Blogi Mama’s garden Keittiötarha Koristekasvit Sadetta odotellessa pohdin syvällisiä Toukokuu on hurahtanut jo reilusti yli puolen välin ja helteiset ilmat sen kun jatkuvat. Pitkän poutajakson jälkeen puutarha ja tarhuri, kovin jo kaipaisivat oikein kunnon kesäsadetta. Tunnelma on odottava, sillä oikein mitään ei kannata nyt istuttaa tai kylvää koska kastelu avomaalle veisi aivan liian paljon aikaa ja voimia. Erikoinen tämä toukokuu on kaikkineensa ollut, kuin heinäkuuta tässä jo elettäisiin. [columns_row width=”third”] [column][/column] [column][/column] [column][/column] [/columns_row] Kolmenlaista perunaa tuli tänä vuonna Hyötykasviyhdistykseltä tilattua ja äsken kaivoin ne varovaisesti pusseistaa ja asettelin munakennoihin vahvistamaan pimeässä kalvakoiksi jääneitä itujaan. Viime vuonna näistä erikoisperunoista viljelin vain tuota kuningas Edwardia, joka onkin ollut luottoperunani jo vuosia. Edellinen kasvukausi oli perunan kasvulle suotuisa vaikka aurinkoa olikin niukemmin tarjolla. Vettä kuitenkin saatiin sitäkin runsaammin, eikä kasvimaata tarvinnut kastella tuskin kertaakaan. Istutin perunat myös erityisen harvaan, joten kosteudesta huolimatta ruttokaan ei iskenyt perunan varsiin! Tänä vuonna ennustan kaudesta tulevan todella kuuman ja kuivan ja se vähän heikentää nyt intoani tuon kasvimaan laiton suhteen. Olen miettinyt jopa jättäväni kasvimaan tänä vuonna kokonaan laittamatta ja peittelisin vain käyttämättömän osan joko muovilla tai ylivuotisilla heinillä. Perunat toki laitan ja hyvän kokoinen penkki on jo talvivalkosipulia mutta miten heiveröiset siemenestä kylvettävät kestäisivät tämän paahtavan kuivuuden?! Toisaalta ajattelen myös pitkästä aikaa omaa jaksamistani. Kuinka tämä tarhuri jaksaisi sen valtavan kastelurumban nyt kun kasvihuoneessa on vielä ne esikkokylvötkin varttumassa?! Olen heinäkuun töissäkin joten luultavimmin pahimpien helteiden aikaan ei minulla olisi edes aikaa hoitaa kasvimaatani. Perunoille olin ajatellut tänä vuonna kokeilla nyt oikein niitä varten suunniteltua lannosta. Harmi vain jos sadetta ei tule sillä ilman kosteutta ei lannoitteestakaan ole paljon iloa. Toivottavasti olen kuitenkin ennustuksineni väärässä ja saamme tänä kesänä sopivasti sekä aurinkoa, että vettä :) Tämän kevään esikasvatettavia [columns_row width=”third”] [column][/column] [column][/column] [column][/column] [/columns_row] Ja kasteltavaa riittäisi ihan tarpeeksi ilman varsinaista hyötytarhaakin. Daaliat odottavat kasvihuoneessa pääsyä penkkeihin, vaan eihän niitäkään kannata nyt maahan laittaa sillä helpompi on kastella niitä vielä noihin säkkeihin. Myös talven yli paperipussissa säilyneet kellohyasintin sipulit kasvavat kohisten. Ja entäs sitten nuo terhakat ruusupavun taimet. En olisi ikinä uskonut, että vuosikausia siemenrasiassani kuivuneena majailleet pavut lähtisivät noin iloisesti kasvuun. Huvikseni ne vain heitin multaan, että pääsisin eroon laatikkoa täyttämästä :) Daalian lehtien takana muuten vihertää yksi tämän kevään suurista ihmeistä. Talven kylmässä kasvihuoneessa olleet patiohortensiat lähtivät molemmat kasvuun! Sain hortensiat viime keväänä Flöriltä lahjaksi pienen messuosaston laitosta ja niiden piti päästä syksyllä maakellariin talveksi. No kellarihan ei sitten valmistunutkaan ja kasvit jäivät ruukkuihinsa. Pikkuisen oli harson riekaletta niiden ympärillä ja kevät-talvesta sellainen musta muovikin heitettynä päälle. Minusta on niin ihmeellistä, että ne säilyivät hengissä noissa olosuhteissa! Nyt olen kastellut niitä ja ruokkinut kanankakalla, jännä nähdä millaisiksi kesän myötä kasvavat. Myös monta vuotta säilyneet tuoksumiekkaliljan sipulit ovat hyvässä kasvussa. Mihin ihmeeseen nämäkin oikein istutan?! Mitähän jos hyötytarhani toimisikin tämän kesän kukkamaana ;) Kevätkosteus huolehtii maassa kasvavista kasveista [columns_row width=”half”] [column][/column] [column][/column] [/columns_row] Onneksi jotakin on jo maassakin ja ovat löytäneet paikkansa. Keisarinpikarililjat vasta viime syksynä mutta nuo tummat pikarililjat ovat