Perennat

Syysleimut

Syysleimu (Phlox) on suurena kasvustona loppukesän näyttävimpiä kukkijoita. Hillitysti leviävät syysleimut kukkivat heinä–syyskuussa ja houkuttelevat runsaasti perhosia.

Syysleimu on muhevan mullan ryhmäperenna

Syysleimun (Phlox) pystyt kartiohuiskilot koostuvat noin neljän sentin kokoisista kukista, joiden teriö on viisiosainen. Tuoksu on tavallisesti mieto ja kirpeän raikas. Syysleimut ovat tyypillisiä muhevan mullan ryhmäperennoja, jotka kasvavat lajikkeesta riippuen 40–60 sentistä aina 120 senttiin. Korkeuteen vaikuttaa paljon kasvupaikan valoisuus, kosteus ja ravinteiden määrä. Yleensä mitä matalampi syysleimu on, sitä aiemmin se kukkii.

Syysleimu tuotiin Eurooppaan 1730

Suurin osa puutarhoissa nykyään kasvatettavista syysleimulajikkeista polveutunee luonnonvaraisen syysleimun (Phlox paniculata) ja täpläleimun (P. maculata) risteymistä. Villiä syysleimua tavataan Pohjois-Amerikan itäosassa, missä se kasvaa runsasravinteisissa lehtimetsissä, metsäaukoissa, tulvamailla ja maanteiden varsilla. Eurooppaan laji tuotiin vuonna 1730. Turun akatemian puutarhassa syysleimua on kasvatettu jo 1700-luvun lopulla.

aurinko–puolivarjo

ilmava, runsashumuksinen ja keski–runsasravinteinen kasvualusta

loppukesä

50–100 cm

Kerrannaiset ja kaksiväriset syysleimut ovat harvinaisia

Vanhimmat syysleimun viljelymuodot tai risteymät ovat peräisin Saksasta ja Englannista. Lajin jalostajista yksi nousee ylitse muiden. Saksalainen Karl Foerster toi markkinoille 83 syysleimulajiketta vuosina 1909–70. Ensimmäinen Foesterin oma syysleimu nimeltä ’Eva Foester’ tuli markkinoille vuonna 1933. Vuoteen 1939 mennessä hän oli jalostanut yhteensä 23 lajiketta, joista tunnetuimpia lienevät ’Dorffreude’ , ’Juliglut’, ’Kirmensländler’ sekä ’Spätrot’. Loput 60 lajiketta syntyivät vasta toisen maailman sodan jälkeen. Vuosilta 1949–69 ovat muun muassa lajikkeet ’Landhochzeit’, ’Bornimer Nachsommar’ ja ’Rosa Pastell’.

syysleimu 'Blue Boy' — Syysleimu ’Blue Boy’

Uusista syysleimulajikkeista kerrannaiset ja kaksiväriset ovat hyvin harvinaisia. Pinkki-valkoinen ’Peppermint Twist’ esiteltiin Hollannissa Planetarium-näyttelyn yhteydessä uutuutena vuonna 2006. Kukassa roosat ja valkoiset raidat vaihtelevat kuin piparminttukaramellissä. Kerrannaisista puolestaan Suomessa on myyty ainakin ’Tiara’ syysleimua. Sen valkoiset kukat voivat olla myös yksinkertaiset, mutta ne kiertyvät jaloruusun tavoin niin, että ne vaikuttavat kerrannaisilta. Lajikkeen on jalostanut Jan Verschoor Hollannissa 2000-luvun alkupuolella.

Taudit vaivaavat syysleimua

Kuivuus altistaa pintajuurisen syysleimun härmäsienelle ja muille kasvitaudeille. Härmä haittaa yleensä vain kasvin ulkonäköä, mutta se voi tappaa heikon kasvin. Taimesta tulee heikko, jos se kasvaa liian tiiviissä ja märässä maassa sekä talvehtii huonosti sen vuoksi.