Kolumni

Suurenmoiset sammalet

KOLUMNI 9/2024

Kannattaa kysyä kiinalaisilta – ainakin jos puhutaan sammalten käytöstä perinteisessä kansanlääkinnässä. He ovat käyttäneet sammalia ja niistä eristettyjä aineita lähes kaikkeen mahdolliseen. Yskästä ja ihottumista hammasmätään, haavojen desinfiointiin, sydänvaivoihin ja kaljuuntumisen ehkäisemiseen. Monet käyttötavat perustuvat sammalten antibakteerisiin ominaisuuksiin, joissa olisi vieläkin paljon selvitettävää. Useimmat sammalet viihtyvät samanlaisissa kosteissa paikoissa kuin monet tauteja aiheuttavat sienet ja mikrobit. On oikeastaan päivänselvää, että sammalten täytyy pystyä torjumaan taudinaiheuttajia. Sammalilla on omat tautinsa, mutta elinvoimaiseen sammaleeseen eivät homeet tai bakteerit pysty iskemään.

Tunnetuimpia ja laajimmin käytettyjä ovat rahkasammalet (Sphagnum), joita Suomessa kasvaa 42 lajia. Syy niiden käyttöön on selvä: rahkasammalia on helppo kerätä jopa massoittain rahkasoilta. Molemmissa maailmansodissa käytettiin rahkasammalista tehtyjä haavasiteitä, joilla on kaksi ratkaisevaa etua. Rahkasammalet sitovat verta ja muita haavoista tihkuvia nesteitä hyvin ja niiden happamuus ehkäisee bakteerien ja sienten kasvua. Lisäksi rahkasammalten soluseinissä on bakteereille myrkyllistä hiilihydraattia. Antibioottinen rahkaturve on ylivertainen kuivike esimerkiksi kanaloissa.

Elinvoimaiseen sammaleeseen eivät homeet tai bakteerit pysty iskemään.

Muiden sammalten käyttöä rajoittaa huono saatavuus sekä se, ettei niiden ominaisuuksia tunneta hyvin. Sammaliahan ei saa kerätä kuin sieniä tai marjoja, eikä sammalia ainakaan toistaiseksi kasvateta lääketieteellisiin tarkoituksiin, vaikka se olisi verrattain helppoa. Jossakin sammalessa saattaa hyvinkin piileskellä ruusukatarasta (Catharanthus roseus) eristetyn leukemialääkkeen veroinen aarre.

Bakteerien vahvistuva vastustuskyky erilaisille kaupallisille antibiooteille on suuri ongelma. Suomessakin yleisestä metsäkulosammalesta (Ceratodon purpureus) on eristetty aineita, jotka tehokkaasti ehkäisevät ihmisille vaarallisten stafylokokki- ja enterokokkibakteerien kasvua. Suolistossa useimmiten harmittomana lymyilevä Enterococcus faecium voi pahaksi äityessään aiheuttaa tulehduksen sydänläppiin tai aivokalvontulehduksen. Ruokamyrkytyksiä aiheuttava Staphylococcus aureus -bakteeri puolestaan on yleinen ihmisten iholla ja limakalvoissa. Keskimäärin joka toinen ihminen on stafylokokin kantaja, ja se leviää helposti käsien välityksellä, jopa ruokaan pudonneista hiuksista.

Maailmanlaajuisesti noin 150 sammallajia on käytetty erilaisten sairauksien ja vaivojen lääkitsemiseen. Pitkäaikaisinta käyttö on ollut Kiinassa ja Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen keskuudessa. Kiinassa on ikiaikaisesti käytetty ainakin 36 sammallajia, ja Pohjois-Amerikan intiaanien perinteissä tunnetaan 23 lääkesammalta, Intiassakin yli 20. Eurooppa laahaa perässä, meillä on käytetty vain seitsemää sammallajia, lähinnä sieni- ja bakteeritulehdusten hoitoon. Sammalten lääketieteellinen tutkimus ansaitsisi kunnon panostusta – ulos laatikosta!

– Johannes Enroth

Kolumnisti on eläkkeellä oleva kasvitieteilijä ja sammaltutkija Helsingistä. Hän kertoo kasvimaailman ilmiöiden taustoista.