Luontopihan puutarhakoristeita

Olen paljon parempi löytämään puutarhaan uusia kasveja kuin mieleisiä koristeita. Löydän kuitenkin puutarhastani vuodesta toiseen alueita, jotka kaipaisivat jotakin katseenvangitsijaa. Olen vain niin mahdottoman ronkeli koristeiden suhteen, etten millään oikein löydä sopivaa. Eikä se löytämisen vaikeus todellakaan johdu siitä, ettei maailma olisi pullollaan kaikenlaisia kauniita esineitä mutta omaan silmääni ne ovat usein liian räikeitä, eivätkä sovi luontopihani ilmeeseen. Toinen syy on tietysti raha. Itseäni miellyttävät patsaat yms. ovat niin kovin hinnakkaita, ettei sellaisiin ole oikein varaa.

Monta vuotta onkin jo pitänyt hankkia tähän ylempään porttiin lyhtykoukut ja lyhdyt. Talveksi vaihdan tuohon sitten jonkinlaiset kynttilälyhdyt.

Talon välittömään läheisyyteen puutarhakoristeita on kuitenkin paljon helpompaa löytää. Talo jo itsessään on ns. luontoon kuulumaton, joten sen yhteyteen puutarhakoristeet sujahtavat helpommin. Tänä keväänä innostuin kovasti aurinkokennovaloista ja ripustin niitä terassille ja sen vieressä olevan portin pieliin. Olen tykännyt niistä kovasti ja huomannut, miten ihanasti ne tuovatkaan lämpöä ja jotenkin intiimimpää tunnelmaa terassille ja sen läheisyyteen. Tuskin vieläkään olisin tullut lyhtyjä hankkineeksi mutta halusin kesän perhejuhliin jotakin uutta koristetta. Nyt huomaan löytäväni itseni pohtimasta, tilaisinko vielä yhden lyhdyn terassin vieressä olevan rusokirsikan alaoksalle, vai meneekö sitten jo ihan överiksi?! Olen muuten oppinut tämän lyhtyprojektin myötä hyödyntämään Canvan ilmaisohjelmaa. Hirmuisen kätevä työkalu tällaisissa pienissä suunnitteluhommissa!

Lisäsin Canvan avulla kuvan lyhdystä omaan puutarhakuvaani.

Tuo uusi lyhty sijoittuisi tämän kuvan ihan oikeaan reunaan ja sen yhdistäisi ryhmään sama väri kuin terassin suurimmassa lyhdyssä.

Metallia ja lasia

Ruostunut rauta on ollut aina ikisuosikkini puutarhakoristeissa. Tosin niitäkään en ole löytänyt kovinkaan montaa mieleistä. Onneksi ne jotka olen löytänyt ovat kestäneet hyvin ja säilyneet kauniina vuosikausia. Oikeastaan rauta vain kaunistuu vuosien myötä kun ruosteen sävy voimistuu.

Corten teräs olisi yksi itselleni tosi mieluinen materiaali isommissakin rakenteissa. Pikkuinen idean poikanen onkin hautumassa päässä kasvimaalle. Hankkisinko pyöreän kohopenkin tuonne kasvimaan takakaaren keskelle? Siellä on pitkään olleet pähkinäpensaan rungoista kasatut obeliskit mutta nyt ne tulivat tiensä päähän, enkä tullut hakeneeksi metsästä uusia. Kohopenkkiin saisi ihanasti joka kaudelle vaikka erilaisen kattauksen. Reunalta rönsyileviä kasveja, yrttejä tai vaikkapa sorapinnan päälle ruukkupuutarhaa. Vaihtoehtoja on rajattomasti ja vain mielikuvitus rajana.

