Suuri kasvimaapäivä ja ihana mangoldi

Olen jo vuosia ollut aikeissa tehdä muutoksia kasvimaalleni joka on aina ollut ihan perinteinen, ei mikään hieno lavatarha. En ole lavatarhoista koskaan oikein innostunutkaan, kun joitakin kokeilleena minulla niissä kasvit kuolivat kuivuuteen, vaikka olivatkin maakosketuksessa ilman kankaita. No syy oli tietysti se, että ne olivat liian pieniä lavoja, joissa maa vain yksinkertaisesti vaatii jatkuvaa kastelua pysyäkseen riittävän kosteana hyötykasveille. Ja käytin niihin ainoastaan pussimultaa, joka on melkoista höttöä verrattuna kasvimaani muhevaan multaan joka on vuosien orgaanisen aineksen lisäämisen tulosta. Ajatelkaa, että en ole tänäkään kesänä kastellut kasvimaatani kuin ihan alussa ehkä kerran kun olin tehnyt kylvökset sen etureunaan. Ja silti se antaa minulle syötävää.

Vuosikausia sitten Ovesparadis:in Lotalta saamani Biskopens ärt, kukkii kauniisti.

Keväällä perustettu mansikkamaa on kasvanut hurjan hyvin.

Ilokseni myös pavut näyttävät kasvaneen hyvin vesiheinän suojissa.

Koska maa on kasvimaalla niin ihanaa ja paikka täydellinen muutenkin hyötykasvien kasvattamiseen, onkin ollut todella vaikeaa lopettaa kokonaan esim. lehtivihannesten kasvatuksia. Tulossa oleva etanainvaasio kuitenkin on pakottanut minut pikkuhiljaa muuttamaan kasveja enemmän monivuotiseen suuntaan. Tarkoitus olisi istuttaa myös joitakin uusia marjapensaita alueelle, ehkä kokeilen siirtää sinne nukkakirsikkan (’Lumikki’) taivukkaita jotka jäivät henkiin emopuun poiston jälkeen yläpihalle. Siellä on hyötykasveille liian kuivaa ja pensaaseen iski jokunen vuosi sitten versotauti. Ehkäpä taivukkaat lähtisivät kuitenkin uuteen eloon päästessään kasvimaan muhevaan maahan. Niissä ei ainakaan toistaiseksi näy versotaudin merkkejä.

Vesiheinää tuli kaksi täyttä tallikärryllistä. Laitoin sen kompostiin luovuttamaan ravinteensa uuteen kiertoon.

Kasvimaan kitkeminen

No sitten siihen hankalampaan puoleen mikä liittyy perinteiseen kasvimaan pitoon. Sen minkä kastelussa voittaa niin sen rikkaruohojen kasvussa häviää. Lavoista on helppo napsia ohimennen muutamat rikat pois mutta perinteisellä kasvimaalla homma on ihan eri sfääreissä. Heti kun maa keväällä sulaa aloitan kitkennät. Poistan sitä mukaan kaiken nousevan, minkä vain ehdin ja huomaan. Reunojen kanttaus antaa ankealle kasvimaalle sen kipeästi kaipaamaa ryhtiä jo silloinkin kun se on vielä paljaana.

Olen myös ollut todella tyytyväinen, että joitakin vuosia sitten istutin kasvimaan takakaareen aluetta rajaamaan tuhkapensasaidan. Se tulee aikaisin lehteen ja on niin kaunis koko kauden ajan. Tietysti trimmausta se vaatii muutaman kerran kesässä mutta on kyllä ehdottomasti sen väärtti. Silloin suunnittelin myös latovani pysyviä käytäviä kasvimaalle, jotta saisin siitä enemmän muotopuutarhan oloisen mutta ne ovat jääneet ainakin toistaiseksi vain suunnitelmiksi.

