Kuorikatteella kaunista pintaa — kasvit ja puutarhan eliöstä kiittää

Joka vuosi tarhakäärmeet munivat lämpimään kuorikekasaan.

Niin kauan kuin olemme tällä tontilla puuhailleet olemme joka kevät saaneet kuormallisen höyryävän lämmintä ja ihanalle tuoksuvaa kuorikatetta. Tuohon tuoksuun liittyy muistoja lapsuudesta. Isäni talvella kaatamien puiden läheisyydessä tuoksui keväisin aivan samalta <3

Pioni nousussa uusimmalla, kuorikkeella peitetyllä istutusalueella.

Kuorikkeen käyttöön liittyy kuitenkin monilla pelkoa sen typpeä kuluttavasta hajoamisesta.

Huomasin tämän ravinnepitoisuuteen liittyvän ominaisuuden itsekin vuosia sitten perustaessani ensimmäistä kuorikealuetta pelkän peltomullan päälle. Nyt jo isoksi puuksi varttuneen rusokirsikan taimen lehdet kalpenivat nimittäin vaalean vihreiksi ja puu kärsi selvästi typen puutteesta. Silloin käytin ensimmäisen ja viimeisen kerran väkilantaa sillä se toimi vähän liiankin hyvin ja syksyllä luulin, etteivät tumman vihreät ja suuret lehdet tippuisi puusta koko talvena 🙂 Tuon tapahtuman jälkeen olenkin sitten lannoittanut kuorikkeeseen istuttamiani kasveja keväisin ja maltillisesti kanankakkarakeilla. Lammikon alueen mullan lannoitin jo ennen kuorikkeen laittamista kärryllisellä hevonlantaa, eikä sen kasveja ole tarvinnut sen jälkeen vielä lannoittaa ollenkaan.  Johtopäätöksenä voisin sanoa, että parasta on seurata kasviensa vointia ja lannoittaa tarpeen mukaan mutta ei kuitenkaan enää kesän loppu puolella jolloin kasvit jo valmistuvat talven tuloon.

Olen käyttänyt kuoriketta onnistuneesti myös sellaisilla alueilla mihin olen istuttanut erilaisia perennoja.

Perennat ja kuorike eivät monenkaan mielestä ole oikein hyvä yhdistelmä mutta itse en ole kokenut sitä kovinkaan suureksi ongelmaksi. Jätän vain kunnon välit kuorikkeen ja perennan juurakon väleihin! Perenna-alueille en kuitenkaan lisää kuoriketta enää perustusvaiheen jälkeen vaan käytän keväisin muita eloperäisiä katteita kuten hevosenlantaa.

Perustusvaiheessa tosi tärkeäksi olen kokenut pahvin ja sanomalehden käytön kuorikkeen alla. Tuo pahvin ja kuorikkeen yhdistelmä antaa muutaman vuoden etumatkaa maassa olevien rikkaruohojen torjuntaan. Rikkaruohojen kitkemiseltä ei kuitenkaan kokonaan pääse välttymään sillä sitkeästi pahimmat rikat tunkevat pahvien rakosista valoon. Ne kun jaksaa kulkiessaan nyppäistä pois, on taistelu jo puoliksi voitettu. Peltomullan joukossa tullut kortekin on pysynyt hyvin aisoissa! Samaan pyrin nyt kellarin kummun leskenlehtien kanssa. Nyppään pois joka kerta kun näen niiden kurkkaavan kuorikkeen alta! Toisaalta kuorikkeen päälle ilmestyvät mieluisat kasvit jätän tietysti nyppäämättä. Sellaisia ovat esimerkiksi kaikki vuokot ja kauniit heinät, sekä Marjamäellä metsämansikka ja kevätlinnunsilmä.

paikkausta-uudella-kuorikkeella-mamasgarden
Rastaiden tekemien reikien paikkailua.

En ole kuitenkaan yksin nyppäilemässä. Rastaiden elämän olen tehnyt kuorikkeen avulla varmasti monin verroin rikkaammaksi 🙂 Toisaalta se kertoo siitä, että maa on muhevaa ja se tarjoaa elinympäristön monenlaisille pikkuisille maanmatosille ja eliöille. Kuitenkin näen joka kerta hieman punaista kun rastaat ovat oikein urakalla tonkineet istutusalueilla. Silloin palautan nopeasti mieleeni mustarastaiden kauniin keväisen laulun ja vierailut lintulaudalla. On ilo ja onni tarjota elinympäristö mahdollisimman monimuotoiselle eliökunnalle. Samaa ajatusta eliöstön lajirikkaudesta kirkastan mieleeni myös silloin kun törmään kuorikkeesta löytyviin rantakäärmeen muniin tai vasta kuoriutuneisiin pikkuisiin poikasiin. Ovatpa myös ruskeaselkäiset vaskitsat lämmitelleet kuorikasaa peittävän pressun alla! Eläköön rikas ja monipuolinen eliöstä jonka kuorike meille tarjoaa <3

kuorike-polkuja-mamasgarden

Käytän kuorikatetta myös polkujen katteena. Alle tietysti ensin hyvä kerros sanomalehteä ja polku kestää rikattomana muutaman vuoden kunnes taas lisään kuorta.

