Kiurunkannukset

Varhain keväällä kukkivat kiurunkannukset (Corydalis) ovat varjoisan paikan aluskasveja, jotka kuihtuvat kukinnan jälkeen. Suvussa on useita kasviharrastajien havittelemia erikoisuuksia. Eksoottisemmat lajit kukkivat ja pysyvät vihreinä koko kesän.

Keväällä kukkivat pikkuperennat

Meille tutuimmat kiurunkannukset ovat keväällä kukkivia pikkuperennoja. Mukuloista lisääntyvien lajien versot kuihtuvat jo alkukesällä. Kun ne istutetaan pensaiden ja myöhemmin keväällä versovien perennojen väleihin, kellastuneet versot jäävät piiloon. Koko kasvukauden vihantana pysyvät kiurunkannukset puolestaan ovat tyypillisesti juurakollisia, ja ne kukkivat hieman myöhemmin kesällä.

Pystykiurunkannus (Corydalis solida) — Pystykiurunkannus (*C. solida*)

Pystykiurunkannusta (C. solida) tavataan Etelä-Suomen lehtometsissä ja puronvarsilla ja myös puistoissa ja vanhojen pihapiirien laitamilla. Se versoo huhtikuussa, kukkii parin viikon kuluttua ja kuihtuu jo kuukautta myöhemmin. Yhdessä tertussa on 10–20 violettia kukkaa.

pystykiurunkannus Corydalis solida 'White Swallow' — Pystykiurunkannus (*C. solida*) ’White Swallow’

Pystykiurunkannukset kukkivat samaan aikaan kun kiurut munivat.

Jalokiurunkannus (Corydalis nobilis) — Jalokiurunkannus (*C. nobilis*)

Jalokiurunkannusta (C. nobilis) kasvaa Etelä-Suomessa verrattain yleisenä vanhoissa pihoissa ja puistoissa, mistä se on levinnyt luontoomme uustulokkaaksi. Jalokiurunkannus on sukulaisiaan selvästi kookkaampi, ja tiiviissä tertussa on 20–35 vahvasti tuoksuvaa kukkaa. Puolimetriset versot kuihtuvat yleensä juhannukseen mennessä. Jalokiurunkannus leviää hyvin voimakkaasti siemenistä.

puolivarjo

läpäisevä ja runsashumuksinen kasvualusta

hapahko kasvualusta

kevät–alkukesä

15–60 cm, lajista riippuen

Kiurunkannuksen kasvatus

Istuta mukulallisten lajien, kuten pystykiurunkannuksen, mukulat elo–syyskuussa viiden sentin syvyyteen ja 25 sentin välein. Astiataimia voi istuttaa koko sulan maan ajan.
Sijoita kiurunkannukset mieluiten puolivarjoisaan paikkaan, jolloin lehdistö pysyy kauemmin vehmaana kesällä.
Tee kasvualustasta läpäisevä ja runsashumuksinen. Älä kalkitse ja lannoita vain varovasti, sillä kiurunkannuksille sopii keskiravinteinen hapahko maa.
Jaa tiheä kasvusto kukinnan vähennyttyä. Mukulalliset lajit on varminta jakaa kukinnan jälkeen, jolloin lakastuvat versot vielä paljastavat kasvupaikan.