Mutta vaikka kitken kasvimaan heti keväästä lähtien, mikään toimenpide ei estä vesiheinän kasvun räjähtämistä myöhemmin kesällä. Se hinta on maksettava ravinteikkaasta maasta ja siitä, etten koskaan saa aikaiseksi kitkeä vesiheinää hyvissä ajoin pois tai levittää katteita heti keväästä alkaen. Vuosien myötä olen myös oppinut hyödyntämään vesiheinän tuomaa suojaa kuivuutta vastaan. Vesiheinä toimii elävänä katteena ja estää veden haihtumista hellejaksojen aikana. Liika on kuitenkin liikaa ja viimein vesiheinä on aina kitkettävä pois. Silloin vihennekset ovat kuitenkin jo varttuneet ja eivät kuivu enää niin helposti. Kuvasta sitä ei huomaa mutta kerran olen tänä vuonna kitkenyt vesiheinän pois penkkien alueelta ja jättänyt sen käytäville. Nyt poistin sen mahdollisimman tarkkaan joka puolelta ja katoin alueen lehtimullalla. Vaikka vesiheinä osin onkin niin hyödyllinen niin ei sille voi mitään, että nautin jälleen ihan älyttömästi siitä, että se on nyt poissa kasvimaalta.

Mangoldin kasvattaminen

Laitan tähän loppuun vielä pienen ylistyksen lehtimangoltista. Miten kaunista se onkaan, en voinut kuin huokailla ihastuksesta kun se paljastui vesiheinän alta kaikessa väriloistossaan. Tiedän, rivi pitää vielä harventaa mutta teen sen vasta sitten kun taimet ovat selvinneet vesiheinän poiston jälkeisestä järkytyksestään. Harvennukset eivät mene hukkaan sillä löysin ihanan reseptin jota aion kokeilla.

Ja hei mikä parasta mangoldia voit kylvää vielä näin heinäkuussakin! Olen testannut ja se kyllä ehti hyvin kasvaa mutta kauriit löysivät sen ja söivät kaiken. Siitä tiedän, että mangoldin täytyy olla todella hyvää koska se maistui heille niin hyvin. Jokapäiväiseen käyttöön sitä ei kuitenkaan suositella, sillä se kerää helposti pinaatin tapaan nitraatteja ja sen vuoksi isot lehdet suositellaankin ryöpättävän kiehuvassa vedessä. Nuoria lehtiä voi kuitenkin käyttää myös salaatin tavoin. Mangoldin lehtiä voi kerätä myös osaksi kukkakimppua, tätä aion ehdottomasti testata!

Mangoldista on olemassa useita lajikkeita mutta itse olen kokeillut vain tätä moniväristä sekoitusta nimeltään ’Fireworks’. Sen kerrotaan olevan helposti viljeltävä ja sitä se on ollutkin koska on minunkin ”hoidossani” varttunut näin kauniiksi. En todellakaan koe itseäni hyötytarhuriksi vaikka haluaisinkin. Perennat viihtyvät kanssani paljon paremmin. Silloin tällöin kuitenkin tulee vastaan kasviksia kuten tämä mangoldi, jotka haluavat ihmeekseni hengailla minunkin kanssani. Suosittelen kokeilemaan mikäli mangoldi on sinulle uusi tuttavuus!

Julkaistu 19.7.2026

Between sanoo:

19.7.2026 16:42

Tänä kesänä vesiheinää on kasvanut tavallista enemmän. Jossain vaiheessa en ehtinyt/viitsinyt sitä riittävästi kitkeä, joten nyt se vyöryy paikoin liiankin hallitsemattomasti. Toisaalta vesiheinän armollisuus kuivuudelta suojaavana on hyvä muistaa.
Mangoldia on kasvatettava joka kesä. Jo sen kauneus on yksi hyvä syy, mutta on sitä kiva ryöpätä pakastimeen käytettäväksi piiraissa, keitoissa ja laatikoissa. Kiitos tuosta mangoldipasta-reseptistä. Se tuli oivalliseen aikaan, sillä juuri tänään mietin, mihin juuri nyt käyttäisin mangoldia.

Vastaa
Saila sanoo:

19.7.2026 22:18

Ihana kasvimaa! Todella hyväkasvuisen näköinen. Minä tuskastuin oman avomaa-kasvimaani kanssa lopulta pelto-ohdakkeiden määrään, sitä ja juolavehnää tunki aina voimalla joka reunalta ja keskeltäkin tietysti, jyrsin alueen joka kevät, mutta eihän se niitä poista ollenkaan.
Laatikoissa kaikki tosiaan kuivuu helposti.
Ehdin kylvää viimeiset laatikkoni vasta viime viikolla, ja mangoldi tuli kylvettyä siinä. Onneksi saariston syksyt ovat leutoja eivätkä peurat enää ole tulleet pihalleni pariin vuoteen aidan ansiosta. Joku kyllä syö reikiä mangoldien lehtiin hyvällä ruokahalulla!

Vastaa