Kaalintaimet suojaan — helpot kaaret rautalangasta

Kaarien tekoon löytyi varastosta juuri sopivaa rautalankaa.

Oi onnea, huomenna alkaa kesälomani ensimmäinen osuus! Vaikka säätiedote lupaa melkoisen epävakaista niin en anna sen haitata vaan aion touhuta ulkona puutarhassa niin paljon kuin vain mahdollista. Istutin äsken kaalintaimia ja pienten kuurojen aikana pidin sadetta kasvihuoneessa. Sain osan taimista istutettua mutta kuten niin usein ennenkin olin jälleen kylvänyt taimia ihan liikaa ja varaamani kaksi tuholaisverkkoa eivät riittäneetkään. Olisi vain heti pitänyt suosiolla tilata kolme, nyt maksan turhaan yhdet lähetyskulut. Vaan mennäämpä itse asiaan, minunhan piti kirjoittaa ohjeet noiden askartelemieni hyönteissuojien tekemiseen!

Rautalanka katkeaa kätevästi voimapihdeillä.

Kaarien valmistaminen

Olin jo tekemässä tunnelin kehikkoa vanhasta pressukatoksesta jääneiden kattokaarien avulla mutta niistä olisi tullut turhan järeät. Sitten muistin että minulta oli jäänyt lammikkoprojektin jäljiltä kieppi rautalankaa. Kaariin käyttämäni rautalanka on vahvuudeltaan 4.0 mm. Se katkesi kelposti voimapihdeillä. Tuholaisverkko oli mitoiltaan 2,30 x 4,25 m joten kaaret mitoitin tasan kolmen metrin mittaisiksi. Tuolloin molemmista päistä saattoi työntää kaaren päitä maahan 50 cm:n matkalta. Laitoin kaaria 7 kpl:tta yhteen tunneliin. Tuo 4.0 mm vahvuinen rautalanka muotoutuu vielä helposti käsipelillä joten kaarien muotoiluun en tarvinnut mitään työkaluja. Langan katkaisin käyttäen voimapihtejä. Kaarevasta langasta oli muuten helppo mitata sopivan mittainen pätkä, käyttäen taipuisaa kangasmittanauhaa!

Kaalintaimet olivat varttuneet mukavan kokoisiksi.
Verkko asettui tukevasti kaaritunnelin ylle.

Taimien istutus ja tuholaisverkon kiinnittäminen

Kaalintaimet olin kylvänyt sisälle huhtikuun alussa. Silloin jo kirjoitinkin kylvämisestä ja kasvattamisesta ja halutesasi voit käydä lukemassa tuon postauksen täältä. Kävin itsekin vielä kertaamassa kasvatuksen niksejä tuolta ja hyvä niin sillä en enää muistanut, että kaalikasvit eivät kaipaisi hirveästi lannoitusta. Onneksi en istutusvaiheessa kyllästänyt penkkejä kanankakalla. Ja ihme ja kumma, sain kerrankin noudatettua tuota kunnollista istutusväliä!

Eihän nuo verkot kauniita ole mutta toivottavasti sitäkin hyödyllisempiä.

Verkon kiinnittämiseen ajattelin ensin käyttää pyykkipoikia mutta lopulta etsinkin vain sopivan mittaiset laudat verkon helmojen päälle. Ehkäpä ne pitäisivät verkot tukevammin paikoillaan myös tuulisessa säässä. Laudat ovat myös helpot ottaa pois nurmisilpun levittämisen ja kitkentöjen ajaksi. Taimien kastelu onnistuu onneksi verkon lävitsekin!