Alueille joihin istutan pieniä kylvötaimia en ole kuorikatetta laittanut edes perustusvaiheessa.

Alapihan metsäpuutarhan uusimmissa penkeissä en ole kuoriketta käyttänyt ja niiden kanssa onkin sitten ollut paljon kovempi kitkeminen alku vaiheessa kun taimet ovat vielä pikkuisia. Kasvun rehevöityessä kitkennän tarve kuitenkin vähenee merkittävästi. Penkeissä on ollut alusta asti tarkoitus kasvattaa pikkuisia kylvötaimia, enkä ole silloin uskaltanut lisätä hapanta kuoriketta edes suurempien kasvien väleihin. Penkit on myös nopeasti vallannut valkovuokko joka on toiminut hyvin elävänä katteena!

kuorike-sopii-luontonmukaiselle-tontille-mamasgarden

Kuorikate on kaiken kaikkiaan mahtava materiaali laajoja alueita katettaessa ja erityisesti se sopii luonnonmukaisille tonteille, joissa on jäljellä paljon myös hoitamattomia luonnonalueita.

alkujaan-kuorikkeella-katettu-alue-mamasgarden

Kuorike ja pahvi antavat lisäksi helpomman startin uudelle alueelle, häviten kuitenkin lopulta näkyvistä kasvuston alle maatuessaan. En voi muuta kuin suositella sen käyttöä, sillä ainakin meidän luonnostaan kalkkipitoiselle puutarhamaalle kuorike on antanut paljon hyvää!

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

8 Comments

  • Olen vuosia levittänyt kaiken tontilla syntyvän oksahakkeen puiden ja pensaiden alle. Samoin olen käyttänyt haketta sanomalehtien kera torjumaan rikkaruohoja. Siitä on ollut paljon hyötyä. Vasta myöhemmin luin hakkeen typpirosvoamisesta, mutta mitään erityisiä vahinkoja en sentään ole huomannut. Nykyisin haketta syntyy vähemmän ja toisaalta esimerkiksi perennat ovat kasvaneet ja tiivistyneet niin, ettei rikkaruohotkaan saa enää niskaotetta. Kotilot ovat ehkä hankalin riesa, joka hakepeitteestä tykkää.

    • Tuohon typen varastamiseen kasveilta vaikuttaa varmasti kuorikekerroksen paksuuskin ja muutenkin olen huomannut, että liian paksu kerros ei ole hyväksi. Vuosia sitten ihmettelin kun omenapuun taimiin ei meinannut tulla keväällä lehti sitten millään ja puut näyttivät jotenkin kärsiviltä. Olin laittanut liian paljon kuoriketta ja ilmeisesti vielä maan ollessa routainen joten kuorike eristi maata myös sulamasta ja esti lämpenemisen. Poistin kuoriketta ja jonkin ajan kuluttua puut näyttivät jo voivan huomattavasti paremmin. Virheistään oppii parhaiten👍
      Etanoista meillä ei olekaan ainakaan vielä ollut riesaa ja tuskin ne koskaan tuonne yläpihan kuivuuteen ilmestyvätkään. Alhaalla onkin sitten hieman kosteampaa.

  • Minäkin haketan joka kevät risut ja kuorikatetta tulee monta säkillistä. Ihana sitä on heitellä puiden ja pensaiden alle.

    • Itselläni ei ole haketinta ja risut tulee poltettua. Tuhkan sitten levitän puutarhaan mutta kyllähän tuossa polttamisessa ilmeisesti enemmän hiiltä vapautuu ilmakehään. Hiiltähän pitäisi sitouttaa maaperään eikä päästää karkaamaan. Ehkäpä vielä investoin joskus hakettimeen👍

  • Olipa hyvä ja monipuolinen postaus katteen käytöstä.
    Meilläkin käytetään katetta puutarhassa ja olen tyytyväinen katteen käyttöön.
    Minä tykkään etsiä uusia blogeja, joissa en ole pakosti ennen käynyt.
    Näin voi löytää kivoja blogeja ja todella ihania ihmisiä näiden blogien takaa.
    Minä liityn lukijaksesi ja liitän sinun blogin minun lukuluetteloon, näin minun on helppo seurata sinun blogiasi.
    Tuleppas sinäkin käymään kylässä aurinkokujalla,
    Oikein mukavaa loppuviikkoa sinulle.

    • Kiitos viestistäsi💚 Kävinkin heti kurkkaamassa blogissasi. Kun vain olisi enemmän aikaa lueskella myös kanssabloggarien postauksia, kivoja blogeja on niiin paljon👍

  • Samalla tavoin minä olen perustanut kukkapenkkejä, sanomalehteä reilusti alle ja kuorikatetta päälle. Ja rikkaruohojen määrä on ollut maltillinen, toki siemenistä niitä tulee tällaisiinkin penkkeihin. Ja se tuoksu, se on tosiaan piste i:n päälle:)

    • Totta, rikkaruohoilta ei välty vaikka miten istutusalueet perustaisi mutta kyllä tuo pahvi ja kuori kuitenkin jonkin verran hillitsee. Ja sehän siinä on niin kiva, että ajan kanssa maatuu ja maanpeitekasvien on helppo levitä. Kangas on minusta paljon ongelmallisempi.

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.