Kirkniemen kartano ja sen puutarhat

Kirkniemen kartanon komeat terassoinnit näyttivät suorastaan mahtipontisilta kaikessa jykevyydessään.

Vain muutamien kilometrien päässä meiltä kotoa, Kirkniemen kylässä sijaitsee tämä upea kartano jonka juuret sijoittuvat kauas keskiajalle aina vuoden 1417 tienoille. Kartanon vaiherikas elämä on pitänyt sisällään niin rappion hetkiä kuin loisteliaitakin aikoja ja omistajia on ollut iso liuta. Tunnetuimpana mainittakoon itse marsalkka Mannerheim joka osti kartanon ja sen ympäröivät maat vuonna 1945.

Kartanon pääsisäänkäynnille johdattavan käytävän varrella oli mielestäni hieman kokonaisuutta häiritsevät valaisimet.

Olin jo vuosia sitten ostanut kartanosta kertovan kirjan, Kirkniemi marsalkkojen kartano (kirj. Veikko Kallio 2001) ja siitä asti halunnut vierailla siellä. Ja jälleen kerran voin vain todeta, miksen ollut käynyt siellä jo paljon aiemmin?! No parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kartanon sisälle en tietenkään päässyt käymään ja itse kartanorakennuksen lähiympäristökin oli yksityisaluetta mutta minä olinkin tietysti eniten kiinnostunut kartanon puutarhasta.

Suureellinen terassi- ja muotopuutarha

Tuon kirjani kuvista olin jo nähnyt komean rinteeseen rakennetun terassoidun puutarhan. Kartanon keskiakselin mukaisesti terassointi laski kohti alhaalla siintävää vesistöä ja olipa matkalla suurehko uima-allaskin.

Terassoinneissa oli käytetty mm. valtavia nelikulmaisia graniittilohkareita.
Nämä kiviportaat laskeutuivat allas tasanteelta pienelle neliskulmaiselle pensas-aidan ympäröimälle nurmialueelle.
Oikealla näkyy hieman uima-allasta joka oli tyhjennetty.
Portaiden ja tämän muotopuutarhan jälkeen alkaa puukujanne joka johtaa Pikkujärven rantaan.

Eivätkä edes yksityisalueesta kertoneet kyltit olleet kieltämässä, kun rämmin pellon reunaa pitkin kartanon taakse kuvailemaan. Takana aukesi tuo upea terassointi. Komea terassointi on vuonna 1928 kartanon ostaneen teollisuusjohtaja Uno Donnerin käsialaa ja rakennettu 1930-luvun lopulla. Kokonaisuuteen liittyy myös keskellä oleva uima-allas jossa Unolla oli tapana uida lumentuloon asti.

Terasseja ympäröivien muurien reunalla oli muotoon leikatut syreeniaidat.
Muurien rakosissa kasvoi valtoimenaan suloinen rauniokilkka.

Unohdettu, villi puutarha

Oikeastaan terassointiakin enemmän minua alkoi kiinnostaa kartanon ja pellon välinen ”pöheikkö”, josta saattoi kuitenkin päätellä sen joskus olleen osa kartanon puutarhaa. Lähdekirjani ei kuitenkaan kerro paljoakaan puutarhan historiasta mutta joitakin mainintoja kasvillisuudesta ja mm. kahdesta Mannerheimin kasvihuoneesta kuitenkin löytyi. Pöheiköstä saattoi erottaa useita hedelmäpuita, ainakin omena- ja kriikunapuita.

Villiintynyt puutarhan osa.

Vuoden 1947 keväältä eli jo Mannerheimin ajalta, kirjasta löytyi mielenkiintoinen lause, missä kerrotaan silloisen tilanhoitaja Knapen tilanneen Hollannista ruusuntaimia ja mm. tulppaanien sipuleita. Sillä juuri erilaisia ruusuja näkyi puutarhassa ja kartanon viereisellä, jo villiintyneellä alueella.

Puutarhan suuret puut olivat vaikuttavia.

