Sadetta odotellessa pohdin syvällisiä

perunat-mamasgarden
Perunalähetyksen mukana tuli kortti ystäviltä<3

Toukokuu on hurahtanut jo reilusti yli puolen välin ja helteiset ilmat sen kun jatkuvat. Pitkän poutajakson jälkeen puutarha ja tarhuri, kovin jo kaipaisivat oikein kunnon kesäsadetta. Tunnelma on odottava, sillä oikein mitään ei kannata nyt istuttaa tai kylvää koska kastelu avomaalle veisi aivan liian paljon aikaa ja voimia. Erikoinen tämä toukokuu on kaikkineensa ollut, kuin heinäkuuta tässä jo elettäisiin.

Kolmenlaista perunaa tuli tänä vuonna Hyötykasviyhdistykseltä tilattua ja äsken kaivoin ne varovaisesti pusseistaa ja asettelin munakennoihin vahvistamaan pimeässä kalvakoiksi jääneitä itujaan. Viime vuonna näistä erikoisperunoista viljelin vain tuota kuningas Edwardia, joka onkin ollut luottoperunani jo vuosia. Edellinen kasvukausi oli perunan kasvulle suotuisa vaikka aurinkoa olikin niukemmin tarjolla. Vettä kuitenkin saatiin sitäkin runsaammin, eikä kasvimaata tarvinnut kastella tuskin kertaakaan. Istutin perunat myös erityisen harvaan, joten kosteudesta huolimatta ruttokaan ei iskenyt perunan varsiin! Tänä vuonna ennustan kaudesta tulevan todella kuuman ja kuivan ja se vähän heikentää nyt intoani tuon kasvimaan laiton suhteen. Olen miettinyt jopa jättäväni kasvimaan tänä vuonna kokonaan laittamatta ja peittelisin vain käyttämättömän osan joko muovilla tai ylivuotisilla heinillä. Perunat toki laitan ja hyvän kokoinen penkki on jo talvivalkosipulia mutta miten heiveröiset siemenestä kylvettävät kestäisivät tämän paahtavan kuivuuden?! Toisaalta ajattelen myös pitkästä aikaa omaa jaksamistani. Kuinka tämä tarhuri jaksaisi sen valtavan kastelurumban nyt kun kasvihuoneessa on vielä ne esikkokylvötkin varttumassa?! Olen heinäkuun töissäkin joten luultavimmin pahimpien helteiden aikaan ei minulla olisi edes aikaa hoitaa kasvimaatani.

perunalannos-mamasgarden

Perunoille olin ajatellut tänä vuonna kokeilla nyt oikein niitä varten suunniteltua lannosta. Harmi vain jos sadetta ei tule sillä ilman kosteutta ei lannoitteestakaan ole paljon iloa. Toivottavasti olen kuitenkin ennustuksineni väärässä ja saamme tänä kesänä sopivasti sekä aurinkoa, että vettä 🙂

Tämän kevään esikasvatettavia

Ja kasteltavaa riittäisi ihan tarpeeksi ilman varsinaista hyötytarhaakin. Daaliat odottavat kasvihuoneessa pääsyä penkkeihin, vaan eihän niitäkään kannata nyt maahan laittaa sillä helpompi on kastella niitä vielä noihin säkkeihin. Myös talven yli paperipussissa säilyneet kellohyasintin sipulit kasvavat kohisten. Ja entäs sitten nuo terhakat ruusupavun taimet. En olisi ikinä uskonut, että vuosikausia siemenrasiassani kuivuneena majailleet pavut lähtisivät noin iloisesti kasvuun. Huvikseni ne vain heitin multaan, että pääsisin eroon laatikkoa täyttämästä 🙂

Daalian lehtien takana muuten vihertää yksi tämän kevään suurista ihmeistä. Talven kylmässä kasvihuoneessa olleet patiohortensiat lähtivät molemmat kasvuun! Sain hortensiat viime keväänä Flöriltä lahjaksi pienen messuosaston laitosta ja niiden piti päästä syksyllä maakellariin talveksi. No kellarihan ei sitten valmistunutkaan ja kasvit jäivät ruukkuihinsa. Pikkuisen oli harson riekaletta niiden ympärillä ja kevät-talvesta sellainen musta muovikin heitettynä päälle. Minusta on niin ihmeellistä, että ne säilyivät hengissä noissa olosuhteissa! Nyt olen kastellut niitä ja ruokkinut kanankakalla, jännä nähdä millaisiksi kesän myötä kasvavat.

