Kasvimaan ja palstan hoito

Itse kasvatettu ruoka elää renessanssiaan. Moni pihatarhuri lohkaisee osan nurmikosta kasvimaalle ja kaupunkien viljelypalstoille on jonoa. Poimi tästä artikkelista ohjeet kasvimaa- ja palstaviljelyn aloitukseen, maan kunnostamiseen, siementen kylvämiseen sekä viljelmän hoitoon.

Tämä on juttunäyte Kotipuutarha.fi:n maksullisesta sisällöstä ja vapaasti luettavissa 5.7. asti.

Viljelijän perustyökalut ja tarvikkeet

Hanki aluksi ainakin rautaharava, talikko, käsihara, istutuskauha ja kastelukannu. Varhaisiin kylvöihin tarvitset myös harsoa katteeksi ja ainakin kaalikasvien viljelyssä tuholaisverkko on hyödyksi. Jos istutat mansikantaimia, tarvitset myöhemmin kesällä rastasverkon. Paljas maan pinta on hyvä kattaa esimerkiksi olkisilpulla tai hamppukatteella haihdunnan vähentämiseksi.

Huomioi palsta-alueen säännöt

Palstaviljelyssä on tärkeää tutustua palsta-alueen sääntöihin sillä ne voivat rajoittaa viljelytapoja ja kasvivalikoimaa. Isokokoisia puita ja pensaita ei katsota yleensä hyvällä, sillä ne varjostavat naapuripalstoja. Mansikat, matalat marjapensaat ja raparperi yleensä sallitaan. Yksivuotiset palstat jaetaan joka kevät uudelleen, joten niillä voi viljellä vain yksivuotisia kasveja. Kiinteät rakenteet ovat viljelypalstoilla yleensä kiellettyjä, mutta viljelylaatikot ja kevyet harsotunnelit yleensä sallitaan.

Viljelypalsta on kaupunkilaisen kasvimaa. Palsta-alueelta löytyy samanhenkistä seuraa ja neuvoja kunhan vaan reilusti kysyy.

Rikkaruohojen torjunta

Kasvimaan ja viljelypalstan ensimmäinen työ on tavallisesti rikkaruohojen kitkentä ja maan muokkaaminen viljelykuntoon. Keskity monivuotisten juuririkkakasvien torjuntaan, sillä ne ovat vahvempia ja haitallisempia kuin yksivuotiset siemenistä kasvavat rikkakasvit. Kun käännät maan keväällä, poimi monivuotisten kortteiden, ohdakkeiden, juolavehnän ja voikukan juuret mahdollisimman tarkkaan. Pudista juurista multa ja kuivata rikkakasvit auringossa tai sullo ne jätesäkkiin, jossa ne saavat mädäntyä. Vie kuolleet kasvinosat kompostiin.

Peltovalvatti on monivuotinen juuririkkakasvi. Sen vaakasuorat vaaleat juuret erottuvat hyvin mullassa, mutta katkeavat herkästi.

Maan kunnostaminen

Puutarhajyrsimen käyttö on kaksipiippuinen juttu, jos maassa on runsaasti juuririkkakasveja. Tiivistynyt maa kyllä kääntyy jyrsimellä kevyesti ja nopeasti, mutta terät silppuavat rikkakasvien juuret pieniksi paloiksi ja levittävät ne laajalle. Juuren paloista rikkakasvit ryöpsähtävät uudelleen kasvuun.

Turvallisempaa on myöhentää maa kylvökuntoon talikolla tai lapiolla kääntämällä noin 20 sentin syvyydeltä. Kitke samalla juuririkkakasvit.

Pahoin rikkakasvien valtaaman maan voi peittää ensimmäiseksi kesäksi sanomalehdillä, joiden päälle tulee mansikkakangasta, vanhoja mattoja tai lehti- ja olkikerros. Peittäminen tukahduttaa ainakin osan rikkakasveista. Toinen vaihtoehto on perunan viljely, kun enimmät rikkakasvit on poistettu. Perunamaata harataan ja kuokitaan pitkin kesää, jolloin rikkakasvit vähenevät.

