Maakellarin edistyminen osa 1

Olipas aikaa vierähtänyt sitten edellisen kellaripostauksen! Silloin vielä kesän lämmössä saatiin keltsua rakentaa, toisenlaista on ollut meininki nyt viime aikoina. Huonontuneet ilmat ja yhteisen ajan puute ovat antaneet omat haasteensa tälle projektille mutta sitkeästi vain ollaan pikku hiljaa saatu projektia kohti päätöstä. Eilen saatiin kellarin ulkopuolen eristys Finnfoamilla valmiiksi. Päädyimme solumuovia (Cellfoam) järeämpään eristykseen sen vuoksi, että kellarin päälle ei välttämättä saada tarpeeksi maata. Tie talolle nousee kellarin vierestä ja maatäyttöä varten suunnitellaan kivillä pengerrystä tuohon kohtaan, jotta saataisiin kellarin tien puoleiselle osuudelle mahdollisimman paljon maata päälle.

Näin viime metreillä olimme myös tehdä suuren virheen kellarin eristyksen suhteen! Olinhan lukenut Urpo Nurmiston Maakellari kirjasta, että sivuseinien eristeitä ei saa laittaa maahan asti ja että Etelä-Suomessa eriste ulotetaan puolentoista metrin syvyyteen maanpinnasta, vaan mitenkä ei sitten kaikessa tohinassa tuota asiaa otettukaan huomioon?! Meinattiin ylieristää kellarimme piloille 🙁 Onneksi kellarin toimittajamme JR Holvikellarin Jari soitti ja muistutti meitä kellarin toiminnalle erittäin tärkestä maalämmön vaikutuksesta ja sen käyttäytymisestä. Jos kellari on liikaa eristetty, ei maalämpö pääse kesällä viilentämään ja talvella taas vastoin lämmittämään kellaria. Olimme ajatelleet, että jättämällä kellarin kaksi viimeistä huonetta maalattialle, olisi tuo maalämmön vaikutus ollut riittävä. Nyt kuitenkin päädyimme keventämään eristystä.

Vaan tästä eristysasiasta sitten lisää seuraavassa postauksessa! Nyt lähdetään jatkamaan siitä mihin edellisessä postauksessa jäätiin.

kellarin-valiseinat-mamasgarden
seinan-raudoitus-mamasgarden

Kun kellari saatiin muurattua kahdeksan tiilen korkeuteen oli seuraavaksi vuorossa väliseinien ja tuplaetuseinän muuraus. Jokainen väliseinän sauma raudoitettiin kahdella teräksellä ja alimmainen kerros muurattiin pystyyn porattujen tartuntarautojen kanssa. Tuossa kuvassa nuo teräksen pätkät ovatkin jo jääneet piiloon tuonne täytettyyn tiilien saumaan.

Väliseinien suoruus varmistettiin räpsäyttämällä punaiseksi värjätyllä luotilangalla suorat viivat seiniin. Toki vatupassia ja kulmaviivoitinta käytettiin myös ahkerasti joka kerroksen välissä! Jossain vaiheessa syksyä satutin peukaloni harjaterästä katkaistessani ja senkin myötä tuli hommiin aika pitkä tauko. Peukalo ei ole vieläkään entisellään mutta kipu on ollut onneksi jo pitkään poissa.

kellarin-katon-tukirakenteet-mamasgarden

Kun myös väliseinät saatiin samaan kahdeksan tiilen korkeuteen oli aika aloittaa puisten tukirakenteiden rakentaminen. Siinä olikin matemaattista pähkäilyä kovasti ja minä onnettomalla laskupälläni olin välillä täysin epätoivoinen. Onneksi työnjohtajaani on siunattu paremmalla laskupäällä ja loogisella ajattelulla, joten siitäkin työvaiheesta päästiin jatkamaan eteenpäin. Emme halunneet porata tukirakenteita tiiliseiniin kiinni, joten rakenteet tuettiin poikittaisilla lankuilla molemmin puolin seiniä. Ulkopuolen tuenta näkyy hyvin tuossa toiseksi viimeisessä kuvassa vaikka siitäkin vielä nuo tuet jatkuvat kuvan molemmin puolin, tuplaetuseinän taakse, kuin koukuiksi kääntyen.

Tukirakenteiden tarkoituksena oli ihan aluksi mahdollistaa ovien päällisten valaminen. Sitä varten rakennettiin jokaisen oviaukon päälle (tuplaetuseinän kohdalla tupla lava) laudasta tuollaiset lavat, joiden varaan sementti ja raudat aseteltiin. Ohjeesta poiketen laitoimme vielä tuollaiset keskimmäisessä kuvassa näkyvät tukirimat lavojen reunoihin, jolloin laasti pysyi paremmin kohdillaan. Taisimme myös lisätä hieman ohjeessa olevien rautojen pituutta  ja veimme niistä kaksi kokopitkinä väliseinien puolelle asti.

etulipan-tukirakenne-mamasgarden

Kun ovien päälliset olivat kuivuneet poistettiin lautamuotit ja jatkettiin väliseinät ylös asti. Myös tukirakenteet kattoholvia varten rakennettiin loppuun asti. Tuollaiset kuvassa näkyvät lankut piti saada asemoitua juuri holviharkkojen saumakohtiin, jolloin holvin kolme kaarevaa harkkoa saatiin lepäämään noiden parrujen päälle. Ennen kuin tukirakenteita jatkettiin tuohon pisteeseen asti, porattiin reikäporanterällä läpiviennit ilmanvaihto putkille.

Kuvittelenko vain, vai näkyykö tunnelin päässä valoa?! Ja tuolloin valon lisäksi myös ihanan vihreää puutarhaa <3 Vaikka valon määrä onkin noista ajoista suuresti vähentynyt alkaa siitä huolimatta tuntumaan, että kellari tulee lopulta valmistumaan. Kova on ollut homma mutta varmasti lopussa kiitos seisoo.  Vielä on kuitenkin matkaa taitettavana ennen kuin saan ensimmäiset kotikaljapullot vietyä kellarin hyllylle. Ostimme kuitenkin lasten kanssa jo pullot valmiiksi taannoisella ikean reissulla. Nyt täytyy vaan opetella tekemään yhtä hyvää kotikaljaa kuin mummolassa, siinä sitä on mammalla opettelemista 🙂

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.