tuoksumiekkalilja-mamasgarden

Myös monta vuotta säilyneet tuoksumiekkaliljan sipulit ovat hyvässä kasvussa. Mihin ihmeeseen nämäkin oikein istutan?! Mitähän jos hyötytarhani toimisikin tämän kesän kukkamaana 😉

Kevätkosteus huolehtii maassa kasvavista kasveista

Onneksi jotakin on jo maassakin ja ovat löytäneet paikkansa. Keisarinpikarililjat vasta viime syksynä mutta nuo tummat pikarililjat ovat viihtyneet paikallaan jo monta vuotta. Aina tähän aikaan keväästä sitä ei voi muuta kuin ihmetellä, miksi yleensä on hamstrannut niin paljon esikasvatettavia juurakoita ja sipuleita?! Miksei yksinkertaisesti laita vain sellaisia mitkä nousevat omin voimin joka kevät maasta?! Kunpa nämä pohdinnat muistaisi vielä ensi keväänäkin!

Onneksi kaikki puutarhamme puut kuitenkin seisovat vuoden ympäri niille annetuilla sijoilla ja kukkivat muuten nyt kauniimmin kuin koskaan<3 Voisinhan olla hurahtanut vaikkapa japaninvaahteroihin ja roudaisin niitäkin kellarin ja puutarhan välillä. Onneksi moista hurahdusta ei ole vielä tapahtunut vaikka vaahteroista pidänkin. Tämäkin pohdinta on kuitenkin syytä pitää tiukasti mielessä tulevina vuosina 😉

Onko sinulle koskaan tullut eteen tilannetta, että olet joutunut miettimään omaa jaksamistasi ja karsimaan pois ylimääräistä työtä elämästäsi?

 

 

12 Comments

  • Voi paljonkin viime vuosina! Työelämä syö suuren osan voimavaroista ja vaikka minulla lapset ovat jo niin isoja, ettei heistä juurikaan ole enää työtä, vie perusarjenkin pyörittäminen kotopuolessa aikaa. Lisäksi olen kärsinyt viime vuosina ankarasta migreenistä. Nykyään en ehdi enkä jaksa päivittää enää blogianikaan enkä kommentoida muidenkaan omia ja omassa puutarhassa teen sen minkä ehdin ja jaksan ja mikä tärkeintä, yritäen ensisijaisesti säilyttää puuhastelun siellä mielekkäänä ja voimauttavana. Valitettavasti olen hieman väsynyt puutarhablogien hektisyyteen ja suorituskeskeisyyteen ja päättänyt itse luopua tästä asenteesta. Huomasin jossain vaiheessa työstäväni blogipuutarhaa enkä enää meidän perheen ja minun omaani…

    • Voi Maria, kiitos näistä sanoistasi<3 Niissä on niin paljon samoja mietteitä kuin mitä itsekin olen pyöritellyt mielessäni. Sitä jotenkin vaan menee mukaan siihen suorittamiseen ja kuvittelee, että lukijatkin sitä janoavat. Oikeastaan voikin olla niin, että sitä vain karkottaa lukijansa jatkuvilla projektien kuvauksilla. Toki olen itsekin halunnut tekemiäni asioita puutarhaan mutta esimerkiksi miehelleni ne eivät ole olleet niinkään mieleisiä. Nyt olenkin päättänyt, että yhtään projektia en enää aloita omin nokkineni vaan ainoastaan yhdessä mieheni ja lasteni kanssa. Niin tärkeää on myös jokaisen kuunnella kehonsa antamia merkkejä väsymisestä ja stressitason kohoamisesta. Sinullakin tuo migreeni on ehkä juuri sellainen ja minulla taas menevät yöunet.

  • Omia rajoja on jatkuvasti mietittävä puutarhassa. Se on yksi syy miksi kasvimaa ei laajene ja esim. kaalit ovat jääneet kasvatuksesta pois. Kesäkukat uskaltaisi jo laittaa mutta se kastelu, samoin on jäänyt toistaiseksi porkkanan kylvö koska kastelu olisi hankalaa.

    • Kiitos Katja kommentistasi <3 Omia rajojaan taitaa jokainen pohtia kohdallaan, miten se pohdinta vaan joskus unohtuu ainakin minulla. Kevään hektisyys ja auringon antama energia saavat kehon käymään ylikierroksilla ja luulee jaksavansa vaikka mitä. Tuo kastelu on monena kesänä ollut niin mahdoton tehtävä, että se tosiaan hirvittää ja saa onneksi laittamaan jarruja päälle.

