Parsan kasvattaminen — haaveissa oma viljelmä

Herkullinen tankoparsa on meidän perheen jokavuotinen alkukesän herkku.

Jo vuosia on ollut mielessäni aloittaa oman parsan, Asparagus officinalis viljeleminen. Olen katsellut usein parsan siemeniä mutta aina on vain jäänyt sitten kuitenkin tilaamatta. Siemenistä sitä paitsi parsan saaminen lautaselle kestää vuosikausia! Istutettuina taimina minulla jo kerran parsan juurakkoja jokunen olikin mutta joko myyrät tai liian kostea paikka veivät ne, eikä kasvu alkanut. Paikkakin oli huono. Marjamäen takakummun takana ihan liian varjossa. Olin silloin jostain lukenut, että parsa saattaisi viihtyä syötävän metsäpuutarhan suomissa oloissa mutta kyllähän se ehdottomasti enemmän auringon kasvi on.

Parsan peltoviljelyä kohopenkeissä.

Parsan istuttaminen juurakoista

Jos haluaa päästä mahdollisimman nopeasti herkuttelemaan omalla parsalla niin parsapenkki kannattaa perustaa juurakoilla. Tärkeää on valmistella istutusalue hyvin ennen istutusta. Parsa tarvitse runsaasti ravintoa joka levitetään istutusvaon pohjalle. Itse ajattelin käyttää tässä säkkitavarana myytävää hevosenlantaa. Sen mukana ei ainakaan pitäisi tulla kasvimaalle mitään ei-toivottuja rikkaruohoja. Koska parsapenkin pitäisi tuottaa samalla paikalla jopa 10-15 vuotta niin haluan ettei ainakaan heti perustusvaiheessa alueelle tulisi lisänneeksi rikkaruohon siemeniä lannan mukana. Toinen vaihtoehto olisi laittaa istutusvaon pohjalle meidän keittiöjätekompostia.

Haluan kasvattaa vain vihreää ja C-vitamiinipitoista parsaa jolloin tuollaisia edellisen kuvan kaltaisia kohopenkkejä ei ole tarvista rakentaa. Jonkin verran koholle ajattelin kuitenkin istutuksen laittaa, sillä parsa on arka liialliselle kosteudelle. Uskoisin kyllä sen viihtyvän hyvin meidän aurinkoisella kasvimaalla, sillä siinä multa on kuohkeaa ja hiekkapitoista, eikä vesi seiso maan pinnalla koskaan. Toki hiekkaa voisi kyllä istutusvaiheessa vielä vähän lisätäkin! Voisin vaikka sekoittaa hiekan ja lannan keskenään vaon pohjalla. Sitten vähän kasvimaan perusmaata niin, että vakoon muodostuisi pieni kohopenkki jonka päälle pitkät ja lonkeroiset parsan juurakot olisi helppo asetella nätisti. Juurakoiden istutusväliksi suositellaan 40 cm:ä ja riviväli saisi olla noin metrin. Aluksi juurakot kehotetaan peittämään vain noin 10 cm:n kerroksella maata ja loput sitten vähitellen syksyyn mennessä.

Rikkaruohojen kitkeminen on tärkeä osa parsan kasvatusta. Myös joka vuotinen lannoitus täytyy kyllä muistaa niille antaa! Voisin kokeilla myös parsapenkin kattamista ruohosilpulla. Voisikohan nurmisilppua lisätä jonkin verran jo siinä ensimmäisenkin kesän aikana?! Katan nimittäin nykyään koko kasvimaan tuoreella ruohosilpulla ja rikkaruohojen kitkeminen on vähentynyt erityisen paljon.

