Ihana Hvitträsk ja Villa Tallbo

Kylläpäs on kiirettä pitänyt, nyt vasta ehdin kertomaan jo melkein pari viikkoa sitten olleesta Avoimet puutarhat-tapahtuman kohteista, joissa vierailin. Tänä vuonna tosiaan tuo perinteisesti kesällä oleva Puutarhaliiton järjestämä tapahtuma järjestettiin kesän lisäksi ensimmäistä kertaa myös syksyllä. Ja vierailuaika puutarhoissa oli laitettu niin, että puutarhan valaistuskin oli mahdollista nähdä vielä illan jo hämärtyessä. Itse olin kuitenkin liikkeellä heti kolmelta ja kohteeksemme valikoituu Villa Tallbo Kirkkonummelta. Saapumisohjeissa kehotettiin jättämään auto läheisen taiteilijakodin, Hvitträskin parkkipaikalle ja saapumaan kohteeseen jalan. Kohde tosiaan olikin ihan lyhyen kävelymatkan päässä.

Toki halusimme samalla tutustua itse Hvitträskiin ja ensimmäistä kertaa kävin myös päärakennuksen sisätiloissa kierroksella. Kiipesimme talon ylimpään kerrokseen asti ja se kannatti, sillä matkalla näimme mm. valloittavan kukkahuoneen. Sain siitä idean jonka haluaisin toteuttaa myös omassa kodissani. Tuollainen katonrajaan viritelty köynnöstuki sopisi myös meidän yläkerran aulan erkkeriä kiertämään. Ihme kyllä, vielä en ole hankkinut siihen kasvia valmiiksi, saatika edes päättänyt mikä köynnös se voisi olla.

Kiinnostuin taiteilijakodin sisätiloissa olevasta sohvaryijystä ja sen kuvioinnista. Kotona luinkin sitten vähän enemmän tuon ryijyn historiasta. Se on itsensä Eliel Saarisen suunnittelema vuonna 1914 ja sen kutoivat Suomen käsityön ystävät yhdellä ainoalla kangaspuulla. Ajatella, että tuo upea luonto- ja puutarha-aiheinen ryijy on säilynyt noin hienona kaikki nämä vuodet. Onneksi Hvitträskin pohjoissiiven tulipalo kesällä 1922 ei tuhonnut tuota upeaa käsityön taidonnäytettä.

Hvitträskin puutarha

Hvitträskin puutarhasta olenkin joskus aiemminkin postannut ja aika hauskasti myös melko samaan vuodenaikaan. En oikein pääse kesäaikana poistumaan omasta puutarhastani, joten vierailujen ajankohdat ovat joko syksyllä tai jopa vasta talviseen aikaan. No jospa seuraavan kerran saisin vierailun tuonne järkättyä vaikka ruusujen ja pionien kukinnan aikaan. Etupihan pieni muotopuutarha huvimajan ja juoksupergolan yhteydessä olisi ehdottomasti nähtävä joskus täydessä kukassaan.

Huvimaja oli nyt rakennustelineiden peitossa, joten se jäi kuvaamatta. Kerrottakoon kuitenkin, että huvimajan katto oli palautettu alkuperäiseen asuunsa, ruokokatoksi. Myös seinäpinnat oli entisöity, joten edellisellä kerralla rakennusta peittänyt villiviinikasvusto oli tietenkin pitänyt poistaa.

Onneksi villiviiniä löytyi kuitenkin muualta puutarhasta ja sen rakenteista kiipeilemästä.

Ihastelin myös näitä pikkuruisia pyöreitä, nurmireunaisia alueita pylväiden juurella. Ne oli niin huolellisesti leikattu ja rajattu hiekkapatiosta. Hopealehti on ollut oiva valinta tuohon, sillä se kestää hyvin kuivuutta. Hopeinen reunus huolitteli alueet täydellisesti.

Matkalla seuraavaan kohteeseen ihasteltiin tietysti myös jylhiä kallioita ja sammaleisia kiviä, joiden päällä kallioimarteet rehottivat.

Villa Tallbon puutarha ja lasiveranta

Varsinainen reissumme pääkohde sijaitsi tietenkin myös erittäin luonnonkauniissa ympäristössä ja olinkin niin vaikuttunut paikan kauneudesta, että kuvia tuli otettua tavallista vähemmän.

Puutarhassa oli paljon hiekkakäytäviä ja pihan perällä pieni lampi.

Puutarhan vanhat omenapuut olivat täynnä hedelmää ja mielikuvistusta kutkuttavat hiekkakäytävät kiertelivät muotopuutarhan puolelta lammikolle ja sieltä metsäpuutarhan puolelle.

Ison lammikon lisäksi Tallbo :n puutarhasta löytyi pienempiä vesiaiheita useampikin. Tykkäsin erityisesti tuosta lähdettä muistuttavasta pienestä lammikosta. Tekisipä mieleni vielä tänä syksynä kaivaa samantyylinen pyöreä lampi omalle uudistuksen alla olevalle varjotarhan alueelleni. Säästin aikoinaan pienen limpareen allaskumiakin kun rakennettiin iso lammikko. Kyllä nämä tällaiset reissut sitten saavat aina omat puutarhaunelmat lentoon ihan raketin lailla.

Pullakahvit talon lasiterassilla

Reissun kohokohta taisi kuitenkin olla aivan suussa sulavan hyvien korvapuustien ja kahvikupposen nauttiminen talon upealla lasikuistilla. Mieleeni jäi talven pimeisiin hetkiin erittäin lämmin muisto täysin kiireettömästä hetkestä, rauhallisesti ystäväni kanssa rupatellen ja pullaa natustellen. Kuinka paljon onnea kaunis puutarha, ystävät ja hyvä pulla voivatkaan tuoda elämämme pieniin hetkiin!

Loppuun vielä kuva lasiverannan kauniista kasvitaulusta. Arvatkaan olenko kahlannut tuon vierailun jälkeen nettikirppiksiä siinä toivossa, että löytäisin itsellenikin tuollaisen taulun.

Toistaiseksi on löytynyt vasta yksi maljakko ja pyöreä kukka-aiheinen palapeli. Etsinnät jatkuvat niin kauan kunnes tärppää…

Julkaistu 30.9.2026

Avainsanat Avoimet puutarhat Hvitträsk

Ei ole kommentteja.

Lähetä kommentti Peruuta vastaus

Mama's garden

Puutarhanhoitoa Mamman puutarhassa ja intoilua kaikesta vihreästä. Häärään täällä Ib vyöhykkeellä, tonttimme koko on reilut 5000 m2, josta vajaa puolet on luonnontilaista kalliota.