  • Hyvä, että pohdit tuota asiaa. Älä vaan polta itseäsi loppuun. Mua auttaa varmaan jonkin verran se, että olen kovin hidas luonnostaan. Teen aina verkkaisesti. Se kyllä johtaa siihen, että teen pitkää päivää. Usein toivon, että osaisin olla tehokkaampi, mutta voi olla, että se johtaisi vain enempään tekemiseen, että en silti osaisi lyhentää päivää.

    Meillä on elämäntyyli ollut aina sellaista, mikä on vaatinut paljon työtä kotona alkaen sen kodin rakentamisesta aikoinaan. Se oli mahdollista, kun minä en ollut palkkatöissä. Kotiin jääminen oli sekä oma että yhteinen valinta jo heti alkuunsa, kun lapsia alkoi tulla. Sitten paljon myöhemmin tuli todella kiireiset vuodet, kun minäkin menin töihin ja opiskelin uudet pätevyydet. Lapset olivat silloin jo aikuisuuden kynnyksellä. Muutama vuosi sitten mieheni sairastui ja minä jäin taas kotiin. Mieheni on toipunut ja on takaisin työssä, mutta vauhti on entistä hitaampaa, oikeastaan meillä molemmilla. Ja kyllä ikäkin vaikuttaa. Päätin, että en enää pyrikään takaisin töihin (ei kyllä otettaiskaan, olen liian vanha), koska nykyään emme kyllä enää pystyisi ylläpitämään tätä elämäntapaamme, jos molemmat olisimme työssä. Tein siis päätöksen karsia elämästäni palkkatyön.

    Meillä on silti hirveästi työtä täällä kotona molemmille. Ei ehditä ollenkaan kaikkea. Isolla tilalla ja taloissa, sekä uudessa että vanhassa, olisi todella paljon kunnostettavia asioita viljelyn lisäksi. Itse on tähän asti kaikki tehty. Aiemmin mieheni kalasti todella paljon ja me söimme kalaa paljon, mutta tämä hidastuminen on hänellä aiheuttanut sen, että ei tahdo enää tehot riittää kalastamiseen, kun tuntuu, että kädet on täynnä kaikkea työtä täällä. Kaikkea sellaista, mitä on pakko korjata kuten vuotava katto ja kaivon ylivuotoputken tukkeentumiset ja hirveät routavauriot tiellä jne. Se surettaa, koska kalastaminen oli asia, joka todella innosti häntä, mutta enää ei meinaa löytyä jaksamista.

    En ole koskaan ajatellut näitä meidän puuhia harrastukseksi, vaan tämä on ollut elämäntapa ja todellakin työntäyteinen työ minulle. Helpotuksia pohdin vähän väliä. Kun lapset muuttivat pois, hankittiin paljon lisää koneita 😀

    Ison puutarhan ja ison hyötykasvatuksen yhdistäminen ei todellakaan ole helppoa. Meillä on tämä hyötypuoli etusijalla ja itseasiassa koko kasvukauden ajan en meinaa juuri muuta ehtiä hyötyviljelyn (kasvimaa, marjat, omenat, yrtit) lisäksi kuin ylläpidon puutarhassa ja sekin laahaa jäljessä. Listalla on aina vaikka mitä ajatuksia puutarhan suhteen, mutta ne työntyvät suurimmaksi osaksi loka- ja marraskuulle ja silloinkin ehdin vain osan.

    Puutarhahommassa oon luopunut sellaisista asioista, jotka eivät niin innosta. Esikasvatus ei innosta, joten esikasvatan vain hyötäreitä ja vain juuri tarvitsemani määrän. Ruukkujen kastelut on vähän sellainen juttu, että se ei oikein innosta. En kauheasti nauti ruukkuihin istuttamisestakaan, mutta en ole vielä osannut luopua. Tyhjät terassit ja sisääntulo olis mun mielestä niin ikäviä. Ruukuissa on vain monivuotisia, mutta kyllä niissä silti askartelua riittää. Ruukkuja istuttaessa mieli palaisi tekemään siirtoistutuksia puutarhassa, kun juuri silloin olis hetki aikaa ennen kuin kasvimaahommat alkaa.

