Leinikit

Leinikit (Ranunculus) tuovat villiä tunnelmaa kasviryhmiin. Ne ovat kestäviä ja terveitä eivätkä kaipaa hoitoa. Leinikeissä on sekä hitaasti että nopeasti leviäviä perennoja, joista useimmat viihtyvät kosteahkossa maassa.

Hikeviin runsasmultaisiin perennapenkkeihin istutetaan etenkin leinikkien (Ranunculus) mätästäviä, kerrannaiskukkaisia lajikkeita, kuten nappileinikki ja morsiusleinikki. Kerrannaiset lajikkeet kukkivat kauemmin kuin yksinkertaiset viljelymuodot.

Jaloleinikki (R. asiaticus) — Jaloleinikki (*R. asiaticus*) on varhaiskeväinen ruukkukukka tai mukulakasvi. Kun sen mukulat istutetaan keväällä avomaalle, se kukkii heinä–elokuussa. Kukinnan jälkeen lehdistö kuihtuu.

Perennojen lisäksi leinikkisukuun luetaan jaloleinikki, joka on kevättalvella myytävä ruukku- ja leikkokukka. Sitä saa myös mukuloina, jotka istutetaan keväällä ulos ja talvetetaan viileässä tilassa.

morsiusleinikki — Morsiusleinikki (*R. aconitifolius* ’Pleniflorus’) voi kukkia toukokuun lopulta pitkälle heinäkuuhun. Tummat lehdet muistuttavat ukonhattujen lehdistöä.

Kasvisuvun latinankielinen nimi tarkoittaa ”pientä sammakkoa”, koska leinikit kasvavat luonnossa usein sammakoiden suosimissa kosteissa paikoissa. Myrkyllisyydestään huolimatta leinikkejä on käytetty vielä 1800-luvulla leinin (reumatismin) ja kihdin oireiden lievittämiseen. Kasveja kutsuttiin nimillä leiniruoho, leinikukka ja luuvaloruoho, kunnes 1860-luvulla Elias Lönnrot ehdotti nimeä leinikki.

Ranunculus acris niittyleinikki — Niittyleinikki (*R. acris*) hyväksytään nykyisin puutarhakasvien joukkoon. Seuraksi sopivat esimerkiksi vahvat perinneperennat.

aurinko–puolivarjo

tuore, kostea

keskiravinteinen

lievästi hapan–neutraali, pH 6–7

touko–elokuu lajista riippuen

20–60 cm, lajista riippuen

Ranunculus acris 'Flore Pleno' nappileinikki — Nappileinikki (*R. acris* ’Flore Pleno’) on niittyleinikin vanha kerrannaiskukkainen viljelymuoto. Se kukkii pitkään keskikesällä.

Leinikkien kasvatus

Voit istuttaa leinikit aina puolivarjoon. Myös aurinkoinen paikka käy, jos kasvualusta on vähintään 30 cm paksu ja pidättää vettä helteilläkin.

Kasvualustaksi sopii hikevä maa, jossa on runsaasti humusta ja jopa savea. Poikkeuksen muodostavat kuivahkoa hiekkaista maata suosivat harvinaiset kivikkolajit, kuten mäki-, sepo- ja hopealeinikki.