Lasia hankin puutarhaan tänä keväänä kolmen pallon verran. Toki minulla on myös vuosia ollut käytössä lukuisat lasikuvut. Ne kuitenkin häviävät kesän rehevyyteen ja ilahduttavat eniten aikaisin keväällä ja taas myöhään syksystä. Ai niin ja onhan minulla myös kolme pyöreää lampunkupua, joita hyödynnän lähes joka talvi kausivalojen kanssa. Sellaisia voisin hankkia lisääkin, ainakin jonkun todella ison jos vain tulisi vastaan. Ihmeen hyvin ovat kestäneen lasikoristeetkin ulkona, pakanen ei haittaa kunhan vesi ei pääse niihin kertymään ja jäädy.

Vaihtaisinko pallojen nauhat näkymättömämpään siimaan?

Terracottaa ja puuta

Rakastan savesta valettuja terracotan sävyisiä koristeita. Jo yksin lähes kaikki ruukkuni ovat punasavea mutta olen onnistunut löytämään siitä myös muita mieleisiä koristeita. Tärkeimmät lienevät nämä raparperihuupat, jotka koristavat syötävän metsäpuutarhan aluetta. Lisäksi löysin jokin aika sitten kirpputorilta mielenkiintoisen savesta valetun ”kauluksen”, joka innoitti rakentamaan pohjareijättömistä ruukuista pienen toteemin. Ilman pohjareikiä olevat ruukut jäävät itselläni käyttämättä varsinaiseen tarkoitukseensa mutta tuossa tornissa ne ovat vallan käypäiset. Tornin huipulle kiepautin sammalpallon, joka sopi kauluksen syvennökseen kivasti. Itse kaulus on pohjasta kokonaan auki joten kyllähän siihen voisi pallon tilalle istuttaa vaikka mehikasvinkin. Ehkä joskus, sitten kun pallosta aika jättää.

Puuta löytyi kuvakierroksella ihan liian vähän. Sitä pitäisi lisätä ihan jo luonnonmonimuotoisuudenkin vuoksi. Tuollaisia vastaavia puupölkkyjä minulla olisikin varastossa vaikka kuinka paljon joten vain paikka on enää mietinnässä. Kolmen erikorkuisen pölkyn ryhmä voisi näyttää kivalta metsäpuutarhan puolella. Lisäksi minulla on jatkuvasti haku päällä kauniista kannoista ja oksista. Muutaman olenkin löytänyt ihan omasta metsästä mutta lisääkin mahtuisi. Ne jos mitkä ovat juuri sopivia puutarhakoristeita luontopihalle ja erityisesti tontin rajoille missä piha muuttuu rajattomasti luonnonalueeksi.

Loppuun laitan vielä kuvan jokunen vuosi sitten löytämästäni kuparipadasta. Se on jäänyt tänä vuonna täyttämättä vedellä, sillä sille pitäisi rakentaa alusta missä sen saa vatupassattua suoraan. Jos veden pinta ei ole suorassa niin se näyttää omaan silmääni tökeröltä. Nyt pata keikkuu kuusen kannon päällä ja se ei ole ollenkaan suorassa. Ilman vettä sitä ei mielestäni niin pahasti huomaa.

Millaisia puutarhakoristeita sinun puutarhastasi löytyy? Oletko enemmän puutarhatonttujen perään vai onko puutarhasi yhtä pliisu kuin omani? Sanottakoon vielä, että rakastan kyllä värejä ja toisten puutarhoissa ne näyttävät ihanilta. Mikähän siinä on, että niiden käyttö on niin vaikeaa? Sitä haluaa koristeita puutarhaan mutta sitten ne eivät kuitenkaan saisi erottua😁

Julkaistu 7.6.2026

Avainsanat puutarhakoristeet

Ei ole kommentteja.

Lähetä kommentti Peruuta vastaus

Mama's garden

Puutarhanhoitoa Mamman puutarhassa ja intoilua kaikesta vihreästä. Häärään täällä Ib vyöhykkeellä, tonttimme koko on reilut 5000 m2, josta vajaa puolet on luonnontilaista kalliota.