viihtyneet paikallaan jo monta vuotta. Aina tähän aikaan keväästä sitä ei voi muuta kuin ihmetellä, miksi yleensä on hamstrannut niin paljon esikasvatettavia juurakoita ja sipuleita?! Miksei yksinkertaisesti laita vain sellaisia mitkä nousevat omin voimin joka kevät maasta?! Kunpa nämä pohdinnat muistaisi vielä ensi keväänäkin! [columns_row width=”half”] [column][/column] [column][/column] [/columns_row] Onneksi kaikki puutarhamme puut kuitenkin seisovat vuoden ympäri niille annetuilla sijoilla ja kukkivat muuten nyt kauniimmin kuin koskaan<3 Voisinhan olla hurahtanut vaikkapa japaninvaahteroihin ja roudaisin niitäkin kellarin ja puutarhan välillä. Onneksi moista hurahdusta ei ole vielä tapahtunut vaikka vaahteroista pidänkin. Tämäkin pohdinta on kuitenkin syytä pitää tiukasti mielessä tulevina vuosina ;) Onko sinulle koskaan tullut eteen tilannetta, että olet joutunut miettimään omaa jaksamistasi ja karsimaan pois ylimääräistä työtä elämästäsi? Share to: facebook Share to: twitter Share to: pinterest Julkaistu 21.5.2018 Avainsanat daalia hyötytarha kellohyasintti omenapuu peruna pikarililja ruusupapu Tuoksumiekkalilja Kommentoi Lue kommentit (12) Voi paljonkin viime vuosina! Työelämä syö suuren osan voimavaroista ja vaikka minulla lapset ovat jo niin isoja, ettei heistä juurikaan ole enää työtä, vie perusarjenkin pyörittäminen kotopuolessa aikaa. Lisäksi olen kärsinyt viime vuosina ankarasta migreenistä. Nykyään en ehdi enkä jaksa päivittää enää blogianikaan enkä kommentoida muidenkaan omia ja omassa puutarhassa teen sen minkä ehdin ja jaksan ja mikä tärkeintä, yritäen ensisijaisesti säilyttää puuhastelun siellä mielekkäänä ja voimauttavana. Valitettavasti olen hieman väsynyt puutarhablogien hektisyyteen ja suorituskeskeisyyteen ja päättänyt itse luopua tästä asenteesta. Huomasin jossain vaiheessa työstäväni blogipuutarhaa enkä enää meidän perheen ja minun omaani… Vastaa Voi Maria, kiitos näistä sanoistasi<3 Niissä on niin paljon samoja mietteitä kuin mitä itsekin olen pyöritellyt mielessäni. Sitä jotenkin vaan menee mukaan siihen suorittamiseen ja kuvittelee, että lukijatkin sitä janoavat. Oikeastaan voikin olla niin, että sitä vain karkottaa lukijansa jatkuvilla projektien kuvauksilla. Toki olen itsekin halunnut tekemiäni asioita puutarhaan mutta esimerkiksi miehelleni ne eivät ole olleet niinkään mieleisiä. Nyt olenkin päättänyt, että yhtään projektia en enää aloita omin nokkineni vaan ainoastaan yhdessä mieheni ja lasteni kanssa. Niin tärkeää on myös jokaisen kuunnella kehonsa antamia merkkejä väsymisestä ja stressitason kohoamisesta. Sinullakin tuo migreeni on ehkä juuri sellainen ja minulla taas menevät yöunet. Vastaa Omia rajoja on jatkuvasti mietittävä puutarhassa. Se on yksi syy miksi kasvimaa ei laajene ja esim. kaalit ovat jääneet kasvatuksesta pois. Kesäkukat uskaltaisi jo laittaa mutta se kastelu, samoin on jäänyt toistaiseksi porkkanan kylvö koska kastelu olisi hankalaa. Vastaa Kiitos Katja kommentistasi <3 Omia rajojaan taitaa jokainen pohtia kohdallaan, miten se pohdinta vaan joskus unohtuu ainakin minulla. Kevään hektisyys ja auringon antama energia saavat kehon käymään ylikierroksilla ja luulee jaksavansa vaikka mitä. Tuo kastelu on monena kesänä ollut niin mahdoton tehtävä, että se tosiaan hirvittää ja saa onneksi laittamaan jarruja päälle. Vastaa Hyvä, että pohdit tuota asiaa. Älä vaan polta itseäsi loppuun. Mua auttaa varmaan jonkin verran se, että olen kovin hidas luonnostaan. Teen aina verkkaisesti. Se kyllä johtaa siihen, että teen pitkää päivää. Usein toivon, että osaisin olla tehokkaampi, mutta voi olla, että se johtaisi vain enempään tekemiseen, että en silti osaisi lyhentää päivää. Meillä on elämäntyyli ollut aina sellaista, mikä on vaatinut paljon työtä kotona alkaen sen kodin rakentamisesta aikoinaan. Se oli mahdollista, kun minä en ollut palkkatöissä. Kotiin jääminen oli sekä oma että yhteinen valinta jo heti alkuunsa, kun lapsia alkoi tulla. Sitten paljon myöhemmin tuli todella kiireiset vuodet, kun minäkin menin töihin ja