Mehipuut ja -ruusukkeet — kasvatusvinkkejä vuoden kokemuksella

mehipuu-mamasgarden

Viikko sitten Kaisaniemen kasvitieteellisen reissulla kävin myös kiertelemässä kasvihuoneissa. Ulkona olin ainoa, eikä sisälläkään minun lisäkseni montakaan muuta vierasta ollut. Sain siis uppoutua kasvien maailmaan ihanan rauhallisessa ilmapiirissä. Tällä kertaa en aio käydä kuvia lävitse huoneittain vaan poimin vain kuvista itselleni mieluisia kasveja ja kirjoitan niistä. Samalla yritän itsekin opiskella lisää kasvien hoidosta ja lisäämisestä jotta osaisin vastata kunkin kasvini tarpeisiin mahdollisimman hyvin.

kalvasmehipuu-mamasgarden
Kaisaniemen kasvihuoneella kasvoi useita erilaisia mehipuita.
marokonmehipuu-mamasgarden
Tämä mehipuu kasvoi rentovartisena.

Hankin ensimmäisen oman mehipuuni vasta viime keväänä vaikka olinkin ihaillut niitä jo vuosia Montyn kokoelmissa Longmeadowissa. Puu myytiin nimettömän mutta luulen sen olevan Aeonium arboreum `Zwartkop`. Sillä oli kesällä todella tumma väritys mutta nyt talven aikana ruusukkeet ovat vaalentuneet lähes vihreiksi. Olin yllättynyt kun en löytänyt kamerani kuvista siitä yhtään kesäistä kuvaa?! Olin kyllä kuvannut sitä pitkin kesää mutta näköjään vain kännykällä. Kuvat ovat sieltä päätyneet etupäässä Instagram-tililleni.

omat-mehipuut-mamasgarden
Omat kaksi mehipuutani jotka viettävät talveaan yläkerran aulan ikkunalla.

tumma-mehipuu-mamasgarden

Olen hirmuisen yllättynyt siitä, että miten vähän mehikasvit ovatkaan ainakin toistaiseksi kärsineet talvesta sisätiloissa. Ne ovat kyllä pudotelleet alimpia lehtiään melkoisesti ja värit ovat vihertyneet (isompilehtisessäkin oli kesällä tummia viiruja) mutta muuten kasvit näyttävät oikein tyytyväisiltä eloonsa. Olen kastellut niitä melko niukasti mutta kuitenkin jonkin verran vettä ovat saaneet noin kerran viikossa. Melko usein siis siihen nähden, että joidenkin lähteiden mukaan niitä ei pitäisi kastella talvella tuskin ollenkaan. Kastelun määrään toki varmasti vaikuttaa se missä lämpötilassa kasvit viettävät talvensa. Viileämmässä tietysti vähemmän kastelua koska silloin kasvaa mätänemisen vaara. Paksumpilehtistä olen kastellut varovaisemmin sillä uskon sen varastoivan enemmän vettä mehukkaisiin ja isoihin lehtiinsä.

haaroittuva-mehipuu-mamasgarden
Itsestään haaroittuva mehipuuni.

Vankempi mehipuuni tuli meille kasvivaihdon yhteydessä nimettömän mutta arvelen sen olevan tahmamehipuu A. glutinosum, sillä sen nuorimpien lehtien pinnalle muodostuu kirkasta ainetta joka ei kuitenkaan nimensä mukaisesti tahmaa kasvin ympäristöä lainkaan, eikä myöskään rumenna kasvin ulkonäköä. Se näyttäisi olevan siitä hieno kasvi, että se hoitaa itse haaroittumisen. Kesän lopulla siihen alkoi kasvaa haaroja. Loistomehipuuta täytyy tänä vuonna alkaa rohkeasti leikkaamaan jotta se haaroittuisi. Samalla siitä voi saada uusia kasveja!

Mehikasvien lisääminen pistokkaista

Mehipuun pistokaslisäämisestä itselläni ei ole vielä kokemuksia mutta tulevana kesänä aion kokeilla sitä jotta saan myös toisen mehipuuni haaroittumaan. Etsin tietoa asiasta ja tärkeimmäksi nousi ehdottomasti se, että leikatun pistokkaan leikkauskohdan on annettava ilmavasti kuivua, aivan kuten pelargonienkin kanssa menetellään. Ainakin 3-4 päivää saavat pistokkaat olla kuivillaan ennen kuin ne painetaan hiekan ja soran sekaiseen kasvualustaan. Tärkeää siis on, että kasvualusta kuivuu nopeasti ja on hyvin salaojitettua. Saviruukku on varmasti ihan paras näille!

mehiruusuke-mamasgarden
Itse viime keväänä lisätty mehiruusuke.
mehiruusukkeen-poikasia-mamasgarden
Laitoin samaan ruukkuun ihan liikaa poikasia.