Puutarha-arkeologiaa ja mielenkiintoisia kasveja

Muitakin mielenkiintoisia koristekasveja näytti villiintyneellä alueella kasvavan. Voi miten jännittävää olisikaan tehdä alueella jonkinlaista varovaista ennallistamista tai tutkimusta. Puutarha-arkeologia, siinäpä olisikin mielenkiintoinen tieteen haara johon voisi uppoutua ainakin aluksi ihan pelkän kirjallisuuden avulla.

Pellon reunassa kasvoi valtavan kokoinen ruusupensas.

Varsinkin tämä pellon reunassa kasvanut valtavan kokoinen ruusupensas kiinnitti huomioni. Sen latvus oli täynnä pieniä, pitkulaisia kiulukoita joita eläimet olivat niitä syödessään pudotelleen runsaasti maahankin. Vaikka kiulukat olivat pieniä niin niiden sisällä oli kokoonsa nähden runsaasti kauniin punaista ruusunmarjasosetta. Kiulukan koosta voisi päätellä, että kukka olisi myöskin melko pieni ja siro. Juhannusruusu se ei kuitenkaan ole, sillä siinähän on mustat ja pyöreämmät kiulukat. Koiranruusuun kiulukan ulkonäkö voisi täsmätä mutta siinä pitäisi olla lähes orjanruusuun kaltaiset suuret piikit, jotka tuolta puutuivat.

Pensas oli täynnä pieniä ja pitkulaisia kiulukoita.
Kiulukat olivat kauniin punaisia ja niiden sisältä pursusi punaista ruusunmarjasosetta.

Toinen mielenkiintoinen ruusu kasvoi melko matalana kasvustona ja siinä oli pienehköjä piikkejä jotka takertuivat housunlahkeisiin. Eivät kuitenkaan läheskään siihen malliin kuin orjanruusulla jota mielestäni havaitsin myös alueella. Tunnistan orjanruusun hyvin koska sitä kasvaa paljon myös meidän kodin ympäristössä ja juurikin pellon reunassa se viihtyy erityisen hyvin.

Matalana kasvavalla ruusulla oli kauniin punertavat oksat.

Tällä punertavaoksaisella ruusulla oli isommat ja pyöreämmät kiulukat ja niiden sisällä oli huomattavasti kuivempaa oranssia ”sosetta”. Kiulukat voisivat sopia metsäruusuun mutta siinä sanotaan olevan kanelin ruskeat varret. En tiedä, ehkäpä nämä ovat sitten niitä Knapen Hollannista tilaamia ruusuja tai niiden vuosien saatossa syntyneitä risteymiä ainakin.

Tunnistatko tämän pensaan?

Voitte uskoa miten innoissani tuolla tutkin kasveja ja niiden ominaisuuksia. Kartanolla täytyy ehdottomasti käydä myös kesällä niin näkee nyt mysteereiksi jääneet kasvit kesäisessä asussaan.

Kartanon komea kellari

Heti pihaan saavuttuamme kuljimme komean maakellarin ohitse. Kellari sijaitsee alueen vanhimman säilyneen rakennuksen, meijerin vieressä.

Huomatkaa kellarin oven päällä oleva valaisin. Sen sävy sopii täydellisesti oven päälle muurattuihin punasavitiiliin ja on muutenkin kokonaisuuteen sopivan mallinen. Valaisimiin liittyikin mielestäni alueen suurin silmiin pistävä moka. Viimeisimmän suuren restauroinnin kartanolla toteutti vuonna 1992 vuorineuvos Aarne Aarnio. Kirjan mukaan kartanon ulkoremontissa vaalittiin tarkoin rakennuksen vanhaa henkeä ja arkkitehti Panu Kaila suunnitteli mm. uusklassiseen tyyliin sopivan ulkoverhouksen vaaleankeltaisen värin. Vaan voi miksi kartanolle johdattavat nykyaikaiset modernit ja matalat valotolpat? Ehkäpä ne onkin lisätty vasta nykyisen omistajan, Metsäliitto-yhtymän aikaan 🙂 No, onneksi ne eivät kuitenkaan mitenkään vaikuta itse rakennukseen ja sen säilymiseen tuleville sukupolville.

Kartanoalueen vanhin säilynyt rakennus on meijeri vuodelta 1752.

