Kasvullinen lisäys — taivukkaita ja pistokkaita

Curry-yrtin juuri leikatut pistokkaat lepäilevät kuvan ajan puksipuupedillä.

Olen ollut jo vuosia vannoutunut kylväjä ja kasvien siemenestä lisääjä. Nyt kuitenkin tuntuu, että rinnalle on enenevässä määrin hiipimässä myös kasvullinen lisäys. Kasvullinen lisäys tarkoittaa mm. pistokkaiden ottamista ja niiden juurruttamista. Näin syntyy emokasvin kanssa perimältään identtisiä uusia kasveja. Kasvullista lisäämistä käytetään paljon taimistoilla ja varmaankin myös kotipuutarhoissakin jonkin verran. Kaikille lienee tuttua mm. marjapensaiden lisäntyminen maahan painuneista oksista juurtumalla. Tuohon ei tarvita aina edes tarhurin apua vaan maahan laonneet oksat juurtuvat helposti jopa yhdessä kasvukaudessa ja niistä saa halutessaan uusia taimia. Meillä on näin tapahtunut Marjamäellä ainakin mustaherukalle ja karviaiselle. Avustetusti olen suunnitellut taivuttavani punapähkinäpensaan oksia maahan sijoittelemiini ruukkuihin mutta tuo on jäänyt vielä vasta aikomuksen tasolle. Ehkä tulevana keväänä pääsen toteutukseenkin asti.

Murattien lisääminen taivukkaista

Murattien kanssa olen kuitenkin päässyt jo vähän pidemmälle. Aikomuksenani on olla jatkossa omavarainen murattien suhteen ja jo kesästä asti minulla onkin ollut tuosta pienilehtisestä muratista juurtumassa kolme taivukasta. Murattihan on niin innokas, että se kasvattaa juuriaan jo ennen maakosketustakin. Moni on varmaankin joskus huomannut muratin varsissa pieniä valkoisia juuria. Ja vaikkei vielä juuria näkyisikään niin eikun oksan pätkä vain ruukun pinnalle ja vaikka kivi painoksi. Meinasin taivuttaa myös paksusta galvanoidusta rautalangasta sellaisia eri kokoisia U-kirjaimen muotoisia pinnejä. Ne voisivat olla ihan käteviä taivukkaiden asettelussa!

Ja mikä parasta, osa taivukkaiden jatkohoidosta lankeaa aina emokasvin harteille ja tarhuri voi sillä aikaa keskittyä muihin puuhiin ja pitämään huolta vain emon tarpeista. Toki silloin tällöin heitin vettä myös muratin taivukasruukkuihin mutta koska poikaset olivat vielä kiinni emossaan niin ne kestivät hyvin myös purkkien ajoittaisen kuivuuden. Emo kasvoi isossa sinkkisangossa ja tarvitsi varjon puolella melko vähän kastelua, niinpä poikaset varttuivat hyvin pienellä vaivalla.

Tällä hetkellä emotaimi poikasineen viettää talvea kellarin suojissa ja toivon juurtumisen jatkuvan hiljalleen myös talven ajan. Keväällä sitten tarkistan lopullisesti juurien kasvun ja kunnon ennen kuin irrotan poikaset omiksi taimikseen. Haluaisin kasvattaa uusista taimista kauniin pyöreän murattipallon, jollaisen olen nähnyt Instagramissa.

Curry-yrtin lisääminen pistokkaista

Aivan mahdottoman suuri ilo oli viime kesänä kahdesta curry-yrtin taimesta jotka hankin uusien saviruukkujeni täytteeksi pian narsissien kuihtumisen jälkeen.

Curry-yrtti, italianolkikukka, Helichrysum italicum jaksoi kilpailla voimakkaasti kasvavan koristeapilan kanssa ja paahteisen paikan kasvina se ei ottanut nokkiinsa vaikka ruukku joskus ehti vähän kuivahtaakin. En voi muuta kuin kovasti suositella curry-yrttiä jokaiselle,  varsinkin ruukkuun istutettavaksi. Tapani mukaan itseni ei tullut hyödynnettyä kasvia yrttimausteena mutta kevyen pannulla kuumentamisen jälkeen cyrry-yrtin oksat sopivat lukemani mukaan hyvin mausteeksi mm. kanaruokiin ja muihinkin haudutettaviin ruokiin.

Curry-yrttien hopeista harmautta syksyisessä puutarhassa.

