden ja kosteuden kulun. Yläosiltaan kellari tulee sen sijaan eristää hyvin, jotta kesän lämpö ja kovat talvipakkaset eivät pääse sisälle. Käytännössä siis yläosat eristetään hyvin, alaosat huonosti.
  • Kantavat rakenteet voi tehdä betonista, kevytsoraharkoista, tiilistä tai vaikka luonnonkivistä. Valmiita maakellaripaketteja on myös saatavilla. Kevytsoraharkko on hengittävänä materiaalina ja työstettävyytensä kannalta usein helpoin vaihtoehto. Kovat ja tiiviit materiaalit erityisesti katossa aiheuttavat helposti kosteuden tiivistymistä ja katon ”itkemistä”. Tällaista ongelmaa näkee usein vanhoissa maakellareissa, jotka pääsääntöisesti valettiin umpi­betonista.
  • Salaojitus seinien ulkopuolella on tärkeää, jotta vesi ei seiso kellarin lattialla keväisin. Sisäpuolelta seinät voi maalata kalkkimaalilla, joka tekee olosuhteet huonoiksi erilaisille homeille ja sienille. Lisäksi valkoinen kalkkimaali valaisee tuntuvasti pimeää huonetta.
  • Maakellarin katolla on monta tehtävää. Sen tulee eristää lämpöä sekä kesähelteillä että talven paukkupakkasilla. Lisäksi se estää pintavesien pääsyn kellariin. Katon täytyy tukea sekä seinärakenteita että yläpuolisia maamassoja mahdollisine istutuksineen. Tarvitaan siis paitsi lujuutta, myös lämmöneristeitä ja kosteuseristystä. Käytännössä toimiva yhdistelmä syntyy usein betonista tai kevytsoraharkoista, solumuovilevyistä sekä kattohuovasta tai muovisista kosteudeneristyslevyistä. Maata kellarin katolle tulee mielellään metrin verran, mutta usein kerros jää ohuemmaksi käytännön syistä.
  • Toimivassa kellarissa on erillinen tuulikaappi, joka yhdessä eristetyn ulko-oven kanssa muodostaa hyvän lämpölukon sekä kuumuutta että kylmyyttä vastaan. Tuulikaapin lattian voi lämpöeristää halutessaan, samoin oven edustan ulkopuolelta.
  • Maakellarin lattian voi periaatteessa jättää mulloksellekin, mutta silloin paikat likaantuvat helposti. Hyvä ratkaisu on hiekkakerroksen ja tiililadonnan yhdistelmä. Maapohja tasoitetaan sora- tai hiekkakerroksella, jonka päälle ladotaan reikätiiliä. Lopuksi reiät tiivistetään hiekalla. Lopputulos päästää lävitseen viileyden ja kosteuden, mutta on jalan alla siisti. Yhtä hyvin lattian voi tehdä umpitiilistä tai erilaisista pihakivistä, miksei luonnonkivistäkin, joskin silloin lopputulosta on vaikeampi saada tasaiseksi. Myös betonista valettu lattia on mahdollinen, muttei yhtä hengittävä.
  • Ikkunaa kellariin ei tehdä, sillä pimeys takaa sadon säilyvyyden. Rakennusvaiheessa on hyvä miettiä, ­haluaako kellariin sähkövalon, vai pärjääkö kellarikäynneillä pelkällä otsalampulla.
  • Maakellarissa hyödynnetään luonnollista eli painovoimaista ilmanvaihtoa, jota säädellään kelien mukaan. Riittävän pitkä ja syvään kaivettu tuloilmaputki (3–10 m) takaa sen, että ulkoa tuleva ilma ehtii kesällä viilentyä matkalla, ja talvella vastaavasti hieman lämmetä. Tuloilma tuodaan kellariin oven alta tai vierestä, poistoventtiili sen sijaan sijoitetaan kellarin takaosaan ylös. Pakkasilla ilmanvaihtoa pienennetään, kovimmilla pakkasilla se täytyy usein tilapäisesti sulkea kokonaan.
A) Tuloilma otetaan läheltä lattian rajaa.
B) Ilmanvaihdon poisto­aukko sijoitetaan kellarin takaosaan ylös.
C) Eristetty ovi ja tuulikaappi muodostavat lämpölukon.
D) Muista maan salaojitus, jotta vesi ei keräänny kellarin lattialle.

Maakellarin maisemointi

Maakellari on parhaimmillaan yksi piharakennus muiden joukossa ja matalana kumpareena sen maisemointi on helppoa, voihan myös sen päälle istuttaa kasveja.

Sisäänkäynnin voi tehdä yhtä kutsuvaksi kuin minkä tahansa rakennuksen. Laatoita edusta, sisusta ruukkukasvein tai sijoita oheen vaikkapa pieni pöytä ja tuolit. Rakenna kellarin luo kutsuva polku ja tarvittaessa kauniit portaat.

Kellarikummun päällä on maata sen verran, että siihen voi istuttaa ruohovartisia kasveja tai pieniä pensaita. Tiivis kasvikerros sitoo kellarin päällä olevaa maata ja toimii myös pienenä lisäeristeenä. Kasvillisuus myös auttaa lumen pysymistä katolla, mikä tehostaa lämmöneristystä.

Valitse maakellarin päälle istutettavaksi lajeja, jotka sietävät ajoittaista kuivuutta, sillä kummulta sadevedet valuvat nopeasti pois. Vältä voimakas- ja syväjuuristen kasvien käyttöä. Tiheät maanpeittäjät toimivat yleensä parhaiten. Valitse istutusalustaksi rikkaruohotonta multaa, jotta hoitotoimenpiteet katolla pysyvät minimissään. Maakellarin päällys erottuu valintasi mukaan iloisesti kukkivana kumpuna tai kellarin kätkevänä, vihreänä maisemoijana.

Alkuperäisessä artikkelissa on käytetty lähteenä teosta Maakellari, Urpo Nurmisto, Rakennusalan kustantajat RAK 2011

Hei tilaaja!

Lue koko juttu Maakellari omaan pihaan Kotipuutarhan numerosta 3/2023.

Siirry tästä näköislehtiarkistoon

 

Kiinnostuitko?

Tilaa Kotipuutarha-lehti nyt tutustumishintaan.
Saat seuraavat 4 lehteä vain 25 €!

Tilaa nyt

Tilaa Kotipuutarha-lehti

Tutustumistarjous 4 lehteä 25 €
Tilaa nyt