Kunhan kolmas verkko saapuu niin istutan sen alle vielä loputkin taimet ja sitten kasvimaa onkin jo täynnä. Voi harmi, tänä vuonna ei jäänyt yhtään tilaa perunoille. Olen yleensä kasvattanut niitä joka vuosi ja nytkin olisi ollut hyvät istukkaat valmiina. Harmittaa laittaa ne hukkaan.  Olisinpa taikuri ja saisin yhden pressukopin kasvimaan vierestä katoamaan. Sen viemä tila olisi juuri sopiva pienelle erilliselle pottumaalle 🙂

Loppuun on ihan pakko vielä laittaa pari kuvaa yläpihalta. Säleikköaidan alle istuttamani tulppaanit alkavat pian olla kukassa. Näyttävät mielestäni juuri niin ihanilta kuin toivoinkin ja kukkivat samaan aikaan säleikköpuiden kanssa. Ainoastaan harmittaa, että olen ilmeisesti istuttaessa jättänyt yhden tolppien välin kokonaan ilman sipuleita koska yhtään tulppaania siitä kohdin ei ole noussut. Onneksi tuon pikku mokan voi helposti korjata tulevana syksyllä.

Vaan nyt iltakierrokselle etanajahtiin. Olen nyt viikon verran kerännyt lehtokotiloita tonttimme alanurkasta ja alkanut pikku hiljaa toipumaan niiden ilmaantumisen aiheuttamasta shokista. Minkäs teet, kylätietä pitkin ovat levinneet nyt meidän kohdallemme asti ja etanajahti tuli osaksi puutarhan rutiinitöitä. Uskon, että vain ahkeralla keräämisellä voi kotilokannan pitää edes siedettävällä tasolla. Aika sitten näyttää miten suuri riesa kotiloista koituukaan mutta siihen asti kerään ja kerään. En halua luovuttaa nyt kun puutarha alkaa olla kymmenen vuoden rakentamisen jälkeen juuri sellainen kuin olen sen unelmoinut olevan.

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

6 Comments

  • Onpa näpsäkän näköiset kaalitunnelit! Kiitos vinkistä.
    Ihana tuo säleikköpuurivi ja tulppaanit vielä siihen päälle!
    Toivottavasti kotilot eivät tuhoa ihania kasvejasi.

    • Oleppa hyvä, toivottavasti kaalit säilyy nyt tuolla edes jokseenkin reijättöminä👍

  • Hyvä idea käyttää rautalankaa. Mitä tuollainen verkko maksoi? Mietin tuleeko edullisemmaksi käydä kangaskaupassa vai ostaa suoraan verkkona. Kotilokannan kurissa pitämiseen auttaa parhaiten kerääminen ja Ferramol, ostan joka kesäksi 10kg:n säkin ja siitä kylvän pahimpiin paikkoihin.

    • En usko, että tuollaista saa kangaskaupasta. Maksaa siinä 30 € paikkeilla tuon kokoinen palanen mutta on siis tosiaan usean vuoden investointi.
      Itsekin tilasin hädässä tuon 10 kilon säkin mutta nyt jo kaduttaa. Kun olin levittämässä sitä niin tuli komea ukkoetana vastaan. Tietysti nekin sitten kuolevat kun syövät rakeita😢 Taidan vaan kokeilla jos jatkossa pärjäisin keräämällä.

  • Hei vaan kohtalotoveri! Meilläkin nähtiin ensimmäiset lehtokotilot viikonloppuna. Niitä oli jo monta vuotta sitten parin sadan metrin päässä, joten oli vain ajan kysymys, milloin eksyvät tänne. Onneksi en ole vielä löytänyt kuin kaksi yksilöä, toivottavasti niitä ei tulekaan enempää. Rautalankakaaret näyttävät näppäriltä. Pitää muistaa tuo sitten jos tarvitsee uusia kaaria kasvimaalle.
    Kauniit tulppaanit ruukuissa! Mukavaa viikkoa!

    • No niin sielläkin sitten😢 Täällä olen nyt viikon aikana kerännyt aamuin illoin ja sellainen 2-8 etanaa on ollut saaliina/keräyskerta n. 30 min. Ensimmäistä kertaa tänä aamuna ei löytynyt yhtään mutta epäilen, että kunhan kelit tästä taas lämpenevät niin alkaa löytymään enemmän. Viikossa ahdistus on onneksi lähes kaikonnut ja aamu/ilta-kierrokset alkavat mennä jo rutiinilla😊

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.