opiskelin uudet pätevyydet. Lapset olivat silloin jo aikuisuuden kynnyksellä. Muutama vuosi sitten mieheni sairastui ja minä jäin taas kotiin. Mieheni on toipunut ja on takaisin työssä, mutta vauhti on entistä hitaampaa, oikeastaan meillä molemmilla. Ja kyllä ikäkin vaikuttaa. Päätin, että en enää pyrikään takaisin töihin (ei kyllä otettaiskaan, olen liian vanha), koska nykyään emme kyllä enää pystyisi ylläpitämään tätä elämäntapaamme, jos molemmat olisimme työssä. Tein siis päätöksen karsia elämästäni palkkatyön. Meillä on silti hirveästi työtä täällä kotona molemmille. Ei ehditä ollenkaan kaikkea. Isolla tilalla ja taloissa, sekä uudessa että vanhassa, olisi todella paljon kunnostettavia asioita viljelyn lisäksi. Itse on tähän asti kaikki tehty. Aiemmin mieheni kalasti todella paljon ja me söimme kalaa paljon, mutta tämä hidastuminen on hänellä aiheuttanut sen, että ei tahdo enää tehot riittää kalastamiseen, kun tuntuu, että kädet on täynnä kaikkea työtä täällä. Kaikkea sellaista, mitä on pakko korjata kuten vuotava katto ja kaivon ylivuotoputken tukkeentumiset ja hirveät routavauriot tiellä jne. Se surettaa, koska kalastaminen oli asia, joka todella innosti häntä, mutta enää ei meinaa löytyä jaksamista. En ole koskaan ajatellut näitä meidän puuhia harrastukseksi, vaan tämä on ollut elämäntapa ja todellakin työntäyteinen työ minulle. Helpotuksia pohdin vähän väliä. Kun lapset muuttivat pois, hankittiin paljon lisää koneita :D Ison puutarhan ja ison hyötykasvatuksen yhdistäminen ei todellakaan ole helppoa. Meillä on tämä hyötypuoli etusijalla ja itseasiassa koko kasvukauden ajan en meinaa juuri muuta ehtiä hyötyviljelyn (kasvimaa, marjat, omenat, yrtit) lisäksi kuin ylläpidon puutarhassa ja sekin laahaa jäljessä. Listalla on aina vaikka mitä ajatuksia puutarhan suhteen, mutta ne työntyvät suurimmaksi osaksi loka- ja marraskuulle ja silloinkin ehdin vain osan. Puutarhahommassa oon luopunut sellaisista asioista, jotka eivät niin innosta. Esikasvatus ei innosta, joten esikasvatan vain hyötäreitä ja vain juuri tarvitsemani määrän. Ruukkujen kastelut on vähän sellainen juttu, että se ei oikein innosta. En kauheasti nauti ruukkuihin istuttamisestakaan, mutta en ole vielä osannut luopua. Tyhjät terassit ja sisääntulo olis mun mielestä niin ikäviä. Ruukuissa on vain monivuotisia, mutta kyllä niissä silti askartelua riittää. Ruukkuja istuttaessa mieli palaisi tekemään siirtoistutuksia puutarhassa, kun juuri silloin olis hetki aikaa ennen kuin kasvimaahommat alkaa. Kastelut teen kasvimaalle sekä kasvihuoneisiin sadettamalla. Meillä on täällä tilalla kaksikin porakaivoa, joista toinen tuottaa vielä ylivuotovettä aika paljon koko ajan. Hyötyviljelyä on vähennetty. Pitäisi vähentää lisää, koska satoa tulee niin, että ei keretä käyttämään, vaikka omaa satoa syödään joka päivä. Toivon kovasti, että voitais jatkaa näin vielä pitkään, koska kaikesta huolimatta tämä on meille rakasta ja tärkeää. Vastaa Kiitos Elina aivan ihanasta viestistäsi Laitoin sinulle vastauksen yksityisviestinä. Vastaa Omaa tekemistä pitääkin rajata. Puutarhasta voi ottaa kauniita kuvia ilman, että puutarha on vimpan päälle tai edes sinne päin. Olen myös muussa elämässä tehnyt rajauksia. Vain siten tulee tilaa niille asioille, joita haluaa oikeasti tehdä. Vastaa Kiitos kannustavasta kommentistasi Minulla on tässä rajaamisessa vielä opettelemista. Olen hoitajana palvelualalla ja kotonakin lapset vaativat jatkuvasti palvelua ja huomiota. Tunnen välillä suurta riittämättömyyden tunnetta. Olisi pitänyt kasvattaa edes lapsia enemmän itsenäisemmiksi eikä aina tehdä puolesta. Ehkä vielä ei ole liian myöhäistä muuttaa itseään ja toimintaansa Vastaa Samoja tuntemuksia olen käynyt läpi ne 20 vuotta, jotka olen isoa maalaistalon puutarhaa hoitanut. Miehelleni riittäisi suuri nurmiaavikko ja muutama puu siellä täällä. Jatkuva motkotus siitä, että pitääkö joka paikassa jotain kasvaa ja miksi niitä kasveja pitää aina siirrellä paikasta toiseen. Olen monta yötä viettänyt miettien, että taidanpa ottaa lapion ja