Lahopuutarha sai omat toteeminsa

Ajatus lahopuutarhan kohentamisesta lähti muhimaan erään luennon ja edellisen postaukseni innoittamana ja tänä aamuna oli sopiva buusti päällä sen toteuttamiseen. Riehuin heti aamusta kaksi tolppaa paikoilleen omin voimin. Kolmannen kanssa usko ja voimat loppuivat ja poika auttoi sen pystyyn nostamisessa. Kaivoin jokaiselle isot kuopat, jotta pysyisivät varmasti pystyssä ja tamppasin vielä toteemien maatäytöt tiukasti paikoilleen. Pylväät eivät tulleetkaan samaan ryhmään kuten edellisessä postauksessa suunnittelin vaan nyt ne polveilevat polun molemmin puolin ja johdattavat katsetta pylväältä seuraavalle.

Alueen kohtaamia haasteita ja lehtimullan ihanuutta

Kyseisen lahopuutarhan alueen kasvittaminen on osoittautunut todella haastavaksi. Tein ensimmäiset istutukset syksyllä 2022. Keskimmäisen toteemin paikalta kaivoin nyt jo toisen kuolleen puuvartisen pois. Myös kolmesta riipparaidasta on jo yksi menehtynyt vaikka olen kastellut ja kattanut alueen kasveja erityisen huolellisesti. Ainoat viihtyneet ja jopa kasvaneet kasvit ovat olleet alueelle istuttamani kolme erilaista hortensiaa, jotka hankin Mustilan arboretumin taimimyynnistä. Niitä olen joutunut kuitenkin pitämään verkon suojissa, sillä kauriit viihtyvät alueella erityisen hyvin. Enkä sitä yhtään ihmettele, sillä onhan se metsän reunassa ja heidän polkunsa on aina mennyt sen vieritse. Uskon kuitenkin, että kunhan pensaat kasvavat täyteen mittaansa ei niitä enää tarvitse suojata, eikä pieni napostelu haittaa.

Aiemmin tänä keväänä istutin alueelle marjaomenapensaan, jota en ole vielä ainakaan suojannut. Ihmeekseni sitä ei olla kuitenkaan käyty edes maistamassa, vaikka pihan puolen rautatieomenapuun latvat saavat joka kesä kunnon parturoinnin. Ehkäpä puutarha-apulaiseni eivät ole vielä huomanneet pientä pensasta polun vierustalla. Epäilen miten se mahtaa lopulta menestyä, vaikka onkin lähimpänä metsän reunaa ja saa jonkin verran enemmän valoa kuin polun toisella puolella olevat kasvit. Tuo varjoisuus ja suuri kilpailu vedestä luonnonkasvien kanssa on varmaankin syynä istutusteni kuolemiin. Maa on alueelle lehtometsänpohjaa eli humuspitoista pinnalta ja syvemmältä punertavaa kettuhiekkaa. Ei ollenkaan kivimoreenia seassa kuten ylempänä puutarhan puolella. Niinpä kasveille ja tänään näille toteemeille on ollut ihanan helppoa kaivaa istutuskuoppia.

Täytöstä yli jääneeseen multakasaan istutin saniaisen ja katoin pinnan kuorikkeella.

Mainittakoon vielä tässä yhteydessä sananen alueen lehtikompostoreista, jotka hankin tuolloin 2022. Nyt saan niistä runsaasti ihanaa lehtimultaa, jota käytän niin katteena kuin osana ruukkuistutuksiani. Olen niin onnellinen, että vihdoin sain tuolloin aikaiseksi alkaa sitä tekemään. Huomenna voisinkin yhdistää vajunneet kaksi kompotia ja lappaa toiseen viime syksyn lehdet muhimaan. Ne ovat vielä vieressä kasalla kun en saanut keväällä aikaiseksi levittää kompostia puutarhaan kuin muutaman kottikärryllisen. Nyt levittäminen on hankalaa koska kasvu on jo niin rehevää.

Saimi kävi heti testaamassa pylväiden kiinnityksen. Kiipesi monta kertaa pylvään päälle ja hyppäsi alas.

Lahopuutarhan ja maan mikrobiston merkitys ihmiselle

Sitten itse aiheeseen mistä minun piti kirjoittaa. Olen aiemmin kutsunut aluetta myös metsäpuutarhaksi mutta tänään tajusin, että sehän on mitä suuremmassa määrin myös ihan oikea lahopuutarha. Olen kerännyt sinne kantoja ja polun katemateriaalina myös kuorike tarjoaa eliöstolle lahotettavaa materiaalia. Lahopuutarha ideana on jo nimestäkin pääteltävissä, eli sinne kerätään monipuolisesti erilaisia orgaanisia kasvimateriaaleja, jotka antavat ravintoa ja suojaa maaperän eliöstölle. Kannattaa suosia erilaisia puulajeja, mutta etupäässä sellaisia joita alueelta jo löytyy valmiiksi. Monesti näkee pienemmistä pölleistä rakennettuja kauniita aidanteita mutta risukasatkin ajavat saman asian. Tosin ne kannattaa ehkä latoa tolppien väliin risuaidaksi, joka on hieman esteettisempi katsella. Minun tulee haketettua kompostien vierelle keräämäni risut muutaman kerran vuodessa mutta käytän sitten kyllä hakkeen puutarhassa katteena. Etupäässä lehtipuista syntyvä kate on mitä parhainta katetta kaikille puutarhan kasveille ja samalla hyvää ravintoa hajottajille.

