Vältä virheet esikasvatuksessa

Kun kasvutekijät eli valo, lämpö ja ravinteet ovat tasapainossa, taimista kasvaa terveitä ja vantteria. Kuvassa istutusvalmiita kurkun taimia.

Kylvä oikeaan aikaan

Viherpeukalon sormet syyhyävät keväällä, mutta maltti on valttia. Liian aikainen kylvö ei yleensä johda sen aikaisempaan satoon, vaan pikemminkin heikompiin taimiin. Valon puute on ongelman ydin. Esimerkiksi liian aikaisin kylvetyt tomaatit kasvattavat usein pitkää, honteloa vartta tavoitellessaan vähiä valon rippeitä. Pitkäksi hujahtaneita taimia on myös hankala käsitellä istutusvaiheessa, ja hennot varret katkeilevat helposti. 
Liian myöhäänkään ei kannata kylvöjä jättää. Silloin käy niin, että sato ei ehdi kypsyä. Suomen kesä on lyhyt, joten ole valpas ja ennen kaikkea tutustu eri lajien viitteellisiin esikasvatusaikoihin. Pisimmän esikasvatuksen vaativat mm. chilit, latva-artisokat, orvokit ja pelargonit, jotka voi laittaa itämään jo jopa tammikuulla. Kasvihuonekurkut ja kesäkurpitsat ovat vauhdikkaita, ja ne ehtii esikasvattaa vielä toukokuussakin.

Eri lajien esikasvatusajoissa on suuriakin eroja. Tomaatti kylvetään noin kaksi kuukautta ennen ulos tai kasvihuoneeseen istuttamista.

Unohtuiko esikäsittely?

Joskus huono itäminen johtuu siitä, että siemenet olisivat vaatineet jonkinlaisen esikäsittelyn. Suurikokoiset ja paksukuoriset siemenet vaativat usein lyhyen liottamisen vedessä, jotta pinta pehmenee. Liota siemeniä haaleassa vedessä korkeintaan vuorokauden ajana. Hyötyä liottamisesta saavat ainakin köynnöskrassi, latva-artisokka ja pavut.
Useiden monivuotisten lajien siemenet vaativat kylmäkäsittelyn itääkseen. Syksyllä maahan kylvettävät siemenet saavat luonnollisen kylmäkäsittelyn talven aikana, ja keväällä lämpö purkaa lepotilan. Keinotekoisen talven voi kuitenkin järjestää siemenille myös jääkaapissa.Lue lisää kylmäkäsittelystä https://www.kotipuutarha.fi/puutarhanhoito/siementen-kylmakasittely/.

Ongelmia kasvualustassa

Itäminen voi estyä, jos kasvualusta on liian tiivistä tai runsasravinteista, tai mikäli se sisältää taudinaiheuttajia. Käytä kylvöihin ilmavaa, hiekansekaista multaa, äläkä lannoita sitä vielä. Runsas lannoitus polttaa herkät juurten alut, ja taimi voi pahimmassa tapauksessa menehtyä. Liian tiiviissä kasvualustassa ongelmia voi aiheuttaa hapen puute. Tiukkaan multaan on myös hentoisten ensimmäisten juurten vaikea työntyä. Kasvualustaan saa ilmavuutta mm. hiekalla, rahkasammalella tai perliitillä. Ole hellä myös mullan mekaanisessa tiivistämisessä, kun teet kylvöjä.

Kokeile idätystä myös talouspaperissa tai turvenapeissa.

Valoa kasvun mukaan

On hyvä tiedostaa, että joidenkin lajien siemenet itävät valossa, joidenkin pimeässä. Valossa itäviä ovat mm. selleri, keijunmekko sekä yrteistä kamomilla, basilika, kynteli ja mintut. Nyrkkisääntönä voi pitää, että mitä suurempi siemen, sitä syvemmälle multaan sen voi upottaa. Yleisohje on laittaa siemenen päälle multaa siemenen paksuuden verran. Pienimmät siemenet jätetään yleensä peittämättä, tai peitetään vain hyvin kevyesti.
Taimettumisen jälkeen siirrä kylvökset valoon. Hyödynnä ikkunalaudat sekä lasiverannat, ja järjestä tarvittaessa lisävaloa. Luonnonvaloa on yleensä riittävästi vasta huhtikuulla. Liian vähässä valossa taimista tulee honteloita hujoppeja.

Lämpöä vai ei?

Pääsääntöisesti itäminen vaatii lämpöä. Kotioloissa kylpyhuoneiden lattiat ym. lämpimät paikat ovat usein oivallisia paikkoja idätyslaatikoille. Useimmille kylvöille sopiva lämpötila on 20-24 astetta, mutta esimerkiksi chilit tarvitsevat lämpöä jopa 24-29 astetta itääkseen.Kun kylvöt ennättävät taimelle, siirrä laatikot viileämpään. Sopiva taimikasvatuslämpötila on n. +15-18 astetta. Myös taimikasvatuksen aikana altapäin tuleva lämpö on edullisinta, sillä se tukee juuriston kehitystä.
On myös lajeja, jotka itävät mieluummin viileässä. Tällaisia ovat esimerkiksi salaatit. Tarkista aina kylvöohjeet siemenpussista!