kaivaa kaikki pois, jottei ne minulle rakkaat istutukset olisi enää hänen lumenaurauksensa tiellä. Tähän mennessä en ole vielä tuhonnut 20 vuoden työtä ja tuskin tuhoankaan, sillä elämä ruohoaavikolla olisi tosi kamalaa. Tämä kevät on kuivuuden takia asettanut rajoituksia kuten kerroit. Minulla on vain pari kasvilavaa, sillä enempää en jaksaisi hoitaa. Vihanneksia saa syksyllä kaupasta, jos ei kotimaisia, niin sieltä missä on saatu vettä. Armollisuus itselle tekee hyvää. Luonto on joskus paras opettaja ja tällä kuivuudellakin on tehtävä saada meidät miettimään, mikä tässä elämässa on tärkeää. Sinä olet viisaasti oivaltanut luonnon kasvatustehtävän omaksi ja kaikkien rakkaittesi parhaaksi. Vastaa Kiitos Eila viestistäsi! Kuivuus tosiaan jatkuu vaikka lämpötilojen laskua onkin nyt näköpiirissä. Se edes hieman helpottaa vaikkei vettä tulisikaan. Oivaltaminen siitä mikä on tärkeintä elämässä on tullut minulle aina vasta kantapään kautta. Armollisuus itselle on niin kovin vaikeaa toteuttaa käytännössä. Vastaa Tosiaan lasten kanssa saa ikuisen riittämättömyyden tunteen aikaiseksi, toivottavasti kuitenkin saisit nauttia edes puutarhastasi ilman stressiä! Kai ne juurakot säilyvät vaikka ensi vuoteen jos et nyt ehdi niitä hoivailemaan? Lapsille ”työlista” jääkaapin oveen? Riittämättömyyden tunne on minullekin niin tuttu…olenkin leikannut elämästä kaiken ”ylimääräisen” pois, koska muutoin en jaksa. Puutarhasta en missään nimessä tahdo suorituksen keskiötä. Toivon, että saisit nyt kuunnella itseäsi ja rauhoittua nauttimaan kesästä ♥ Vastaa Kiitos viestistäsi <3 Juurakot tosiaan ovat sitkeitä ja tappio ei ole suuren suuri vaikka ne menettäisi kokonaankin. Läheisten ja oman itsensä hoivaaminen sen sijaan on se kaikkein tärkein tehtävä ihmisellä. Sen kun vaan aina pystyisi pitämään mielessään tässä suorituskeskeisessä elämässä ja ruuhkavuosien pyörityksessä. Ihanaa kesää sinulle ja perheellesi <3 Vastaa Vastaa Peruuta vastausSähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *Nimi * Sähköpostiosoite * This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.Kommentti * Lähetä kommentti Peruuta vastausNimi * Sähköpostiosoite * This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.Kommentti * Mama's garden Puutarhanhoitoa Mamman puutarhassa ja intoilua kaikesta vihreästä. Häärään täällä Ib vyöhykkeellä, tonttimme koko on reilut 5000 m2, josta vajaa puolet on luonnontilaista kalliota. Facebook Instagram Pinterest mammanpuutarha@gmail.com Arkisto 2024 (10) 2023 (29) 2022 (46) 2021 (54) 2020 (72) 2019 (49) 2018 (47) 2017 (68) Kategoriat Valitse kategoria Blogi Kaupallinen yhteistyö Keittiötarha Koristekasvit Metsäpuutarha Piharakentaminen Pihasuunnittelu Puutarhamatkailu Puutarhanhoito Vihersisustus Yleinen Avainsanat Valitse avainsanaa `Bougie` acis autumnalis adventtiasetelma Aeonium agave aikainen kevätkukkija amaryllis amppeli amurinpioni Anemone Anemone `Wild Swan` antiikki- ja perinnepäivät araucaria Araucaria araucana arboretum arvonta asetelmia askartelu asteri auringonkukka Avoimet puutarhat avokomposti balkaninsyklaami Barnhaven betoni betoniaskartelu betonivalu Billnäsin ruukki biohiili BirdLife Suomi blogihaaste blogille logo blogitapaaminen bonsai broccoli C. coum C. hederifolium callicarpa clematis viorna cordon corydalis corydalis Craighton Blue cottage garden Crocus Crocus speciosus Cyclamen Cyclamen coum daalia daalian jakaminen daalioiden kasvatus ja hoito daalioiden talvisäilytys Dahlia Eco Weedkiller Eija`s garden Epimedium erikoisperuna esikko esikkokylvöt espalier espanjansiruetana etanoiden torjunta euroopanmarjakuusi floristi Flör Galanthus haaste haisujouluruusu hanami hankikylvöt harjateräs harokataja havutyöt hedelmäpuiden leikkaus heinäkuu puutarhassa Helleborus Helleborus thibetanus helmimarja helmivillakko helokämmekkä Helsingin kevätpuutarha messut 2017 herneenversot hiekka hiilipuutarhurointi hirvenkieli hitsaus hoitosuunnitelma holvikatto hopearikko hortensia hortensia Wim`s Red hosta Hosta minor huonekasvit huonemänty huosiain