Viime keväänä lisäsin ensimmäistä kertaa kukinnan jälkeen raaskuksi kasvaneen mehiruusukkeen, sen omista lehtipistokkaista. Irrotin neljä lehteä ja asettelin ne kylvömullan pinnalle ja peitin astian kevyesti elmukelmulla. Muistaakseni kastelin ”lehtikylvöstäni” sumuttelemalla silloin tällöin. Ja siitähän se kasvun ihme sitten vain lopulta käynnistyi.  Kolme lehteä neljästä kasvatti poikasia ja osaan lehdistä niitä tuli jopa useita. Istutin kaikki lehdet poikasineen samaan ruukkuun ja annoin kasvaa emolehtien kanssa vielä jonkin aikaa ennen kuin poistin ne. Melko pian huomasin, että olisin voinut istuttaa kaikkien kolmen lehden jälkipolven eri ruukkuihin joten nyt minulla on keväällä edessä tuon ruukullisen jakaminen. Ruusuke on minusta kauneimmillaan kun se täyttää koko ruukun ja kasvaa matalana. Aikaisemmin ajattelin näiden olevan huonekasveina kertakäyttökasveja jotka venyvät pituutta valon vähyyden vuoksi. Pituuskasvu käynnistyy kuitenkin vasta kukinnan jälkeen ja silloin on siis aika napata noita lehtipistokkaita! Todennäköisesti tuo pituuskasvu käynnistyy siksi, että kasvi voisi kurotella jälkipolvensa aina vain laajemmalle ja laajemmalle alueelle. Myös kukkavarret ovat tosi pitkiä joten siemenet siirtyvät tehokkaasti kauemmas emosta kun se lopulta kaatuu. Tähän en löytänyt vahvistusta joten se jääköön puhtaasti omaksi arvaukseksi.

mehipuu2-mamasgarden

Loppuun vielä kuvat Kaisaniemen viileältä käytävältä jossa oli kaunis sommitelma kasveja vanhojen puutarhakalusteiden kannattelemina. Ulkona oli harmaan sateista mutta sisällä valot antoivat energiaansa niin kasveille kuin minullekin.

mehikasveja-mamasgarden
Kahden ison mehipuun kavereina oli mm. erilaisia kaktuksia.

Taasen kerrassaan ihana vierailu Kaisaniemessä, suosittelen lämpimästi mikäli liikut lähistöllä!

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

9 Comments

  • Minä sain viime kesänä elämäni ensimmäisen mehipuun, luulen että se on sama kuin sinun, koska oli kesällä todella tummalehtinen. Talven se on viettänyt olohuoneessa, ja nyt kaikki lehdet ovat ihan vihreitä. Mun mehipuu kasvaa saviruukussa ja olen kastellut sitä myös lähes viikottain, aika vähän kerrallaan. Se tiputti tosi paljon lehtiä alkutalvesta, mutta kun ostin kasvilampun parisen kuukautta sitten ja sen jälkeen mehipuuni ei ole varistanut enää kuin muutaman lehden.
    Toivotaan pitkää ikää mehipuillemme!

    • Sama oli tuon omani kanssa, luulin että jää pelkät varren tyngät kun lehtiä putoili. Onneksi se loppui pian ja nyt enää silloin tällöin rapsaisen kuivuneita lehtiä irti. Nyt täytyy vaan yrittää monistaa noita jotta jäisivät eloon vaikka emot joskus häviäisivätkin. Tuo tumma ei myöskään haaraudu ilman leikkaamista joten välttämätön toimenpide varmaan joka kevät. Jotenkin näissä on kyllä paljon samoja piirteitä kuin pelargoneissa👍

    • Minä haaveilen mehipuista ja muista mehikasveista kesäksi sellaista ruukkupuutarhaa etelän puolelle taloa. Voipi olla, että vähitellen osa pelargoneista vaihtuu näihin mehiksiin😊

  • Mehipuut ovat kauniita! Minä en saa niitä menestymään, kastelen varmaan liikaa. Ihailen niitä Israelissa käydessäni. Siskoillani kasvaa useita ruukuissa parvekkeella, kuumassa ja auringonpaisteessa. Siellä näkyy myös oikein tummanpunalehtisiä ja niitä istutetaan ihan kukkapenkkeihin.

    • Ajatella vuoden ympäri mehipuut kukkapenkissä😮 Toista se on täällä pohjolassa vaikka nyt lämmin talvi onkin ollut.
      Näistä olisikin upeaa saada oikein sellainen ruukkupuutarha ja mikseipä osan voisi kaivaa kesäksi ruukkuineen maahankin. Kovin sateisena kesänä voi tosin olla vaarana liika märkyys. Ehkäpä katetun terassin alla ovat kuitenkin paremmin turvassa💚

  • Sun mehipuut ja – tähdet ovat yhtä komeita kuin Kaisaniemessäkin 👏. Kyllä päätyy minunkin ostoskoriini, kun vastaan tulee 😊.

    • Kiitos, olen kyllä itsekin tosi tykästynyt omiin mehikasveihini. Pelargonit näyttävät niin raaskuilta niiden rinnalla, että olen kyllä aikeissa hiljalleen luopua ainakin osasta pelakoita. Sitten kuitenkin taas syksyllä kannan kaikki sisälle 🙂

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.