Chilit tarvitsevat runsaasti lämpöä itääkseen. Ne rakastavat lämpöä koko kasvukauden ajan.
Salaatit idätetään +16-18 asteen lämpötilassa. Myöhemmissäkään kasvun vaiheissa salaatit eivät pidä liiasta lämmöstä – sopiva kasvatuslämpötila on noin +20 astetta.

Kylvöksen kuivahtaminen

Itäminen pääsee alkamaan, kun kuiva siemen imee itseensä vettä. Hiljalleen sen soluliman, kalvojen ja soluseinien rakenteet turpoavat ja solujen tilavuus kasvaa nopeasti. Itäminen on tapahtunut, kun alkeisjuuri on työntynyt ulos siemenestä. Tämän herkän prosessin aikana on tärkeää, ettei kosteus pääse loppumaan.

Sumuttelu on paras tapa kastella kylvöjä, sillä voimakas veden lorottelu huuhtoo varsinkin pienimmät siemenet mukanaan. Muovikelmu kylvöksen päällä pitää kosteuden tasaisena, mutta muista jättää siihen ilmareikiä.  Varo myös liikaa kosteutta – märässä kasvualustassa uhkaa hapenpuute, kun siemenet käytännössä hukkuvat.

Koulimisen solmukohdat

Koulimisella tarkoitetaan pienien taimien siirtoa suurempaan kasvutilaan. Tämä on yksi esikasvatuksen herkistä kohdista, sillä hennot taimet vaurioituvat helposti. Kastele taimet edellisenä päivänä, jotta niissä on hyvä nestejännitys. Älä tartu taimeen varresta, vaan ota mieluummin hellästi kiinni lehdestä. 

Käytä taimen irrottamisessa apuna puutikkua tai vaikkapa haarukkaa. Näin saat juuret säilymään ehjinä. Istuta taimi hieman aiempaa syvempään ja tiivistä multa vain kevyesti. Muista tasainen kosteus ja riittävä lämpö juurtumisen aikana. Lannoita vasta, kun taimi on lähtenyt kasvuun, yleensä viikon – kahden päästä koulinnasta.
Kääpiösamettikukkien pienet taimet ovat valmiita koulittavaksi, kun ensimmäiset kasvulehdet ilmestyvät.
Kaalit, kurkut ja useimmat yrtit vaurioituvat helposti koulimisen yhteydessä. Yrtit voi kylvää jo alun pitäenkin isompaan ruukkuun (useita siemeniä ruukkua kohden). Kaaleille ja kurkuille voi kokeilla kylvöä paperipottiin, jonka voi sellaisenaan siirtää avomaalle.

Kasvu tarvitsee ravinteita

Taimikasvatuksen aikana kasvi moninkertaistaa kokonsa, ja siihen se tarvitsee runsaasti ravinteita. Pääravinteita ovat typpi (N), fosfori (P) ja kalium (K). Vegetatiivisessa, kasvimassaa kehittävässä vaiheessa erityisesti typen tarve on suurimmillaan. Typpeä on runsaasti mm. kanankakkarakeissa. Eri kasvilajeille on kehitetty myös omia lannoitteita, joissa tarvittavia ravinteita on juuri sopivassa suhteessa.

Lehtien haaleus ja kasvun hitaus kielivät liian vähästä voimasta kasvualustassa. Liiallisen lannoittamisen merkkejä sitä vastoin ovat ylirehevä ja syvän tummanvihreä kasvusto sekä lehtien käpristyminen. 

Varastolannoitus on helppo keino annostella ravinteet oikeaan aikaan. Koulimisen yhteydessä laita annos lannoiterakeita etäälle juuristosta, lähelle ruukun reunaa. Näin juurtuminen saa tapahtua rauhassa, ja juuret saavuttavat lannoiteannoksen vauhtiin päästyään.

 

Tue tarvittaessa

Suuriksi kasvavat taimet kuten tomaatit saattavat tarvita tuentaa jo esikasvatuksen aikana. Näin käy ainakin silloin, jos valoa on ollut niukasti. Tue silloin taimet esimerkiksi puukepeillä, joihin sidot taimet löyhästi pehmeällä narulla.

Kuvat: Maija Astikainen, Leena Hokka, Hanna Marttinen, Paula Ritanen-Närhi, Elina Vuori


Kestotilaaja, lue lisää Kotipuutarhan artikkelista 35 vinkkiä: Kasvata napakat taimet – Kotipuutarha 3/2016 s. 48-56

Sinua saattaisivat kiinnostaa myös nämä artikkelit:

 

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.