Liuskekivialueen perustustyöt ja muutama kukkakuva

Ja taas on menossa uusi väliprojekti :) Yritän saada tämän valmiiksi ennen varsinaista kesälomaani jolloin on viimeistään tarkoitus palata takaisin kesän pääprojektin eli maakellarin pariin. Sitä ennen on kuitenkin hyvin iltaisin aikaa touhuta kasvihuoneen edustan parissa.

Aloitin homman kaivamalla hyvän kerroksen pintamaata pois. Paksummastikin voisi ottaa jos haluaa laatoituksestaan varmasti roudan kestävän ja tasaisen. Yhdessä pintamaa ja kuvan kompostien sisältö tuottivat minulle kuitenkin ihan mahtavan kasan multaa, tulevaa varjotarhan laajennusta varten! Kärräsin maat varjotarhalle ja peitin kaksinkertaisella pressulla odottamaan syksyä.

salaoja-mamasgarden — Salaoja kuuluisi ympäröidä varsinaisella siihen tarkoitetulla kiviaineksella mutta minä käytin sepeliä, joka jo itsessäänkin johdattaa vettä mikäli putki joskus tukkeutuu.

Salaojaputken kaivoin alueen viereisen tien ali, autokatoksen isommalle salaojalle asti. Huh mikä homma, sillä tiealue on aikanaan perustettu kovalle perustalle, jonka joukossa oli myös suuria sementtimöhkäleitä. Toivottavasti sain putken tarpeeksi syvälle, nähtäväksi jää miten tuo toimii. Toisaalta kasvihuoneen edessä ei ole kyllä enää vuosiin tulvinut, sillä kalliolta valuva vesi ohjautuu poispäin toisella salaojalla ja tuo kompostien takana kasvava koivukin varmasti imee osansa keväisistä sulamisvesistä.

Kompostien ympäriltä kaivoin myös pintamaan pois ja yritin kitkeä niin paljon vuohenputkea kuin vain jaksoin. Koivun juuristokin oli jo melko mahtavaa ja hankaloitti hieman kompostien upotusta mutta jonkin verran sain niitä upotettua syvemmälle. Maakosketus niissä siis tulee säilymään sillä uskon sen parantavan matojen elinolosuhteita ja näin ollen kompostien toiminta säilyisi entisellään. Viime vuosina matojen määrä onkin ollut ihan huikea ja lauhahkot talvet eivät ole saaneet komposteja edes jäätymään kokonaan. Nyt toivon tämän upottamisen jopa parantavan entisestään kompostien pakkasen sietokykyä.

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Salaisten ojatouhujen jälkeen levitin alueelle paksun maanrakennuskankaan joka aikanaan suojasi lammikon kaivantoa yhden talven ajan maamassojen valumiselta. Työntouhussa intouduin muistelemaan lammikon rakentamistakin, lämpimissä fiiliksissä <3 Jännä miten aika kultaa muistot, enkä muistanut enää yhtään viime syksyn jalkavaivojani jotka sain kiviä kannellessani ;)

Kankaan päälle vielä paksu kerros kivituhkaa ja perustukset olisivat sitten siinä. Kivituhka kannattaa muuten levittää osissa ja tehdä kivien ladontakin sitä myöten kun ylettyy kivituhkakerroksen ulkopuolelta. Tänään siis töiden jälkeen aion jo päästä asentamaan ensimmäiset kivet! Perustusten teko on omalta osaltaan vähän puuduttavaa ja usein niissä tekisi mieli vähän oikaista. Asennetaanpa liuskekiviä joskus suoraan nurmenkin päälle ja siitä aikanaan vajuvat paikoilleen. Itse kannatan kyllä edes jonkinlaisia perustustöitä, varsinkin silloin jos perusmaa on savista tai pehmeää multaa kuten tässä omassa kohteessani. Kunnolla perustettua aluetta ei routa niin helposti heiluttele ja voi miten ihanaa on leikata ruoho alueen ympäriltä kun leikkurin pyörää voi huoletta kuljettaa nurmikon kanssa samalla tasolla olevan laatoituksen päällä!

Loppuun on vielä pakko laittaa pikkuinen kuvakimara tämän hetken kukkijoista ja uusista ihastuksistani, kuunliljoita!