Paranna savista tai hiesuista maata sekoittamalla siihen hiekkaa sekä sammal- tai turvemultaa tai kompostimultaa. Jos maa on turhan hiekkainen, lisää siihen kosteutta ja ravinteita pidättävää savea ja kompostimultaa. Maata kannattaa parantaa ja ravita jatkuvasti, jotta siitä sadonkorjuun mukana poistuvat ravinteet ja humus palautuvat takaisin maahan. Jos pahimmat rikkakasvit on selätetty ja maan rakenne on vähintään kohtalainen, harkitse kateviljelyä missä maata ei käännetä vuosittain.

Kalkitus ja lannoitus

Kalkitus olisi hyvä tehdä ainakin kaksi viikkoa ennen mahdollista lannoitusta, jottei lannoitteiden typpi haihdu ilmaan. Muutoin kalkita voi lähes milloin tahansa, myös syksyllä. Ylläpitokalkitus tehdään 3–5 vuoden välein.

Lannoita maa tarvittaessa ennen kylvöjä. Miedot ja pitkävaikutteiset lannoitteet ovat turvallisimpia, ne eivät polta herkkien taimien juuria. Suosi moniravinteisia orgaanisia lannoitteita, jotka soveltuvat luomuviljelyyn ja sisältävät humusta ylläpitävää ainesta. Myös kompostoitunut lanta käy hyvin peruslannoitukseen.

Palanut hevosenlanta on hajutonta mietoa lannoitetta ja maanparannusainetta.

Siementen kylväminen kasvimaalle

Muotoile kylvöpenkit noin 20 cm korkeiksi ja 100–120 cm leveiksi, jolloin niihin mahtuu 3–4 kylvöriviä 30 sentin välein. Suurikokoiset kasvilajit tarvitsevat jopa 40–60 sentin rivivälit. Tasoita multa haravalla.

Mittaa rivivälit ja tee kylvövaot esimerkiksi painamalla haravanvarsi tai laudanpätkä multaan. Viivasuorat kylvörivit auttavat erottamaan itäneet rikkakasvit ja viljelykasvit toisistaan. Pitkistä kylvövaoista tulee suorat, kun käytät apuna linjalankoja. Sopiva vaon syvyys on 2–5 cm riippuen siemenen koosta.

Tarkista siemenpussista kunkin lajin kylvöohjeet, kuten sopiva kylvötiheys. Iso siemen tarkoittaa yleensä isoa kylvöväliä ja -syvyyttä. Säästä yli jääneet siemenet seuraaville vuosille.

Liota kovakuorisia siemeniä haaleassa vedessä 1–2 tuntia ennen kylvöä. Tällaisia
ovat herneet, kurpitsa, kurkku, maissi ja härkäpapu. Kostea siemen itää nopeammin kuin kuiva.

Peitä siemenet hienolla hiekalla tai mullalla elleivät ne idä valossa, mikä mainitaan siemenpussissa. Tiivistä kylvös käsin. Kastele lopuksi kylvörivit perusteellisesti, vähintään sormen syvyyteen saakka. Käytä kastelukannussa veden hajotinta ja puutarhaletkussa suihkupäätä, jotta siemenet eivät lähde valumaan veden mukana.

Hallaharso suojaa kylmältä, tuulelta ja auringonpaahteelta

Levitä kylvösten päälle hallaharso. Se lämmittää alleen jäävän ilman ja maan, jolloin siemenet itävät nopeammin eikä kylmä vaurioita arkoja taimia. Harsot torjuvat myös monia tuhohyönteisiä, kun ne pidetään tiiviisti kasvuston päällä heinäkuulle asti.

Tuuleta harsojen alla kasvavia taimia aurinkoisina päivinä. Tuuletus vahvistaa taimia, jotta ne pärjäävät, kun harso poistetaan. Taimien kasvaessa harson voi korvata myös tuholaisverkolla, joka ei lämmitä kasvustoa.

Kasvimaan kastelu ja lannoitus

Kastele kylvörivit ja taimet mieluiten haalealla vedellä. Kylmä kaivovesi tai vesijohtovesi lämpenee tynnyrissä seisottamalla. Kastele siemenkylvöjä säännöllisesti, kunnes pikkutaimet ilmaantuvat. Vähennä kastelukertoja, mutta kastele kerralla perusteellisesti, jotta multa kostuu riittävän syvältä ja taimien juuret hakeutuvat syvälle.