Hain kauempaa metsästä toteemin juurelle saniaisen ja tein sammalpallon toteemin huipulle.

Sanotaan, että lahopuutarhan elementit lisäävät luonnon monimuotoisuutta eli biodiversiteettiä, joka näinä aikoina pyrkii ihmisen toimesta uhkaavasti vähenemään. Kuuntelin Turun Ruissalon taimitapahtuman yhteydessä mielenkiintoisen luennon maaperän mikrobeista ja se oli osasyynä siihen, miksi halusin lähteä jatkamaan oman lahopuutarhani rakentamista. Pienillä teoilla voimme tehdä paljon hyvää. Kun maa voi hyvin niin myös ihminen voi hyvin. Suolistomme mikrobisto kulkee käsikädessä maaperän mikrobien monimuotoisuuden kanssa. Mikäli ihmisen mikrobiston monimuotoisuus katoaa, saamme yhä helpommin erilaisia sairauksia riesaksemme. Luennoitsija kertoi tutkimuksestaan, missä kerrostalossa asuville koehenkilöille annettiin tehtäväksi viljellä yrttejä laatikossa ja koeajan aikana otettiin näytteitä suoliston mikrobeista. Tuloksilla voitiin todistaa puutarhuroinnin hyvää tekevä vaikutus ihmiselle. No itse olen tämän jotenkin tiennyt aina ilman tutkimuksiakin, talvella maankaipuuni kasvaa kun lumi ja jää tulee väliimme. Nyt ajattelen kuitenkin, että en ole kaipuuni kanssa yksin, vaan odotan kevättä miljoonien suolistomikrobieni kanssa yhdessä. Sitten kun on taas joka päivä multaa kynsien alla, voin paljon paremmin.

Julkaistu 19.6.2026

Avainsanat lahopuutarha lahottajasieni luonnonalue luonnonmateriaali metsäpuutarha oma metsä

Saila sanoo:

20.6.2026 08:53

Onpa kaunis alue! Ihana, vihreä valo. Saimi ajattelee, että nyt tuli kunnollisen kokoinen raapima- ja kiipeilytolppa, ihana <3 :-D
Hyvin sanottu mikrobeista. Kyllä ne ovat elintärkeitä ja varmaan juuri tuollainen lähes luonnontilainen alue, jossa maaperää oikein vaalitaan, on kultaakin kalliimpi.

Reply
- Minna Räisänen sanoo:
  
  20.6.2026 13:07
  
  Joo Saimi tosiaan oli selkeästi sitä mieltä, että tolpat pystytettiin hänen ilokseen😸 Hyvä kun tykkäsi, sain sillä perusteltua niihin käyttämäni ajan ja voimat myös perheen muille jäsenille😅 Kaikki mikä tehdään Saimin hyväksi ei ole turhaa💞
  
  Reply
Eeva sanoo:

20.6.2026 10:55

Metsään istuttaminen on kyllä haasteellista. Olen myös yrittänyt jotakin istuttaa tontin metsä osaan. Olen ajatellut että kaikki kasvit vaan eivät viihdy toistensa seurassa ja joidenkin juuristo vie kaiken voiman ympäristöstä. Luonto tietää mikä sopii mihinkin kasvamaan. Seuraava haaste tietenkin kauriit ja peurat, pistelevät äkkiä poskeensa jos on mieleinen maku.
Olen itse verkottanut osan ja poistanut kun ovat sen verran suuria että pärjäävät vaikka osa syötäisiinkin.
Metsäpuutarhasi on kyllä ihanan vehreä !

Reply
- Minna Räisänen sanoo:
  
  20.6.2026 13:10
  
  Niinpä, jatkossa siirrän alueelle enemmän noita saniaisia vaan, ne vaikuttavat viihtyvän. Lisäksi vaalin lehtokuusamia ja pähkinäpensaita jotka siellä jo luonnostaan kasvavat👌
  
  Reply
navettapiika sanoo:

24.6.2026 14:50

Ihana mettäpuutarha. Ollappa tuallaane, mutta ku keskellä tuulista peltolakeutta. Toteemit o just sopivan tyyliset tuanne. Kiva ku Saimiki tykkää.

Reply
- Minna Räisänen sanoo:
  
  27.6.2026 14:31
  
  Toteemit kyllä sopivat tuonne tosi hyvin ja olen kyllä superkiitollinen tuosta pienestä metsiköstä tontin laidalla💚 Ja mikä parasta, että Saimikin siellä viihtyy. Varsinkin talvisin tehdään pieniä kävelylenkkejä vähän kauemmaskin.
  
  Reply
Anu sanoo:

12.7.2026 13:56

Hyvin sopivat toteemit metsäpuutarhaasi, ja kivasti keksit laittaa yhdelle sammalpallonkin hatuksi. Ja ei ihme, että Saimi tykkää, kun on kunnon kokoiset raapimispuut:)

Reply