Pääkirjoitus

Uuden viljelmän siemen

PÄÄKIRJOITUS 8–9/2026

Sain muutama syksy sitten ystävältäni yhden muhkean kokoisen valkosipulin. Sen kuudesta kynnestä sai alkunsa oma parin neliön kokoinen valkosipuliviljelmäni. Nyt olen päässyt tilanteeseen, jossa olen valkosipulien osalta lähes omavarainen. Viljelmän saa toki pystyyn nopeasti ja omavaraisuuteen pääsee kertaheitolla, kun ostaa riittävän määrän istukassipuleita, mutta minä halusin vaalia ystäväni vuosikymmeniä kasvattamaa paikalliskantaa ja perustaa viljelmän sen varaan. Vahvojen aromien lisäksi omat valkosipulit kantavat ystävyytemme tarinaa.

Henna Jämsän kirjoittamassa laajassa jutussa (s. 10) selviää, että valkosipulin eli kynsilaukan lajikeryhmiä ja lajikkeita on lukuisa määrä. Jutussa esiintyvällä harrastajalla Torsten Sandbergillä on viljelyssä pitkälti yli sata erilaista kynsilaukkaa. Hän tunnistaa eri lajikkeista tuoksuja ja makuja kuin parhaista viineistä ja juustoista. Torsten lisää valkosipulia jopa kahviin.

Jutun luettuani olen vakuuttunut siitä, että jokaisen, jolla on pala maata viljeltävänään, kannattaisi kasvattaa, jos ei muuta, niin ainakin valkosipulia. Kynsilaukka on kohtalaisen helppo ja vaivaton viljeltävä. Kun valmistelee istutuspaikan syksyllä viime töikseen ja istuttaa kynnet viittä vaille ennen pakkasten tuloa, onnistuu lähes varmasti. Valkosipuli on myös kevään tuoja, sillä ensimmäiset piipat työntyvät esiin jo maalis–huhtikuussa ainakin maan eteläosissa.

Valkosipulin sato on tältä vuodelta jo nostettu ja siemensipulit odottavat varastossa syksyn saapumista ja istutusaikaa. Käsillä on parin kuukauden aika vuodesta, kun meillä on yltäkylläisesti kukkia, vihanneksia, juureksia, marjoja ja hedelmiä – puutarha tarjoaa parastaan. Nyt on myös oikea hetki istuttaa uutta ja jakaa vanhaa – antaa vaikka yksi oma valkosipuli ystävälle uuden viljelmän siemeneksi.

Minna Siltala
päätoimittaja