Sadonkorjuuta käynnistellään hiljalleen

Juurakoistakaan istutettua parsaa ei päästä korjaamaan heti ensimmäisenä vuonna vaan kasvuston kannattaa antaa vahvistua ja kasvaa rauhassa 1-2 kasvukautta. Sittenkin korjaaminen aloitetaan varovasti jättäen kasviin myös täysikokoiseksi kasvavia varsia, joiden avulla se kerää voimia juurakkoonsa seuraavan kauden varalle. Rauhallinen sadonkorjuu kyllä sopii itselleni, sillä olen siinä muutenkin vähän huono. Olenkin aina sanonut, että minä voisin kasvatella vaikka mitä, kun joku muu vain sitten valmistaisi sadon lautasille. Koko perheen suurta herkkua ovat muuten grillissä valmistetut pekonisiivuun käärityt parsat. Olisihan se kyllä ihan mahtavaa päästä tekemään tuota herkku joskus omista tapeista (kuten lapset niitä ovat aina kutsuneet).

Parsan varret sopivat myöhemmin kesällä myös kukkakimppujen vihreäksi.

Eikä siinä vielä kaikki…

Vaikka parsa koko perheen herkkua onkin niin yhtälailla odotan innolla myös parsanvarsien lisäämistä loppukesän kukkakimppuihin! Kaipasin viime kesänä jotain kevyttä ja vihreää raskaiden daalioiden seuraksi. Parsa voisi hyvinkin toimia kauniin kevyenä vihreänä pilvenä, kuin kattona muille puutarhan leikkokukille. Löysin muuten yhden jännän tiedon parsan ”lehdistä”. Lehdiltä näyttävät pienet piikit ovatkin varren haaroja ns. laakavarsia. Varsinaisia lehtiä ovat varren pinnan suomumaiset osat.

Parsan viljelyllä on pitkät perinteet meillä Suomessa, vaikkakin sen viljely on ollut pitkään unohduksissakin. Jo 1600-luvulla on parsaa kasvatettu ainakin herraskartanoissa ja nyt näyttäisi, että kotimaassa kasvatettu parsa saattaisi olla lisääntymään päin. Aiheesta löytyi useita Maaseuduntulevaisuuden julkaisemia artikkelejä.

Tässä onkin vielä ihan mukavasti aikaa suunnitella tulevaa parsapenkkiä ja katsella mistä olisi järkevää tehdä juurakkotilausta. Suunnitelmissa on tehdä vähän isompi kimppatilaus pienen puutarharyhmän kesken.

Ihanaa onkin ollut suunnitella yhdessä kevättä ja parsojen hankintaa💚

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

Postauksen kuvat Pixabay.com

12 Comments

  • Fiskarsissa nykyisen sepän pajan yläpuolinen rinnepelto on ollut aikoinaan parsanviljelyalueena. Alue on liki 10 ha, joten oletettavaa olisi kuitenkin, ettei ihan koko pelto ollut parsalla. Se hävitettiin ilmeisemmin joskus 60-luvulla. En ole koskaan nähnyt siitä valokuvia, mutta juttelin reilu 20 vuotta sitten jo iäkkään ja eläkkeellä olevan yhtiön entisen puutarhurin kanssa asiasta.

    • Herraskartanoiden viljelmät ovat voineet aikoinaan olla todella upeat. Harmillista, että useinkaan ei löydy kuvia mutta onneksi tieto kuitenkin kulkee tuollaisten käymiesi keskustelujen avulla eteenpäin. Nykyajasta luulisi jäävän enemmän ainakin kuvia jälkipolville mutta varmaan jotain muuta sitten 100 vuoden päästä tästä ajasta kaivataan.

  • Oma parsa on ihan huippujuttu, nimittäin se on sitä maukkaampaa, mitä vähemmän aikaa kuluu sadonkorjuun ja syömisen välillä. Omalta pihalta voi käydä hakemassa muutaman varren kerrallaan vaikka joka päivä.
    Mulla ne viihtyvät hyvin kohopenkissä, sillä se lämpiää keväällä nopeasti. Jonakin vuonna olen onnistunut keittämään vappuparsat, mutta se on harvinaisen aikaista. Lannoitusta en ole juurikaan muistanut, silti satoa tulee ihan kivasti. Aikeissa on silti laajentaa parsamaata, sillä haluan syödä tätä herkkua useammin.