Vaan siis viis valoista sillä kokonaisuudessaan kartanon alue oli erityisen ihastuttava ja inspiroiva. Siellä tunsi kulkevansa ajassa taaksepäin ja saattoi kuvitella marsalkan laskeutumassa terassien portaita pitkin kohti rantaa, perässään rakas ja uskollinen saksanpaimenkoiransa Popi.

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

11 Comments

  • Eipä ole tuttu tuo kartano. Olen nimen joskus kuullut. Ihana maakellari! Hyvää alkanutta vuotta!

    • Onneksi näitä ihanuuksia on edelleen paljon jäljellä💚 Haaveeni on nähdä mahdollisimman monia kotimaamme kartanoista. Paljon olenkin niistä jo lukenut mutta varsinkin kesällä oma puutarha vetää puoleensa niin kovin, että on vaikeaa saada aikaiseksi lähteä reissuille. No onneksi on pitkä talvi aikaa kiertää. Nyt vaan tuli viime yönä niin paljon lunta, että rakenteet peittyvät.

  • Pakko sanoa, että tunnen surkeasti Lohjan seudun historiaa, vaikka niilläkin seuduilla olen lähes kakarasta saakka kulkenut. Kiva, että nostat tällaisia paikkoja esille. Kaivoin jo googlesta tämänkin kartanon tiedot, jotta voin tutustua aiheeseen lähemmin.
    Pyydätkö luvan mailla kulkemiseen etukäteen vai onko sinulla jokin tietty repliikki siltä varalta, että joku tulee kulkemisistasi kyselemään?

    • Hih, ei ollut sen kummemmin lupaa. Kartanon omistaa nykyään metsäyhtiö joten ei ole kenenkään kotina. Edestä päin pysyttelin yksityisalue-kylttien ulkopuolella mutta ”takapihan” kuvat rämmin ottamaan pellon reunaa pitkin jossa oli selvästi kuljettu mm. koirien kanssa aiemminkin. Retkieväät syötiin metsän puolella ison kuusen alla😊

  • Olipa upeaa, että veit tutustumaan tänne vanhan kartanon alueelle ja puutarhaan. Kerrassaan hienoja rakenteita ja rakennuksia. Olisipa ollut hienoa kulkea katsomassa puutarhaa silloin, kun se eli huippuvuosiaan. Historia on niin tosi mielenkiintoista. Kiitos!

    • Kirjassani on kartanon sisäänkäynniltä vanha mustavalkoinen kuva josta sattaa erottaa valtavasti erilaisia kasveja. Nykyään kartanojen omistajilla ei ole enää sellaista intoa kuin joskus kauan aikaa sitten. Ja tietysti ylläpito on kallista muutenkin ilman paljon hoitoa tarvitsevaa puutarhaa.

  • Sitä aina yllättyy nähäressään tällääsiä komeeta kartanoota. Meilläpäin ei näitä oikee oo. Rakennukset näyttäävät hyvin piretyyltä, mutta miltähän puutarha o näyttäny loistonsa päivillä.

    • Kyllä tuo oli tosiaan komea näky. Kartanot on yleensä vielä niin täydellisille paikoillekin rakennettu. Tämäkin mäen päällä josta huikean avarat näkymät joka suuntaan. Osa pelloista ympärillä vaikutti kyllä jo viljelemättömiltä mutta oli niitä auki pidetty kuitenkin. Maanviljelyn hiipuminen onkin iso haitta komeille kulttuurimaisemille. Jos pellot metsitetään niin avaruus häviää.

  • Kiva tosiaan oli lukea tämä postaus. Ei ole tullut käytyä katsomassa edes näin läheltä kuin sinä. Toivottavasti järjestäisivät vierailuja joskus niin olisi kiva käydä tutustumassa. Ymmärrän hyvin sinun tunteesi kun siellä ”rämmit” oli varmasti jännää ja kiinnostavaa .
    Minulla on sinulle haaste blogissani jos kiinnostaa ❤

    • Hei ja kiitos haasteesta vaikka olenkin kyllä superhuono haasteiden kanssa😬 Taitaa olla ainakin yksi aiemmin saatukin toteuttamatta?! Hm, en vaan muista enää edes keneltä se oli?!
      Toivottavasti tosiaan tulisi vielä joskus mahdollisuus tutustua tuohon kartanoon myös sisältä.

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.