Sammalet

Luonnonkasvina sammalia ilmestyy sinne, missä niiden kasvupaikkavaatimukset täyttyvät. Puutarhojen nurmialueilla sammalta näkyy eniten keväisin, sillä se lähtee kasvuun nurmiheiniä alhaisemmissa lämpötiloissa. Kesän mittaan kun nurmen kasvu kiihtyy, sammal jää nurmikon jalkoihin. Samaa ilmiötä voi havaita myös leutoina talvina.

Sammalten biologiaa

Lehtisammaleilla on varsi ja lehdet, joiden haaroittuminen ja sijainti ovat joillekin lajeille rakenteellisia tuntomerkkejä. Toisilla lajeilla varren päähän muodostuu lehdistä selvä latvus, jota päältäpäin tarkastelemalla voi nähdä eroja lajien välillä. Kasvupaikka ja kasvutapa sekä itiöpesäkkeiden sijainti ja muoto auttavat myös tunnistamaan lajeja silmämääräisesti. Myös sammaleen väri tai tarkemmin sävy on yksi tuntomerkeistä, mutta kasvupaikka vaikuttaa saman lajin sisälläkin väriin. Huomioitavaa on myös sään vaikutus. Syksyn kylmien öiden tullen antosyaanit muuttavat valoisien soiden rahkasammalkasvustoja punaiseksi.

Eri sammalien kasvuvaatimukset vaihtelevat. Osa viihtyy valoisassa ja kuivassakin, toiset kaipaavat kosteutta ja varjoa. Myös kasvualustan happamuusvaatimus vaihtelee ja osa on yleisestä käsityksestä poiketen kalkinsuosijoita.