Uuden kokeilun tuloksista

Viime syksynä sain viimein käsiini jo vuosia himoitsemaani Allium ampeloprasum var. ampeloprasum sipulia. Sipulille en ole löytänyt suomenkielistä niemeä, eikä sitä löydy siten Viljelykasvien nimistöstäkään. Idolini Monty Don käyttää sipulista termiä elephant garlic, joten sillä mennään siihen asti kunnes tätä ryhdytään meillä enemmälti viljelemään ja joku viisas antaa kasville nimen.

Viime talvi oli kova ja olin täysin vakuuttunut, etteivät elefanttisipulit näkisi seuraavaa kevättä. Kova pakkanen tuli paljaaseen ja litimärkään maahan ja routa meni syvälle. Oli ns. perinteinen suomalainen talvi myös täällä Etelä-Suomessa. Toisin kuitenkin kävi mitä pelkäsin ja sain iloita vihreistä piipoista jokaisen istuttamani kynnen kohdalla. Myös puutarhaystävälläni kasvatus onnistui, vaikka hänellä on käytössään tiukka savimaa, jota hän on kyllä ahkerasti parantanut kompostilla. Ne pienet vauva-kynnet jotka olin sipulilähetyksessä saanut laitoin ruukuissa kellariin mutta niistä iti vain yksi. Totesimme ystäväni kanssa, että nämäkin tarvitsevat kasvuun virittyäkseen sen kunnon talven ja kylmän jakson kuten tavallinenkin valkosipuli A. sativum. Hassua, olin ajatellut pelastavani kannan jättämällä osan kynsistä kellariin turvaan. Tavallisen valkosipulin itusilmut kuitenkin ovat aina virittyneet kasvuun myös kellaritalven jälkeen, joten en osannut epäillä sitä näiden kohdalla. No mutta tulipahan sekin nyt testattua eli maahan vaan reippaasti kaikki, niin isot kuin pienetkin kynnet. Jännä nähdä miten kauan noilla pienillä sivusipuleilla kestää varttua suuriksi sipileiksi, jotka jakaantunvat erillisiksi kynsiksi. Ja tosiaan nuo pienet sipulit muodostuvatkin emosipulin ympärille maan alle, eivätkä ole ns. itusilmuja, joita tavallisen valkosipulin kukintoon kasvaa. Tätä en alkuun tiennyt koska Monty ei ollut koskaan näyttänyt tai puhunut niistä. Hänellä oli aina istutushetkellä käsissään vain valmiiksi erilleen lohkottuja isoja kynsiä.

Elefanttisipulit olivat kasvattaneet sivusipuleita jokaiseen sipuliin 2-3 kappaletta.

Miten hoidin elefanttisipuleita kesän aikana?

Haa, kehtaanko edes tunnustaa? En oikeastaan hoitanut mitenkään kuten en tavallisiakaan valkosipuleita. Ainoa mitä tein niiden hyväksi oli ohuen olkikatteen levittäminen koska tulin saaneeksi sitä pari säkillistä ystävältäni. Emme keränneet tänä kesänä edes ruohosilppua, jota olen yleensä levittänyt valkosipuleille. Olki ja edellisen syksyn levittämät katteet pitivät rikkaruohot hienosti kurissa toisin kuin alueilla missä ei ollut katteita ollenkaan. Siellä vesiheinä otti vallan ja kitkin sen vasta melko myöhään heinäkuussa. Keväällä kasvimaan kaivosta nostamani vesi on edelleen käyttämättömänä kalllion päällä olevissa säiliöissä. Se kertoo siitä, että kesä oli edellisen kesän tapaan tarpeeksi sateinen, eikä pitkiä kuivia jaksoja ollut ollenkaan.

Olisikohan sipuleista kasvanut vielä vähän kookkaampia jos olisin kastellut istutuksia kesän aikana?

Uuden sadon istuttaminen

Tein yhden koenoston elefanttisipulille samaan aikaan elokuun alussa kun nostin tavalliset valkospulit. Silloin totesin, että koska lehdet olivat vielä vain hieman kellastuneet ja varret vahvat, jätin loppusadon edelleen maahan. Olinhan saanut edellisenä syksynä kynnet tosi myöhään vasta istutettuakin. Nyt kuitenkin oli korkea aika nostaa loputkin, sillä lehdet olivat kellastuneet ja varretkin olivat selvästi nyökähtäneet lähes maata myöten. Onneksi sipulit olivat kuitenkin maan alla täysin priimaa, eikä merkkejä liian myöhäisestä nostosta ollut. Sipulit olivat ehjiä ja kynnet tiiviisti sipulin kuorien sisällä, eikä sipulikärpäsen vioituksiakaan näkynyt.

Koenoston aikoihin sivusipulit olivat jo kehittyneet mutta sipulin koko ehkä hieman pienempi vielä kuin nyt pari viikkoa myöhemmin.

Seuraavaksi annan nostetun sadon kuivahtaa tavallisen valkosipulin tapaan ilmavasti, jonka jälkeen poistan varret ja juuret. Sitten onkin edessä jännät ajat seurailla, miten hyvin säilyvät talven ajan huoneenlämmössä. Ja miltä mahtavat maistua? Maun tietysti voi testata vaikka heti seuraavan lounaan yhteydessä. Uskon siinä kuitenkin Montyn kertomaan, eikä odotettavissa ole mitään yllättävää. Hän kertoo sipulin maistuvan valkosipulille mutta vain hieman perinteistä miedommin.

Tavallisen valkosipulin satokin oli tänä vuonna oikein hyvä.

Tänä vuonna istutan sitten valikoimani isoimmat kynnet samaan aikaan ja tapaan tavallisen valkosipulin kanssa. Suojaan viime syksyn malliin penkit katteella. Ainakin on tulossa jälleen haketettua risua ja lehtikompostiakin on vielä jäljellä. Melko syvään istutus ja hyvä katekerros ovat varmaankin ne keinot, joilla elefanttisipulit voidaan saada viihtymään ja olemaan hyvänä lisänä tavallisen valkosipulin rinnalla.

Ainakin toistaiseksi voin todeta, että kokeilu onnistui yli odotusten ja jatkan sitä innolla taas seuraavaan kauteen.

Julkaistu 23.8.2026

Ei ole kommentteja.

Lähetä kommentti Peruuta vastaus

Mama's garden

Puutarhanhoitoa Mamman puutarhassa ja intoilua kaikesta vihreästä. Häärään täällä Ib vyöhykkeellä, tonttimme koko on reilut 5000 m2, josta vajaa puolet on luonnontilaista kalliota.