Kuusi kuvaa kesästä — puutarhakausi 2022

No niin olisikohan se aika vetää yhteen kulunut puutarhakausi 2022. Lumi on satanut maahan jo reilu viikko sitten ja puutarhatyöt seisahtuivat kovin yhtäkkiä. Viimeiset ruukut saatiin kellariin pienessä pakkasessa ja lumituiskussa. Olisihan sen voinut tietysti tehdä hieman aikaisemminkin mutta luulen, että ainakin suurin osa kasveista kuitenkin selviää, eikä hetkellinen pikkupakkanen niitä hetkauttanut. Vaikka kellari tulikin taas melko täyteen niin viime talven tungokselle se ei kuitenkaan onneksi vedä vertoja. Pelargonit tulivat jälleen sisälle, makuuhuoneen ikkunalle, joten kellarissa sai muita ruukkuja sijoitettua vähän paremmin nyt lattioiden sijaan hyllyille.

Ruukkupuutarha oli suuri ilon aihe kaudella 2022.

Vaan palataanpa ajassa kesän alkamiseen. Jätin nyt kokonaan kevään ihmeet pois ja keskityn vain kesän kertaamiseen. Kausi oli oman puutarhan osalta hieman alavireinen. Vaikean talven jäljiltä oli paljon kuolleita kasveja, se vei kyllä hieman mieltä matalaksi ja edellisen etanakesän jälkeen tuntui hetken melko epätoivoiselta. Eivätkö vastoinkäymiset koskaan lopu. Myyrätkin olivat jälleen rouskutelleet tulppaanit ja säleikköpuiden juuret. Yhden puun taas vaihdoin ja loput jäivät erittäin kituliaina henkiin.

Puutarhavierailut ja multahommia

Kesästä 2022 jäi ehkä päällimmäisenä mieleen kolme ihanaa puutarhavierailua. Porkkalan ja Kirkniemen kartanot ja ihastuttava taiteilijakoti Hvitträsk. Ja tietysti myös loppukesän kova kuivuus, puuh. Olisipa tämä nyt alkanut talvi edes armollinen, kovasti kärsineille kasviparoille. Paljon kyllä sain kasveja uusittuakin ja paikkailtua kuolleiden jälkeensä jättämiä aukkoja. Ja pari uuttakin aluetta tuli perustettua, niistä olen kyllä erityisen iloinen.

Alkukesällä olleesta kesälomasta kului ainakin puolet multaa kärrätessä. Edellisestä kesästä jäänyt multakasa piti saada sijoiteltua ennen keskimmäisen rippijuhlia. Ankaran lapioinnin tuotoksena syntyikin kokonaan uusi alue yläpihalle erään pihlajan varjoon. Ennen penkin rakentamista saimme vielä purettua sen edestä käyttämättömäksi jääneen vaijeriliu’un rakennelman, joka rumensi kovasti aluetta monta vuotta, ollen kuitenkin lapsille mieleinen. Toisaalta hieman haikeaa, vaan jäihän meille vielä keinut ja ihanainen tramboliini ;) Toisaalta tramboliinikin oli kyllä jo menneenä kesänä melko vähäisellä käytöllä. Enemmän kavereiden kanssa oltiin keinuilla ja vain jutskailtiin. Uskon kuitenkin, että tramboliini tullaan vielä kasaamaan ainakin parin kesän ajaksi… Istutusalueen lisäksi multaa kului ympäri puutarhaa muodostuneiden kuoppien ja epätasaisuuksien korjailemiseen. Kylvettiin melko suuria aloja myös uutta nurmikkoa.

Satsausta pioneihin ja mielenmuutosta

Ei se tietenkään oman puutarhankaan kesä ihan täysin epäonnistunut ollut, sillä ainakin pionit kukkivat ennätyksellisen upeasti. Niitä eivät haitanneet edellisen talven epäedulliset säät. Ja kun myyrätkin jättävät pionit rauhaan, tuli kauden tavoitteeksi lisätä puutarhan pionien määrää jälleen joillakin uusilla yksilöillä. Kesän ajan hoivasin myös ensimmäistä kunnolla itänyttä pionien kylvöstäni. Nyt taimet viettävät ensimmäisen talvensa kellarissa ja odottelevat sen alueen valmistumista, johon olen ajatellut ne istuttaa. Tuo alue on samainen mihin suunnittelin keväällä toista kasvihuonetta. Kulunut puutarhakausi toi mukanaan muuttuneet suunnitelmat ja tällä hetkellä kaavailen alueelle ainakin yhtä uutta hedelmäpuuta kasvihuoneen sijaan. Jonkinlainen järjenääni on päässyt voitolle ja alan ymmärtämään etten tarvitse enää yhtään lisää kasteltavaa, varsinkin kun kesät näyttävät olevan aina vain entistä kuivempia. Mielessä on käynyt myös sijoittaa alueelle loput kivipaasit jotka jäivät jäljelle edellisen kesän projektista.