    Kastelut teen kasvimaalle sekä kasvihuoneisiin sadettamalla. Meillä on täällä tilalla kaksikin porakaivoa, joista toinen tuottaa vielä ylivuotovettä aika paljon koko ajan. Hyötyviljelyä on vähennetty. Pitäisi vähentää lisää, koska satoa tulee niin, että ei keretä käyttämään, vaikka omaa satoa syödään joka päivä.

    Toivon kovasti, että voitais jatkaa näin vielä pitkään, koska kaikesta huolimatta tämä on meille rakasta ja tärkeää.

    • Kiitos Elina aivan ihanasta viestistäsi💚 Laitoin sinulle vastauksen yksityisviestinä.

  • Omaa tekemistä pitääkin rajata. Puutarhasta voi ottaa kauniita kuvia ilman, että puutarha on vimpan päälle tai edes sinne päin.

    Olen myös muussa elämässä tehnyt rajauksia. Vain siten tulee tilaa niille asioille, joita haluaa oikeasti tehdä.

    • Kiitos kannustavasta kommentistasi💚 Minulla on tässä rajaamisessa vielä opettelemista. Olen hoitajana palvelualalla ja kotonakin lapset vaativat jatkuvasti palvelua ja huomiota. Tunnen välillä suurta riittämättömyyden tunnetta. Olisi pitänyt kasvattaa edes lapsia enemmän itsenäisemmiksi eikä aina tehdä puolesta. Ehkä vielä ei ole liian myöhäistä muuttaa itseään ja toimintaansa👍

  • Samoja tuntemuksia olen käynyt läpi ne 20 vuotta, jotka olen isoa maalaistalon puutarhaa hoitanut. Miehelleni riittäisi suuri nurmiaavikko ja muutama puu siellä täällä. Jatkuva motkotus siitä, että pitääkö joka paikassa jotain kasvaa ja miksi niitä kasveja pitää aina siirrellä paikasta toiseen. Olen monta yötä viettänyt miettien, että taidanpa ottaa lapion ja kaivaa kaikki pois, jottei ne minulle rakkaat istutukset olisi enää hänen lumenaurauksensa tiellä. Tähän mennessä en ole vielä tuhonnut 20 vuoden työtä ja tuskin tuhoankaan, sillä elämä ruohoaavikolla olisi tosi kamalaa. Tämä kevät on kuivuuden takia asettanut rajoituksia kuten kerroit. Minulla on vain pari kasvilavaa, sillä enempää en jaksaisi hoitaa. Vihanneksia saa syksyllä kaupasta, jos ei kotimaisia, niin sieltä missä on saatu vettä. Armollisuus itselle tekee hyvää. Luonto on joskus paras opettaja ja tällä kuivuudellakin on tehtävä saada meidät miettimään, mikä tässä elämässa on tärkeää. Sinä olet viisaasti oivaltanut luonnon kasvatustehtävän omaksi ja kaikkien rakkaittesi parhaaksi.

    • Kiitos Eila viestistäsi! Kuivuus tosiaan jatkuu vaikka lämpötilojen laskua onkin nyt näköpiirissä. Se edes hieman helpottaa vaikkei vettä tulisikaan. Oivaltaminen siitä mikä on tärkeintä elämässä on tullut minulle aina vasta kantapään kautta. Armollisuus itselle on niin kovin vaikeaa toteuttaa käytännössä.

  • Tosiaan lasten kanssa saa ikuisen riittämättömyyden tunteen aikaiseksi, toivottavasti kuitenkin saisit nauttia edes puutarhastasi ilman stressiä! Kai ne juurakot säilyvät vaikka ensi vuoteen jos et nyt ehdi niitä hoivailemaan? Lapsille ”työlista” jääkaapin oveen? Riittämättömyyden tunne on minullekin niin tuttu…olenkin leikannut elämästä kaiken ”ylimääräisen” pois, koska muutoin en jaksa. Puutarhasta en missään nimessä tahdo suorituksen keskiötä. Toivon, että saisit nyt kuunnella itseäsi ja rauhoittua nauttimaan kesästä ♥

    • Kiitos viestistäsi <3 Juurakot tosiaan ovat sitkeitä ja tappio ei ole suuren suuri vaikka ne menettäisi kokonaankin. Läheisten ja oman itsensä hoivaaminen sen sijaan on se kaikkein tärkein tehtävä ihmisellä. Sen kun vaan aina pystyisi pitämään mielessään tässä suorituskeskeisessä elämässä ja ruuhkavuosien pyörityksessä. Ihanaa kesää sinulle ja perheellesi <3

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.