Perennat

Isomaksaruohot

Syyskesällä kukoistavat suurikukintoiset maksaruohot (Hylotelephium). Kymmenen viime vuoden aikana lajikevalikoima on kasvanut selvästi, ja näitä kivikkoperennoja kasvatetaan yhä enemmän ruukuissa.

Aurinkoa rakastava maksaruoho sopii kuivaan kivikkoon, mutta yhtä hyvin se soveltuu yksi- tai monivuotiseksi ryhmäkasviksi ruukkupuutarhaan. Joitakin lajikkeita myydään huonekasveiksi ja pystyversoisia käytetään jopa leikko- ja kuivakukkina. Erinomainen se on viherkattojen ja -seinien kasvittamisessa. Suvusta löytyy lukematon määrä eri värisiä, kokoisia ja muotoisia kasveja.

Sitkeä kivikkokasvi

Suurikukintoiset isomaksaruohot Hylotelephium (ent. Sedum) kukkivat enimmäkseen loppukesällä ja syksyllä, kukkien väri vaihtelee valkoisesta viininpunaiseen. Lehdet ovat verrattain suuret, litteät ja sahalaitaiset. Isomaksaruohot ovat pystykasvuisia perennoja, joilla useimmilla on pallomaiset tai pitkulaiset juurimukulat.

Maksaruoholajeja on siirretty Sedum-suvusta Hylotelephium-sukuun, jonka suomenkielinen nimi on isomaksaruohot. Sedum-sukunimi on varattu nykyään vain suomumaksaruohoille.

Komeamaksaruoho

Ensimmäinen komeamaksaruohoksi nimetty lajike on ’Herbstfreude’, joka on edelleen yleisin viljelymuoto. Pohjois-Suomessa ’Herbstfreude’ ei ehdi kunnolla kukkaan, mutta maamme eteläosissa se kukkii vielä lokakuussa, jolloin sen roosat kukinnot ovat kehittyneet tummanpunaisiksi.

Isojen maksaruohojen lajikkeistoa hallitsevat risteymät, joista useimpia voi kutsua komeamaksaruohoiksi. Ne ovat syntyneet isomaksaruohon (S. telephium), syysmaksaruohon (S. spectabile), lajin S. erythrostictum ja/tai japaninmaksaruohon (S. cauticola) risteydyttyä. Komeamaksaruohot ovat monimuotoisia, noin 30–60-senttisiä lajikkeita. Kukkien väri vaihtelee valkoisesta tummanpunaiseen, ja kukinta voi olla yhtä hyvin aikaista kuin myöhäistä.

Isomaksaruohojen kasvatus

Maksaruoho viihtyy aurinkoisessa kasvupaikassa, istuta ne 30–35 sentin välein. Kookkaat maksaruohot tarvitsevat vähintään 20–40 senttiä syvän kasvualustan. Maa tulee puhdistaa hyvin ennen maksaruohojen istutusta. Kasvualustan on hyvä olla huokoinen, ja siinä on hyvä olla paljon hiekkaa tai hietaa. Maksaruohoille sopivan kasvualustan saa helposti vettä läpäiseväksi sekoittamalla maahan hiekkaa tai soraa ja muotoilemalla siitä 10–30 senttiä korkean kohopenkin. Pikkukiviä sisältävä, nopeasti lämpiävä ja kuivuva moreeni on myös hyvä alusta. Jos pohjamaa on tiivistä savea tai notkossa, salaojita se.

Maksaruohot kasvavat luonnossa pääosin kivikkoisissa rinteissä ja vuoristossa. Kata maa taimien välissä parin sentin kerroksella soraa tai pikkukiviä. Maksaruoho kaipaa lannoitusta vain harvoin ja silloinkin varovasti, jotta kasvustot eivät rehevöidy. Ylirehevä kasvusto pysyy kauan kosteana ja altistuu harmaahomeelle, härmälle, etanoille ja lehtimiinaajien toukille.

Suojaa lumettomina talvina maksaruohot havunoksilla. Älä kuitenkaan tee tiivistä kekoa, jonka alta kosteus ei pääse haihtumaan äläkä peitä kasvustoja liian aikaisin, kun maa on vielä syyssateista märkä.

Maksaruohojen jakaminen

Jaa maksaruohokasvusto, kun se alkaa kuolla keskeltä. Parhaimmat ajankohdat jakamiselle ovat varhainen kevät ja loppukesä, jolloin maa on kostea. Isommat maksaruohot saattavat kosteina kesinä kasvaa hujopeiksi, jotka lamoavat. Sitä voi välttää typistämällä versojen latvoja kesäkuun alussa. Se saa kasvit myös haarottumaan ja tuuheutumaan. Latvonta myöhästyttää kukintaa, joten se ei sovi myöhäisille lajikkeille eikä Pohjois-Suomeen. Varminta on leikata vain perennaryhmän etureunassa olevat kasvit.