huurteinen puutarha Hvitträsk hyasintti hyönteisverkko hyötykasvit hyötykasviyhdistys hyötypuutarha hyötytarha hyötyviljely hyötäminen höyhenpensas idänsinililja iiris ikivihreät ilmanvaihdon läpiviennit imikkä isoniittyhumala istutusalueen perustaminen istutustulppaani jalkalehti japanilainen puutarha japaninhiirenporras japaninkurjenmiekka japaninmagnolia japaninmarjakuusi japaninvaahtera joriini joulukoristeet joulukukka jouluruusu jouluvalmistelut JR Holvikellari juurekset jäkäläpuutarha jättiagaave kaalien kasvatus kaalikasvit kaariportti Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha kallio kallioketo kalliopuutarha kanelisaniainen karhunlaukka kartanon puutarha kartiomarjakuusi kastelu kasvatuskokeilu kasvien talvetus kasvien talvisuojaus kasvien väriyhdistelmät kasvihuone kasvihuoneet kasvimaa kasvivalo kasvivaras kasvualusta kate kateviljely kattaminen Kauhurinne kaupallinen yhteistyö Kauppapuutarha Sohlman kausivalot kehäkukka keijunkukka keijunmekko keittiötarha kekrijuhlat kekripukki kellarin rinne kellohyasintti kellovaivero keltainen keltapeippi kermesmarja kesäkeittiö kesämalvikki kesäpäivänhattu keto-orvokki ketokasvit ketunleipä kevät kevätesikko kevätkello kevätkukkijat kevätkurjenmiekka kevätkylvöt kevätleikkaus kevätlinnunsilmä kevätlumipisara kevätpuutarha kiinanlaikkuköynnös kiinanpioni kilpiangervo kilpihärkylä kirja-arvonta kirjakatsaus kirjopikarililja kirjosalvia Kirkniemen kartano kirppislöytöjä kirsikkaluumu kissankäpälä kiurunkannus kivi kivikko kivikkokasvit kivilyhty kivimuuri kivirakentaminen kivituhka klorofylli kodin sisustus kohopenkki koikarppi koiranhammas kokedama kolmilehti kompostilieroja kompostointi koristeheinät koristekasvit koristepensas koristeraparperi koristevalot kosmoskukka kotkansiipi koulinta krookus kuivakukat kukka-asetelma kukkakurssi kukkasipuli kultatesma Kumpulan kasvitieteellinen kuningassaniainen kuorikate kuriilienkirsikka kurjenpolvi kuunlilja kuurainen puutarha kylvökukat käsityöt kääpiökataja köynnöskaari köynnöspinaatti lahottajasieni lammikko lammikon hoito lammikon tekniikka lannoitus lantakomposti lasikupu latva-artisokan talvetus latva-artisokka led-valo lehtimulta lehtimuodot lehtiperenna lehtipistokas lehtopalsami leivonta libanoninlaukka limasieni linnan puutarha linnunpönttö lintujen ruokintaa liuskavaleangervo liuskekiven asennus liuskekivi Lohjan asuntomessut Lohjan museo loveaminen Ludisia discolor lumikello lumikellofestivaalit lumikellojen istutus lumikuningatar lumikurjenmiekka `George` lumityöt lumme luonnonalue luonnonkasvit luonnonkukat luonnonmateriaali maa-artisokka maakellari maakellarin eristäminen maakellarin ilmanvaihto maakellarin maatäyttö maakellarin perustus maakellarin routasuojaus maakellarin salaojitus maakellarin tukirakenteet maakellarin vesieristys maakellarin väliseinät maalattia maanrakennuskangas maaorkidea maaperän hoito magnolian istuttaminen maisemapuutarha maksaruoho maljakko mantsurianaralia marjakranssi marjakuusi marjakuusiaita marjamehu Marjamäki Marketanpuisto mehikasvi mehikuusi mehipuu mehiruusuke messurakentaminen Metsäpirtinmulta metsäpuutarha metsätyöt miljoonalinnunpönttöä mullanvaihto multaus muotoonleikkaus muotopuutarha muratti murattisyklaami mustaselja Mustilan arboretum Mustilan taimipäivä 2019 Mustilan ystävät mustilanhortensia Mustion Linna mykorritsa myyräjahti myyrätuhot mänty mätäslaukkaneilikka narsissi narsissitupakka naruamppeli neidonkieli neilikka niitty niittykasvit niityn hoitaminen niityn perustaminen norjanalvejuuri Nuppula näsiä obeliski Ojamon kartano oka oma metsä omenapuiden hoito omenapuu omenapuuaita onnenpensas opuntia Oristone Oriveden ruskea osterivinokas oven päällisten valaminen Oxalis tuberosa pahvikate paljasjuurinen palloesikko parsa parsakaali parsan kasvattaminen patiohortensia pehmytmesiheinä pelargoni pelargonien hoito- ja säilytys pelargoninäyttely pensasaita pensaskirsikka pensaspapu pensasruusu pensasruusujen hoito perennat perhe-elämä persianpikarililja peruna perunalajikkeet perunamaa perunan