Jäljelle jääneet kivet ovat nimittäin nyt rumentamassa uuden metsän reunaa ja estävät sen siistimisen lopulliseen muotoonsa. Jo kesällä alkanut uuden lehtikompostialueen suunnittelu, raivaus ja istutukset jatkuivat lähes lumien tuloon asti. Kompostori jäi vielä ainakin hankkimatta ja päätin kokeilla ensin kuinka kasakompostointi lehtien kanssa sujuisi. Säilyisihän alue luonnollisemman näköisenäkin ilman varsinaista kompostia ja toisaalta kasan kääntäminen olisi kenties helpompaa ilman kehikoita sen ympärillä. No aika näyttää miten asiassa edetään… Joka tapauksessa olen hirmuisen innoissani tuon metsän reunan siistiytymisestä ja en malttaisi odottaa ensi kevättä nähdäkseni sen vuokkojen kukinnan aikaan. Vuonna 2008 kun metsä ei ollut vielä umpeenkasvanut, kukkivat vuokot erityisen runsaina. Toivonkin, että ne lisääntyvät jälleen ja täyttävät metsänpohjan sinivalkoisella kukinnallaan. Siispä lämpimästi tervetuloa, uusi puutarhakausi 2023.

Ja vaikka vuokkojen kukintaa täytyykin vielä odotella melkoisen monta kuukautta niin sitä ennen meille tarjoilee sinivalkoista, jo vajaan viikon päästä oleva Suomen itsenäisyyspäivä💙

Julkaistu 30.11.2022

navettapiika sanoo:

1.12.2022 08:37

Meillä taas oli kasvien kannalta hyvä talavi. Kasvimenetyksiä oli harvinaasen vähä. Mutta huanoostaki talavista seleviää, antaavathan menetykset tilaa jollekki uurelle. Kummasti sitä veri vetää taimistoohin, tarttis tai ei.
Kateellisena ihastelen teirän monipualista tonttia. Siinon korkeusvaihteluuta ja muutenki monipualine maasto.

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  1.12.2022 11:42
  
  No näinhän se on, tilaa tuli kyllä uusille hankinnoille mutta silti kirvelee edelleen joidenkin kasvien menetykset ikävimmät oli syklaamit ja valtavan komea syysvuokkojen kasvusto jotka molemmat olivat monia vuosia vanhoja. Onneksi syysvuokosta jäi siementaimia kuitenkin Ja yksi syklaamikin on muutamalla lehdellä hengissä kyllä…
  Tykkään kyllä itsekin niin paljon tästä tontista. Ihastuin heti ensisilmäyksellä kun tulin katsomaan paikkaa, vaikka se oli silloin tiheää risukkoa. Vaikken silloin vielä puutarhanhoidosta mitään tiennytkään vaan enemmän taisin ihastua avaraan peltomaisemaan joka avautui kalliolla seistessä. Vasta vähitellen selvisi, että alapiha on hyvin lehtomaista ja muhevaa. Ja nyt vielä saatiin tuo metsän puolikin osaksi tonttia. En voisi olla iloisempi vaikka se tietysti kiinteistöverossa tuntuukin melkoisesti. Sillä rahalla mikä menee veroihin saataisiin varmaan kuivana, pilkottuna ja pihaan tuotuna talven koivuhalot Vaan kaikkea ei voi mitata rahassa
  
  Vastaa
Päivi - Kottikärryn kääntöpiiri sanoo:

1.12.2022 12:58

Puutarhakauden arviointi on tässä vaiheessa vuotta ihan paikallaan. Olipa kurja kuulla säleikköpuiden kärsimyksestä, olen odottanut kuviasi niistä kasvun myötä. Toivottavasti jäljelle jääneet ryhtyvät hyvään kasvuun ilman myyrien häiriötä.
Paljon kivaa sait joka tapauksessa aikaan.

