Miniloman grande finale — Viherterapiaa Vantaalla

Ihana miniloma alkaa olla vietetty ja vaikka pyörittiin 60 kilometrin säteellä kodista, niin kaikenlaista kivaa päästiin puuhaamaan. Vierailin ensimmäistä kertaa kansallismuseossa Helsingissä lasten kanssa ja herkutteluineen kaikkineen oli kyllä aivan ihana päivä. Jo tuo kansallismuseon rakennus oli nähtävyys, saatika sitten kaikki ne aarteet jotka se kätki seiniensä sisälle. Vahva suositus myös Robert`s Coffee Jugendille. Upea arkkitehtuuri ja mikä jäätelövalikoima!

Vaan eipä siitä reissusta sitten sen enempää, sillä varsinaisesti tulin kertomaan eilisestä viherterapiastani. Vein pojat sisäpuistoon ja minulle jäi neljä tuntia aikaa pyöriä muutaman kilometrin säteellä puistosta. Sopivalla etäisyydellä sijaitsivat vanha tuttu Viherpaja ja minulle ennestään tuntematon Pukinmäen puutarha. Pukinmäen nettikauppaa olinkin joskus katsellut ja hyväksi todennut, vaikka mitään en ollut sieltä koskaan tilannutkaan.

Pukinmäki oli kyllä erittäin siisti ja hyvin pidetyn oloinen tarha. Tykkäsin kovasti! Ja tämä ei ole maksettu mainos vaan ihan omaan eiliseen kokemukseeni perustuva. Positiiviseen kokemukseeni saattoi tosin tehdä vaikutuksensa heidän hyvän kokoinen mehikasvien kokoelmansa. Kun taasen Viherpajalla se oli tällä hetkellä varsin olematon. Viherpajalla tykkäsin kuitenkin heidän näyttelyalueestaan, eikä samanlaista villiä vehreyttä taida olla millään toisella tarhalla. Vaikka japanilainen puutarha olikin tuttuun tapaansa talvitauolla, oli tämä toinen alue onneksi avoinna.

Pukinmäellä viherkasvit villitsivät

Kyllä saattoi viherkasvien määrästä nähdä, että vallitsevassa viherkasvi-villityksessä ei ole näkyvissä laantumisen merkkejä. Itseäni ei henkilökohtaisesti niin paljoa kiinnosta isolehtiset viherkasvit kuten vaikkapa maijat tai vehkat. Posliinikukkia ja saniaisia vähän katselin mutta yhtään ei niistä kuitenkaan tarttunut matkaan.

Saniaisia vähän tutkailin sillä silmällä.

Olen vain tällä hetkellä niin noiden mehikasvien lumoissa, että muille ei oikein ole sijaa ikkulaudoillani. No saniaiset kyllä kiehtoo ja niitä jo onkin joitakin mutta noissa meheissä vain on sittenkin sitä jotakin. Saa nähdä milloin muut viherkasvit villitsevät mamman?!

Tätä kukkivaa lehtikaktusta ihailin pitkään.

Kirvoja mehitarhassani

Vaikka elo mehikasvien kanssa ei olekaan enää ihan pelkkää ruusuilla tanssimista, niin siltikään en voi lakata kasvattamasta kokoelmaani. Joitakin valkoisia kirvoja (minusta pienempiä kuin villakilpikirvat?!) on ilmestynyt osaan mehikasveistani mutta toistaiseksi olen mielestäni saanut pidettyä tilanteen hyvin hallinnassa Sprutzitin avulla. Tykkään myös tarkastella ja putsailla kasveja ihan pinseteillä ja kesällä vaihdoin joihinkin kokonaan kasvualustat ja pesin ruukut. Pahiten saastuneesta mehiruusukkeesta otin lehtipistokkaita ja laitoin emokasvin pois. Nyt on lehtiin jo kasvaneet pienoiset juuret joten näyttää siltä, etten menettänytkään kyseistä kasvia. Kaikkeen kasvien hoitoon vain kuuluvat myös nuo tuholaiset ja niiden kanssa joutuu kasvotusten ennemmin tai myöhemmin. Kirvojen tuhoja on kuitenkin paljon helpompi torjua kuin vaikkapa myyrien aiheuttamia talvituhoja.

Eiliset ostokseni Pukinmäen puutarhalta.

Hernevillakko kukassa ja uusien tulokkaiden esittely

Ja jos on ongelmia niin onneksi on myös hyvin paljon niitä onnellisia hetkiä. Parhaillaan lasipallossa kasvava hernevillakkoni kukkii kahdella kukalla! Ja miten huumaava tuoksu kukista lähteekään. Ulkomuodoltaan ne ovat hyvin vaatimattomat mutta tuoksu on suloinen. Nuuhkin sitä joka ilta ennen nukkumaan menoa.

Ei vaan nyt on varmaankin jo kasvihuoneesta hakemani mehimulta sulanut ja pääsen istuttamaan uusimmat hankintani. Kun näin tuon mehipuuta muistuttavan kasvin, tiesin haluavani sen hinnalla millä hyvänsä :) Eikä se lopulta edes ollut mielestäni kallis kokoonsa nähden! Vasta kotona selvisi, että sen puumainen olemus oli hämännyt minua ja kasvi kuuluikin mehiruusukkeisiin, Echeveria pulvinata ’Devotion’. Niinpä sitä pystyykin lisäämään sekä lehti-, että varsipistokkaista. Kuljetuksen aikana irronneet kaksi lehteä laitoinkin jo ”lehtilaatikkooni”. Jospa niihin vaikka ilmestyisi uudet pienet ruusukkeet juurineen. Ruusukepuun kaveriksi istutan itulehti, Kalanchoe humilis ’Zebra’:n. Kasvit sopivat sävyiltään ihanasti yhteen sillä molemmissa on kaunista punertavuutta. Ihastuin myös tuon Echeverian lehtien pehmeään nukkaan, joka antaa lehdille kauniin hopeanvärisen sävyn.

Olen niin innoissani näistä uusista kasveistani ja lisääntyvästä valosta. Kevättä kohti mennään ja pian on aika laittaa jo ensimmäiset kylvöksetkin tulemaan. Ai niin perinteinen siemenarvontani päättyi tänään ja voittajille on laitettu viestiä. Kirjeet lähtevät matkaan heti kun täällä blogissa voittanut vain ilmoittautuu.

Reipasta alkavaa viikkoa kaikille lukijoilleni!

Julkaistu 8.1.2023

Saila sanoo:

8.1.2023 20:59

Onpa tosiaan ihanat kattaukset mehikasveja ja miellyttävästi esille pantu! En yhtään ihmettele, että olet hurahtanut ja ettet voinut vastustaa noita. Seepralehtinen on todella makoisan näköinen!

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  8.1.2023 22:15
  
  Juu, kivasti oli ruukut aseteltu hiekalla täytetyille tasoille. Varmaan auttaa myös kasveja viihtymään ja tuo mukavasti aavikon tunnelmaa
  
  Vastaa
pioni sanoo:

21.1.2023 14:50

Kaikenlainen viherterapia on juuri nyt enemmän kuin paikallaan!
Ihania ostoksia toit kotiisi:)

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  24.1.2023 17:21
  
  Tämä on juuri nyt se aika vuodesta kun viherterapiaa tarvitsee kipeimmin. On tosi vaikeaa malttaa odotella vielä monta kuukautta kevään koittoa. Ja vaikka talous onkin kireällä niin aina jokin ihan pikkuinenkin ostos kovasti piristää mieltä.
  
  Vastaa