Mesiangervot

Kestäviä ja helppohoitoisia mesiangervoja (Filipendula) myydään Suomessa yleisesti vain paria lajia, mutta pohjoisella pallonpuoliskolla kasvaa noin 16 lajia. Suomessa yleisin laji on niittymesiangerva (F. ulmaria) , joka kukkii Etelä-Suomessa jo kesäkuun lopulla. Sen kukinta alkaa kuitenkin vasta, kun taimi on noin 9–10 vuoden ikäinen.

Kasvupaikka ja hoito

Mesiangervot (Filipendula) ovat kosteiden niittyjen perennoja. Senpä takia ne viihtyvät hikevässä ja kuohkeassa, jopa märässä maassa. Vain sikoangervo (F. vulgaris) viihtyy kuivahkossa maassa. Mesiangervot eivät tarvitse paljon ravinteita eivätkä kalkkia. Kelta- ja kirjavalehtiset lajikkeet kannattaa kuitenkin suojata auringon paahteelta lehtien ruskettumisen takia etenkin kevätkesällä.

puolivarjo

hikeävä, kuohkea ja jopa märkä kasvualusta

kesä–heinäkuu

80–120 cm

Käytä juomissa

Hunajalta tuoksuvia mesiangervon kukkia on perinteisesti hyödynnetty erilaisten juomien mausteena. Sen käyttö siman, viinan ja oluen maustamiseen on poikinut mesiangervolle lähes jo unohtuneet liikanimet rokoviina ja humalaheinä. Nykyisin niittymesiangervon kukkia ja lehtiä käytetään teeaineksina esimerkiksi mustan teen höysteenä.

Mesiangervon istutus

Mesiangervo viihtyy puolivarjossa, joten valitse istutuspaikka sen mukaisesti. Auringossa mesiangervoja uhkaavat kuivuus ja kasvitaudit, kuten härmä ja mesiangervoruoste. Rajaa juuristo, jos et halua kasvin leviävän kasvupaikaltaan. Lisäksi ainakin niittymesiangervo leviää myös siemenistä. Talvisuojausta ei tarvita, koska kotimaiset lajit ja idänmesiangervo ovat erittäin kestäviä ja talvehtivat ilman lumipeitettäkin.