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  2.12.2022 21:50
  
  Tosiaan vain kaksi puuta on saanut olla rauhassa ja ne ovatkin kasvaneet jo oikein kauniiksi. Kovasti pelkään, että ne saattavat olla tänä talvena myyrien tuhon kohteena sillä myyrät ovat edenneet nyt kahtena talvena niitä kohti… Toivottavasti Saimin hajut nyt edes vähän auttaisi
  
  Vastaa
Saila sanoo:

1.12.2022 13:06

Komppaan Navettapiikaa, ihana piha! Myyrät ovat kyllä muhevamultaisen rinnetontin vitsaus, olen täälläkin huomannut ;-) Nyt niitä näkyy selvästi vähemmän, vaikka näkyypä kumminkin edelleen, tai siis jälkiä: maakasoja, onkaloita. Vesimyyriä siis tarkoitan, pelto- ja metsämyyrät eivät sellaisia luolastoja tee eivätkä kasvien juuria syö.
Vuosi on ollut tosiaan haastava kasveille myyrineen, viime talven ja kevään jääkansineen, ja kesän kuivuuksineen. Kunpa tulisi helppo talvi kasveille.

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  2.12.2022 21:57
  
  Aiemmin ei yläpihalla ollutkaan myyristä vaivaa, sillä kivimoreenissa ne eivät viihtyneet. Vasta kun Kauhurinteeseen tuotiin uutta multaa ja sadoittain tulppaanin sipileita niin johan löysivät paikalle No mitäs menin muuttamaan alkuperäistä, aikalailla oma vikani…
  Toivottavasti myyrähuippu on nyt tältä erää ohi ja tulisi vaihteeksi muutama ihan tavallinen kasvukausi ilman kuivuuksia tai vedenpaisumusta
  
  Vastaa
Katja/Päivänpesän elämää sanoo:

1.12.2022 17:57

Myyrät ovat viheliäisiä, toivottavasti Saimi pitää ne jatkossa kurissa ja nuhteessa. Kuivakausi iski meillekin, siitä toisaalta selvittiin hyvin ja ilman hirvittävää kastelukautta.

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  2.12.2022 22:01
  
  Ei ole vielä myyräpaistia tullut ainakaan tupaan asti. Lienee liian suuria vielä ainakin Saimille tai sitten ne pysyy niin visusti maan alla ettei saa niitä kiinni.
  Minä kyllä kastelin ja kastelin, tosi pitkälle syksyyn asti.
  
  Vastaa
Minna / Hiidenkiven puutarhassa sanoo:

2.12.2022 09:29

Toivotaan suotuisaa talvea ja vähän kosteampaa ensi kesää teille, jotta ei joka vuosi olisi haastavaa kasvien kannalta. Meille toivoisin vaihteeksi kuivempaa kesää, sillä vettä osui meidän kohdalle tänä vuonna moninkertaisesti liikaa. Tämä alkanut talvi näyttäisi olevan oikein suotuisa talvehtimiselle, sillä pakkaset ovat pysyneet toistaiseksi vain parissa asteessa ja lunta on jo viitisentoista senttiä. Vielä vähän lisää lunta, niin sitten voisi talvi pysyä samanlaisena kevääseen saakka.
Tosi nätti tuo rinnekuva, jossa pioni kukkii komeasti. Ja oikein odotan keväisiä kuvia vuokkojen kansoittamasta metsäpalstastanne. Näkymä on varmasti ihastuttava!
Mukavaa joulun odotusta!

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  2.12.2022 22:04
  
  Oho, no jopas siellä on jo paksu lumipeite. Kyllä se antaa niin hyvän suojan kasveille❄️ On täälläkin kyllä jo muutama sentti, yleensä vielä mustana on maa ja vasta vuodenvaihteessa alkaa kunnolla talvi (tai ei aina silloinkaan).
  Leppoisaa joulukuuta sinnekin koko perheelle❤️
  
  Vastaa
pioni sanoo:

5.12.2022 22:16

Voi harmi nuo viime talven tuhot, toivotaan parempaa talvea! Onneksi pionit eivät ole myyrien herkkua, niitä siis lisää.

Odotan jo innolla kuvia kukkivasta metsäpohjasta, eihän siihen menee enää kuin hetki;)

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  6.12.2022 20:45
  
  Pionit tosiaan ovat kaikinpuolin niin sitkeitä, kuivuuttakin kestävät paksujen varastojuurtensa ansiosta.
  Oi miten ihana ajatus tuo hetkinen vuokkojen kukintaan Pakko yrittää itsekin näin ajatella, jotta jaksaa tämän talven selän taittaa…
  
  Vastaa