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Taimivaihdosta ostamani P. lactiflora `Olga` on avannut ensimmäisen nuppunsa. Löysin kukan terälehden näin kauniisti halailemasta pienempää sisarustaan, joka on vielä tiukasti nupussaan <3 Tämä pioni on pioniharrastaja Vincan kasvattama ja se on ns. luonnonlaji jonka pitäisi viihtyä hyvin metsäpuutarhassa. Toisessa kuvassa kukkii kauan odotettu sinivaleunikon siementaimi. Myyjän mukaan vaaleanpunainen mutta en kyllä yhtään pettynyt vaikka värinsä olikin tuollainen viileä liila <3

[columns_row width=”third”]
[column][/column]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Tässä kolmikossa kukkivat niin särkyneetsydämmet kuin akileijatkin. Viimeisen kuvan kasvi on kiurunkannus, Corydalis `Graighton Blue`.

Voi noita kuunliljoja miten suuriksi ne ovatkaan tänä kesänä paisuneet!! Olenkin jälleen kerran rakastua retkahtanut uuteen kasvisukuun ja ystävän järjestämästä kimppatilauksesta on tulossa seitsemää uutta kuunliljaa lammikon rannalle. Ai niin ja taisi siellä olla muutama iiriskin ;D

Vaan nyt on pian riennettävä töihin ahertamaan, ihan vielä ei ole loman aika. Leppoisia lomapäiviä kaikille lomalaisille ja malttia vielä lomaansa odotteleville. Kyllä se sieltä viimein koittaa!

Julkaistu 28.6.2017

Riina/Versoja Vaahteramäeltä sanoo:

28.6.2017 10:12

Te olette kyllä olleet mahtavan ahkerina. Projekti toisensa perään valmistuu, ihan työssäkäynnin lomassa.
Ja kukkakuvat ovat aina paikallaan. <3

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  29.6.2017 12:34
  
  Voi ei kyllähän näistä postauksistani taitaa välillä välittyä vähän liian optimistinen kuva meidän projekteista. Oikeasti laitoin juuri kyselyä mahdollisista kellarin muuraajista, niin paljon ahdistaa jo pelkkä ajatuskin alkaa yksin tekemään jotakin niin vaativaa hommaa täysin ilman kokemusta! Jossain se on mentävä raja minunkin tekemisilläni. Voisin kyllä vallan mainiosti raahata tiiliä, sekoittaa laastia ja työstää vielä rautojakin mittojen mukaan, mutta saisinko seinät suoriksi ja kaikki mitat täsmäämään, empä usko moiseen kykeneväni Toisaalta voin vain kuvitella kuinka upea fiilis tulisi jos tuohon kaikkeen kykenisin, uskon puute omiin kykyihin vain on tällä hetkellä vuoren kokoinen ️
  
  Vastaa
Elina /Linnunlaulu sanoo:

28.6.2017 11:55

Oot oikea työhevonen :D Jälkeä syntyy koko ajan.

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  29.6.2017 12:39
  
  Hei oikeasti mulla on nyt usko omiin kykyihin ihan nollassa. Touhuan vain näitä sivuprojekteja, jotta välttyisin ajattelemasta että kellarin tiilet vain makaavat kasassa eikä minulla ole voimia ja älyä tarpeeksi saada kasattua niistä toimivaa kellaria. Vaan on näissä epätoivon soissa ennenkin tullut vellottua ja aina sieltä on jotenkin noustu ja rämmitty taas eteenpäin
  
  Vastaa
vaaleanvihreaa sanoo:

30.6.2017 10:58

Ihania kukkijoita!
Ihailen tarmoasi uusien projektien suhteen.

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  2.7.2017 14:57
  
  Kiitos! Vaikka aina edellisen projektin aikana vannonkin etten hamua enää yhtään uutta isompaa hommaa, niin kuitenkin pian huomaan hiljakseen aloittelevani jotakin uutta ja sellaisiakin joista en selviä omin voimin. Kuin ihmeen kaupalla saan kuitenkin aina jostakin apuja hankalien työvaiheiden kanssa ja hommat kulkee eteenpäin, vaikkakin hyvin verkkaisaan.
  
  Vastaa