idätys perunan istutus perunan kukinta perunan taudit perustusten raudoitus perustustustyöt Piha&Puutarha-messut pihabongaus piharakentaminen piikkihärkylä pikarililja pilvikirsikka pinseeraus Pinus pinea pioni Pioni `Olga` pionien hiekkakuivatus pionien syysistutus pionin jakaminen pionin juurakko pionin luonnonlaji pionin siemenkylvö pisarakärhö pistokas pistokaslisäys podcast pohdintoja porkkana posliinikukka potager puistolumikello puksipuu punalehtiruusu puukuitu puutarhajäte puutarhakirjoja puutarhakissa puutarhakoristeet puutarhalampi puutarhamatkailu puutarhamietteitä puutarhan kevättyöt puutarhan rakenteet puutarhan valaistus Puutarhasuunnittelu puutarhaterapia puutarhatyyli puutarhatyöt puutarhavadelma puutarhavierailu pähkinälehto päivänhattu pääsiäinen pääsiäismuna pölkkyviljely raivaussaha rauniokilkka rautapatsas rautasulfaatti Rautatienomenapuu rautavihtrilli ravintola Linnankrouvi reikätiili rikkakasvi rikkakasvien torjunta rikko rinnepuutarha rippijuhlat rotkolemmikki `Jacks Frost` rudbeckia ruiskukka Ruissalo ruska rusokirsikka ruukkuistutus ruukkukasvit ruukkupuutarha ruusu ruusuaidanne ruusukaali ruusupapu rönsytiarella salaoja salkoruusu samettiruusu sammal sammalkasvualusta sammalkranssi sammalkuusi sammalpallo sammalpuutarha saniainen scilla Scilla bifolia seinien muuraus sekaistutus seljankukkamehu shiitake siemenarvonta siemenkylvöt siementaimi sienet puutarhassa sieniviljely sieniymppi sinikämmen sinipiikkiputki sinivaleunikko sinivuokko sipulien istutus sipulikori sipulikukat sisäkasvit sitruuna-ajuruoho soihtulilja sora sormivaleangervo suklaakosmos sulkahibiskus suovehka syklaami syksy syksyi syksyinen puutarha syreeni `Annala` syysasteri syyshohdekukka syyshortensia syysistutus syyskrookus syyskukkijat syyskylvöt syyslannoitus syysleimu syysmaksaruoho syysmyrkkylilja syyspuutarha syysraparperi syystyöt syysvilja syysvuokko syötävä metsäpuutarha sähkökaapelin asentaminen säleikköaita särkynytsydän taikinamarja taimikasvatus Taimipäivä Mustilassa taimitarha taimivaihto taivukas taivukaslisäys talvensuojaturve talventähti talvi talvikylvöt talvinen puutarha talvipistokas talvipuutarha talvisia puutarhatöitä talvivalkosipuli talvivihreä tarha-adiantum tasetti terttuselja tiililattia tomaatti Tommolan tila tulipa `Brilliant Star` tulppaani tulppaanipuu tummaraunioinen tuohipesin tuohisykerö tuoksuesikko Tuoksumiekkalilja turveharkko turveharkkomuuri typistys tyrnimarja tyrnipensas tyräkki tähkäverbena tähtilumikello täpläpunalatva Unelmien viljelylaatikko unikko vadelmapenkki vadelmatarha Vakka-taimi valkoinen puutarhassa valkotäpläimikkä valkovarjohiippa valkovuokko valokuvaus vappu varjohiippa varjolehti varjopuutarha varjosontikka varjotarha verkkokori vesikasvit vierailu vieraslaji viherkasvit viherlannoitus Viherpaja vihersisustus viherterapia vihreä joulu virkkaus virvalilja vuorimänty värinokkonen väriperuna värit puutarhassa Kotipuutarhan blogit Mama's garden Minna Räisänen Somepuutarhuri Johanna Rönnlöf Uusimmat Blogi Yleinen Kylvöksiä ja koulintaa Blogi Puutarhamatkailu Yleinen Nordiska Trädgårdar 2024 — elämyksien päivä Blogi Yleinen Pääsiäinen — kevään keltainen juhla Sinua saattaisi kiinnostaa myös: Pihasuunnittelu Maakellari omaan pihaan Pääkirjoitus Puutarhan mosaiikkia Kolumni Jalat vedessä Puutarhanhoito Koristepensaiden leikkuuopas ja kalenteri Lataa lisää
Voi paljonkin viime vuosina! Työelämä syö suuren osan voimavaroista ja vaikka minulla lapset ovat jo niin isoja, ettei heistä juurikaan ole enää työtä, vie perusarjenkin pyörittäminen kotopuolessa aikaa. Lisäksi olen kärsinyt viime vuosina ankarasta migreenistä. Nykyään en ehdi enkä jaksa päivittää enää blogianikaan enkä kommentoida muidenkaan omia ja omassa puutarhassa teen sen minkä ehdin ja jaksan ja mikä tärkeintä, yritäen ensisijaisesti säilyttää puuhastelun siellä mielekkäänä ja voimauttavana. Valitettavasti olen hieman väsynyt puutarhablogien hektisyyteen ja suorituskeskeisyyteen ja päättänyt itse luopua tästä asenteesta. Huomasin jossain vaiheessa työstäväni blogipuutarhaa enkä enää meidän perheen ja minun omaani… Vastaa