    • Olenkin miettinyt niitä sinun kohopenkkejä ja myyrienkin kannalta olisi järkevää itsekin perustaa penkki koholle ja verkko pohjalle. En sitten kuitenkaan tiedä miten pärjäisivät näiden kovien talvien yli täällä meillä, maassa kunnolla lumen alla olisivat pakkaselta hyvin suojassa. Ainakin kohopenkin pitäisi olla hyvin laaja ja taimien kauempana reunoista. Miettii, miettii😊

  • Pekoniin kääritty parsa grillissä tai uunissa nopeasti paistettuna sitruunakastikkeen kera syötynä on herkkua.
    Meillä parsa kasvaa lavakauluksessa. Satoakin päästiin jo korjaamaan, kunnes toissavuonna uusin kasvimaan ja silloin jouduin nostamaan parsatkin ylös. Viime vuonna annoin niiden kerätä voimaa, emmekä korjanneet satoa. Montaa parsaa ei 120×80 senttiseen lavakaulukseen mahdu, mutta pääseepä sentään itse kasvatetun parsan makuun.

    • Täytyy kyllä itsekin vielä miettiä laittaisinko sittenkin parsat kohopenkkeihin. Käsittelemätöntä lautaa olisi vaikka kuinka ja siitä voisi yrittää nikkaroida ainakin muutaman laudan korkuisen ison kohopenkin. Matalaan laatikkoon ei kyllä voi laittaa myyräverkkoa. On tässä miettimistä mutta miten mukavaa se onkaan💚

  • Parsa on meidänkin suurta herkkua. Viime kesänä istutin sen juurakoita, jotka lähtivät hyvin kasvuun. Toivottavasti ne nousevat taas keväällä, ja olisi kyllä ihanaa, jos edes pienen maistiaisen saisimme jo tänä vuonna. Mukavaa viikon jatkoa!

    • Täytyykin heti käydä kurkkaamassa olisitko kenties tehnyt postauksen juurakoiden istutuksesta. Vielä muutama yksityiskohta itsellä mietinnässä. Pitäisikö kenties juurakoita liottaa ennen istutusta jonkin aikaa?!

  • Meillä istutettiin noin seitsemän vuotta sitten 24 parsan juurakkoa. Sitä on noin kymmenen metriä pitkä sarka. Meillä on aika hiekkapitoinen maa ja ne kasvaa hieman noin kymmenen senttiä olevassa kohopenkissä. Herkkua saa kerätä noin juhannukseen saakka ja loput jätetään . Korjaan aina tuleentuneet varret pois penkistä syksyllä .
    Paras parsaohje meistä.
    Keitä parsakattilassa parsat noin viisi minuuttia ja nuput veden yläpuolella.
    Sitä ennen keitä kolme kananmunaa ja pilko karkeaksi paloiksi.
    Sulata pannulla reilusti voita tai oivariiniä ja laita munan palat joukkoon ja pilko nippu persiljaa mukaan.
    Rasvaa menee aika reilusti mutta joskus voi tätäkin herkutella.
    Lämmitä hetken ja kaada tämä lämpimien parsojen päälle.
    Suosittelen kokeilemaan. Jotkut ihmettelee persiljan paljoutta mutta lämmitettynä tässä munien kanssa on mahtavaa.
    Niin ja jonkinverran Aromat maustetta vielä pannulle. Nami,

    • Voi miten herkulliselta kuulostaa tuo ohje, kumpa juurakot lähtisivät hyvin kaavuun ja saataisiin muutaman vuoden päästä herkutella omalla parsalla. Tilasin 20 juurakkoa joten niistä saa kyllä ihan hyvän matkaa tehtyä sitten penkkiä👍

  • Juu minulla taitaa olla 24 kpl ja hyvin riittää varmasti tuo sinun määrä 🤗❤
    Onnea kasvustoille.

    • Kiva kuulla että reilulla parilla kymmenellä tulee hyvin syötävää. Niin ottaen siis huomioon, että saan ne hyvään kasvuun. Pikkuisen harmittaa kun ne nielaisee niin suuren osan kasvimaasta mutta minkäs teet, sillä alueella ei oikein pysty enää laajentamaan ellei saisi yhtä kevytpressukatosta hävitettyä pois… Hm, suostuisikohan työnjohtaja tuohon vaihtoehtoon?!

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.