Kasvin leikkaaminen olisi kyllä kannattanut ihan jo tuuheutumisenkin takia mutta se itseltäni jotenkin vain kesällä jäi. Nyt saksin taimista kuitenkin useita alhaalta jo puutuneita varsia ja meinaan kokeilla voisiko pistokaslisäys onnistua myös näin keväällä kasvivalon alla. Kellarin viileydessä tuskin juurtuisivat kuten muratin taivukkaat mutta toinkin pistokkaat sisälle lämpimään ja tehokkaan kasvivaloni alle.  Paras ajankohta pistokkaiden ottamiselle olisi varmaankin siinä vaiheessa kun uusi kasvu on käynnistynyt mutta en malta odottaa vaan haluaisin tästä taimia mahdollisimman nopeasti.  Valmistin näille multaseoksen joka on hurjan hiekkainen ja seassa on myös paksumpaa soraa. Mahdolliset uudet juuret saavat näin hyvin happea, eikä pistokkaat mustu niin helposti. Kastelen pistokasruukun kerran kevyesti ja pidän sen päällä löyhästi reijitettyä muovipussia. Haihtumisen vähentämiseksi napsaisin myös pistokkaiden päistä runsaasti lehtimassaa pois!

Pistokkaista kannattaa ottaa aika paljon pois lehtimassaa ja nipsaista myös latva pois.
Leikkuujäte tuoksui ihanan raikkaalle.

Nyt sitten vain odottelemaan miten pistokkaiden käy. Ja jos käy huonosti niin aina voi sitten keväämmällä ottaa uusia. Muutenkin emokasvit on leikattava keväällä, etteivät ne virittyisi kukintaan. Kasvattaisin näistä mieluusti puksipuun tapaan pyöreitä palloja joten leikkaamista eli latvontaa ei pidä tänä vuonna unohtaa, mikäli mielii saada muotoa aikaiseksi.

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

8 Comments

  • Pistokaslisäys on hauskaa ja koukuttavaa! Mulla on mm. ruusuherukan ja orapihlajan pistokkaita kasvamassa, tosin purkit ovat ihan ulkona ja huomasin, että osa on jäätynyt ja vettä kertynyt jään päälle. Se ei välttämättä haittaa lepotilaisia pistokkaita, toivotaan näin.
    Yllättävän monesta perennastakin voi tuottaa lisätaimia pistokkaiden avulla.

    • No niin on. Itse oikeastaan innostuin pistokkaista vasta viime kesänä kun hortensioiden pistokaslisäys onnistui. Niissä on nytkin kellarissa vihreät silmut joten luulisin niiden lähtevän keväällä kasvuun. Täytyy vaan viedä ne lkuun vaikka kasvihuoneeseen etteivät kärähdä liiassa valossa.
      Ja hei kiitos kun muistutit, ruusuherukkaa piti minunkin lisätä. Pikkuisen olivat jänikset ehättäneet sitä jo napsimaan kun oli jäänyt verkottamatta mutta nyt on sekin suojassa. Näin lumisena talvena syövät kyllä ihan kaiken mikä ei ole verkon takana.

  • Pistokaslisäys onkin hauskaa puuhaa. Pitääkin muistaa ottaa murateista pistokkaita. Minä ehkä tuhosin äskettäin viime kesänä vaivalla juurtumaan saadut nietospensaan ja ’Albina plena’ -kärhön pistokastaimet. Purkit olivat nimittäin talvehtimassa eteisen lattialla ja jotenkin hautautuivat muun roinan taakse. Löysin ne kuivina koppuroina eteistä siivotessani. Nyt testataan, kuinka hyvin lepotilaiset pikkutaimet kestävät kuivuutta vai pitääkö homma aloittaa uudestaan kesällä. Tsempit curry-yrteillesi, niin pistokkaille kuin talvehtiville emokasveille!

    • Oi ei ikävä löytö. Jospa vielä lähtisivät. Kärhöjä en olekaan kokeillut kuin kerran pistokkaasta ja se ei silloin onnistunut. Yksi nietospensas on kerran juurtunut siten, että pensaasta katkenneen oksan työnsin vain toisaalle penkkiin👍 Aina ei onnistu mutta kun edes silloin tällöin, niin se innostaa jatkamaan kokeiluja.

  • Mäkin oon harrastanu just pistokaslisäystä. On keijunmekon pistokkahia juurtumas. Ja taivukkahia rönsyorvokista…….vai mikäsenyoikiastionimeltänsä 🙂
    Onnia curry- ja murattikokeeluulle!

    • Vautsi keijunmekko kuulostaa haastavalle! Onhan se tosi paljon nopeampi varmaan pistokkaista kuin joka kerta siemenistä kylvää👍

  • Ruusuherukkaa olen onnistuneesti kasvattanut taivukkaasta. Ja murattia olen jakanut niin että tökkäissyt vain leikatun pätkän multaan, juurtuu helposti. Ja pari kertaa on käynyt niin, että maljakossa ollut maksaruoho on tehnyt juuret ja olen laittanut ne maahan. maksaruohoa pitäisikin muistaa lisätä tällä tavoin ensi kesänä, tulee uusia kasveja kuin itsestään.

    • Hm, voisinkin kokeilla ruusuherukkaa myös taivukkaasta ellei pistokkaat onnistu. Tuo maksaruohojen lisääminen kuulostaa myös kokeilun arvoiselta ja erityisen helpolta👍

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.