Voi Maria, kiitos näistä sanoistasi<3 Niissä on niin paljon samoja mietteitä kuin mitä itsekin olen pyöritellyt mielessäni. Sitä jotenkin vaan menee mukaan siihen suorittamiseen ja kuvittelee, että lukijatkin sitä janoavat. Oikeastaan voikin olla niin, että sitä vain karkottaa lukijansa jatkuvilla projektien kuvauksilla. Toki olen itsekin halunnut tekemiäni asioita puutarhaan mutta esimerkiksi miehelleni ne eivät ole olleet niinkään mieleisiä. Nyt olenkin päättänyt, että yhtään projektia en enää aloita omin nokkineni vaan ainoastaan yhdessä mieheni ja lasteni kanssa. Niin tärkeää on myös jokaisen kuunnella kehonsa antamia merkkejä väsymisestä ja stressitason kohoamisesta. Sinullakin tuo migreeni on ehkä juuri sellainen ja minulla taas menevät yöunet. Vastaa
Omia rajoja on jatkuvasti mietittävä puutarhassa. Se on yksi syy miksi kasvimaa ei laajene ja esim. kaalit ovat jääneet kasvatuksesta pois. Kesäkukat uskaltaisi jo laittaa mutta se kastelu, samoin on jäänyt toistaiseksi porkkanan kylvö koska kastelu olisi hankalaa. Vastaa
Kiitos Katja kommentistasi <3 Omia rajojaan taitaa jokainen pohtia kohdallaan, miten se pohdinta vaan joskus unohtuu ainakin minulla. Kevään hektisyys ja auringon antama energia saavat kehon käymään ylikierroksilla ja luulee jaksavansa vaikka mitä. Tuo kastelu on monena kesänä ollut niin mahdoton tehtävä, että se tosiaan hirvittää ja saa onneksi laittamaan jarruja päälle. Vastaa
Hyvä, että pohdit tuota asiaa. Älä vaan polta itseäsi loppuun. Mua auttaa varmaan jonkin verran se, että olen kovin hidas luonnostaan. Teen aina verkkaisesti. Se kyllä johtaa siihen, että teen pitkää päivää. Usein toivon, että osaisin olla tehokkaampi, mutta voi olla, että se johtaisi vain enempään tekemiseen, että en silti osaisi lyhentää päivää. Meillä on elämäntyyli ollut aina sellaista, mikä on vaatinut paljon työtä kotona alkaen sen kodin rakentamisesta aikoinaan. Se oli mahdollista, kun minä en ollut palkkatöissä. Kotiin jääminen oli sekä oma että yhteinen valinta jo heti alkuunsa, kun lapsia alkoi tulla. Sitten paljon myöhemmin tuli todella kiireiset vuodet, kun minäkin menin töihin ja opiskelin uudet pätevyydet. Lapset olivat silloin jo aikuisuuden kynnyksellä. Muutama vuosi sitten mieheni sairastui ja minä jäin taas kotiin. Mieheni on toipunut ja on takaisin työssä, mutta vauhti on entistä hitaampaa, oikeastaan meillä molemmilla. Ja kyllä ikäkin vaikuttaa. Päätin, että en enää pyrikään takaisin töihin (ei kyllä otettaiskaan, olen liian vanha), koska nykyään emme kyllä enää pystyisi ylläpitämään tätä elämäntapaamme, jos molemmat olisimme työssä. Tein siis päätöksen karsia elämästäni palkkatyön. Meillä on silti hirveästi työtä täällä kotona molemmille. Ei ehditä ollenkaan kaikkea. Isolla tilalla ja taloissa, sekä uudessa että vanhassa, olisi todella paljon kunnostettavia asioita viljelyn lisäksi. Itse on tähän asti kaikki tehty. Aiemmin mieheni kalasti todella paljon ja me söimme kalaa paljon, mutta tämä hidastuminen on hänellä aiheuttanut sen, että ei tahdo enää tehot riittää kalastamiseen, kun tuntuu, että kädet on täynnä kaikkea työtä täällä. Kaikkea sellaista, mitä on pakko korjata kuten vuotava katto ja kaivon ylivuotoputken tukkeentumiset ja hirveät routavauriot tiellä jne. Se surettaa, koska kalastaminen oli asia, joka todella innosti häntä, mutta enää ei meinaa löytyä jaksamista. En ole koskaan ajatellut näitä meidän puuhia harrastukseksi, vaan tämä on ollut elämäntapa ja todellakin työntäyteinen työ minulle. Helpotuksia pohdin vähän väliä. Kun lapset muuttivat pois, hankittiin paljon lisää koneita :D Ison puutarhan ja ison hyötykasvatuksen yhdistäminen ei todellakaan ole helppoa. Meillä on tämä hyötypuoli etusijalla ja itseasiassa koko kasvukauden ajan en meinaa juuri muuta ehtiä hyötyviljelyn (kasvimaa, marjat, omenat, yrtit) lisäksi kuin ylläpidon puutarhassa ja sekin laahaa jäljessä. Listalla on aina vaikka mitä ajatuksia puutarhan suhteen, mutta ne työntyvät suurimmaksi