Perennat

Kullerot

Niittykullerolla (Trollius europaeus) on monta nimeä kuin rakkaalla lapsella. Sitä on kutsuttu pulpurakukaksi, pulpukaksi, molloseksi, juhannuskukaksi ja keltapalloksi.

Keltainen kullero

aurinkoinen

runsasravinteinen, tuore ja multava

touko–kesäkuu

30–70 cm

Niittykullero – Lapin maakuntakukka

Niittykullero on leimallinen Lapin kasvi. Se on melko harvinainen Etelä-Suomessa, mikä johtuu puiden varjostuksen ja asumisen leviämisen lisäksi sen alkeellisesta kukasta, johon pölyttävien hyönteisten on vaikea päästä. Lähes umpinainen kehälehtipallo kätkee sisälleen mesilehdet, joihin kullero yrittää houkutella pölyttäjiä. Jos pölytys jää tekemättä, ristipölytyksen vaativa kullero ei siemennä.

Maailmalla tavataan noin 30 kullerolajia, jotka kasvavat Euroopan, Pohjois-Aasian ja Pohjois-Amerikan kosteilla niityillä, rannoilla ja osa jopa vuoristossa. Trollius-suku kuuluu myrkyllisiin leinikkikasveihin (Ranunculaceae).

Kulleron kukinta ja kasvupaikka

Useimmat kullerolajit kukkivat touko-kesäkuussa. Luonnonvaraiset kullerot viihtyvät kosteissa paikoissa, joten niitä tavataan esimerkiksi lehdoissa, purojen ja jokien rannoilla sekä tunturien rinneniityillä ja tunturikoivikoissa. Jalostetut lajikkeet sietävät luonnonkantaa paremmin kuivuutta.