osaksi loka- ja marraskuulle ja silloinkin ehdin vain osan. Puutarhahommassa oon luopunut sellaisista asioista, jotka eivät niin innosta. Esikasvatus ei innosta, joten esikasvatan vain hyötäreitä ja vain juuri tarvitsemani määrän. Ruukkujen kastelut on vähän sellainen juttu, että se ei oikein innosta. En kauheasti nauti ruukkuihin istuttamisestakaan, mutta en ole vielä osannut luopua. Tyhjät terassit ja sisääntulo olis mun mielestä niin ikäviä. Ruukuissa on vain monivuotisia, mutta kyllä niissä silti askartelua riittää. Ruukkuja istuttaessa mieli palaisi tekemään siirtoistutuksia puutarhassa, kun juuri silloin olis hetki aikaa ennen kuin kasvimaahommat alkaa. Kastelut teen kasvimaalle sekä kasvihuoneisiin sadettamalla. Meillä on täällä tilalla kaksikin porakaivoa, joista toinen tuottaa vielä ylivuotovettä aika paljon koko ajan. Hyötyviljelyä on vähennetty. Pitäisi vähentää lisää, koska satoa tulee niin, että ei keretä käyttämään, vaikka omaa satoa syödään joka päivä. Toivon kovasti, että voitais jatkaa näin vielä pitkään, koska kaikesta huolimatta tämä on meille rakasta ja tärkeää. Vastaa
Omaa tekemistä pitääkin rajata. Puutarhasta voi ottaa kauniita kuvia ilman, että puutarha on vimpan päälle tai edes sinne päin. Olen myös muussa elämässä tehnyt rajauksia. Vain siten tulee tilaa niille asioille, joita haluaa oikeasti tehdä. Vastaa
Kiitos kannustavasta kommentistasi Minulla on tässä rajaamisessa vielä opettelemista. Olen hoitajana palvelualalla ja kotonakin lapset vaativat jatkuvasti palvelua ja huomiota. Tunnen välillä suurta riittämättömyyden tunnetta. Olisi pitänyt kasvattaa edes lapsia enemmän itsenäisemmiksi eikä aina tehdä puolesta. Ehkä vielä ei ole liian myöhäistä muuttaa itseään ja toimintaansa Vastaa
Samoja tuntemuksia olen käynyt läpi ne 20 vuotta, jotka olen isoa maalaistalon puutarhaa hoitanut. Miehelleni riittäisi suuri nurmiaavikko ja muutama puu siellä täällä. Jatkuva motkotus siitä, että pitääkö joka paikassa jotain kasvaa ja miksi niitä kasveja pitää aina siirrellä paikasta toiseen. Olen monta yötä viettänyt miettien, että taidanpa ottaa lapion ja kaivaa kaikki pois, jottei ne minulle rakkaat istutukset olisi enää hänen lumenaurauksensa tiellä. Tähän mennessä en ole vielä tuhonnut 20 vuoden työtä ja tuskin tuhoankaan, sillä elämä ruohoaavikolla olisi tosi kamalaa. Tämä kevät on kuivuuden takia asettanut rajoituksia kuten kerroit. Minulla on vain pari kasvilavaa, sillä enempää en jaksaisi hoitaa. Vihanneksia saa syksyllä kaupasta, jos ei kotimaisia, niin sieltä missä on saatu vettä. Armollisuus itselle tekee hyvää. Luonto on joskus paras opettaja ja tällä kuivuudellakin on tehtävä saada meidät miettimään, mikä tässä elämässa on tärkeää. Sinä olet viisaasti oivaltanut luonnon kasvatustehtävän omaksi ja kaikkien rakkaittesi parhaaksi. Vastaa
Kiitos Eila viestistäsi! Kuivuus tosiaan jatkuu vaikka lämpötilojen laskua onkin nyt näköpiirissä. Se edes hieman helpottaa vaikkei vettä tulisikaan. Oivaltaminen siitä mikä on tärkeintä elämässä on tullut minulle aina vasta kantapään kautta. Armollisuus itselle on niin kovin vaikeaa toteuttaa käytännössä. Vastaa
Tosiaan lasten kanssa saa ikuisen riittämättömyyden tunteen aikaiseksi, toivottavasti kuitenkin saisit nauttia edes puutarhastasi ilman stressiä! Kai ne juurakot säilyvät vaikka ensi vuoteen jos et nyt ehdi niitä hoivailemaan? Lapsille ”työlista” jääkaapin oveen? Riittämättömyyden tunne on minullekin niin tuttu…olenkin leikannut elämästä kaiken ”ylimääräisen” pois, koska muutoin en jaksa. Puutarhasta en missään nimessä tahdo suorituksen keskiötä. Toivon, että saisit nyt kuunnella itseäsi ja rauhoittua nauttimaan kesästä ♥ Vastaa
Kiitos viestistäsi <3 Juurakot tosiaan ovat sitkeitä ja tappio ei ole suuren suuri vaikka ne menettäisi kokonaankin. Läheisten ja oman itsensä hoivaaminen sen sijaan on se kaikkein tärkein tehtävä ihmisellä. Sen kun vaan aina pystyisi pitämään mielessään tässä suorituskeskeisessä elämässä ja ruuhkavuosien pyörityksessä. Ihanaa kesää sinulle ja perheellesi <3 Vastaa