Ravitse kasveja nopeavaikutteisilla lannoitteilla, jos kasvuston vihreys haalistuu tai kellertää. Nestemäiset kastelulannoitteet, laimennettu virtsa, vedessä liotettu kanankakka ja nokkosvesi vaikuttavat nopeasti. Voit myös kattaa rivivälit ravinteita luovuttavalla ruohosilpulla, joka estää lisäksi rikkakasvien itämistä, maanpinnan kuorettumista ja veden haihtumista.

Vedessä liotetuista nokkosista saa lannoitevettä tai kasvinsuojeluainetta.

Taimien harventaminen

Harvenna taimet kuivalla säällä. Silloin ne irtoavat ilman multapaakkuja, ja viereiset taimet säilyvät ehjinä. Varo etenkin juurikkaiden vioittumista. Harvenna porkkana 2–3-lehtivaiheessa, jolloin kaksi kasvulehteä on avautunut ja kolmas avautumassa. Kasvusto on tuolloin alle viiden sentin korkuista. Poista vialliset taimet ensimmäiseksi. Porkkanakempin vioittamat taimet tunnistat sykeröityneestä lehdistöstä. Älä jätä porkkanan taimia käytävälle houkuttelemaan kemppejä.

Jos kylvös itää epätasaisesti, se kannattaa harventaa kahdessa erässä. Poista ensin isoimpien taimien vierestä pikkutaimet. Harvenna toisella kerralla hitaasti kehittyneet taimet. Kolmas harvennus tulee sadonkorjuun yhteydessä.

Hyödynnä harvennustaimet. Juurikkaiden ja lehtikasvien pikkutaimet ovat rapeita ja maukkaita. Kun napsit pieniä mangoldin, salaatin, retiisin tai vihersipulin taimia, muille jää kasvutilaa. Kitke harvennuksen yhteydessä rikkaruohot ja haraa maa. Kastelu auttaa taimia toipumaan harvennuksesta.

Multaamalla maukasta satoa

Multaus estää perunaa, porkkanaa ja palsternakkaa vihertymästä valon vaikutuksesta. Vihertyneet perunat ovat terveydelle haitallisia, kun taas porkkanoiden ja palsternakkojen kanta kitkeröityy. Purjon ja vihersipulin vaalea osa on mietoa ja mureaa vihreään verrattuna. Myös lehtiselleri ja salaattifenkoli hyötyvät multaamisesta.

Pidennä viljelykautta

Jotta saat maksimoitua sadon, panosta kasvuolojen parantamiseen. Tee lämpimiä kohopenkkejä ja kokeile viljelyä myös laatikoissa ja lavoissa. Niissä multa lämpenee keväällä nopeammin ja pääset kylvämään aiemmin. Rakentamalla lavoihin kannet lasista tai muovipleksistä, niistä tulee pienoiskasvihuoneita. Hallaharsojen avulla pidennät kasvukautta molemmista päistä. Hallaharsoille voi rakentaa kehikoita, jolloin ne eivät makaa viljelykasvien päällä. Rakenna tai istuta tuulensuojaa kasvimaan ympärille. Kokeile myös kateviljelyä. Sen avulla maa pysyy lämpimänä pidempään syksyllä.

Jotkut lajit itävät hitaasti ja satoa joutuu odottelemaan pitkään. Onneksi on poikkeuksiakin; mm. retiisi, pinaatti, rukola ja lehtisalaatti tuottavat satoa nopeasti. Näitä kannattaa korjata usein ja myös tehdä uusintakylvöjä, jotta sadontuotanto jatkuu läpi kesän. Heinäkuun helteillä kannatta kylvöissä pitää taukoa, sillä lämpö saa pinaatin ja rukolan kukkimaan herkästi, jolloin sadosta ei tule niin hyvä.

Kylvä myös aukkopaikkoihin. Jos kasvimaalle jää sadonkorjuun jäljiltä tyhjää tilaa, täytä se kylvämällä lisää nopeita lehtivihanneksia, esimerkiksi paksoita. Älä unohda syyskylvöjä, ne aikaistavat seuraavan vuoden satoa.

Kasvimaan hoito

Kasvien hoitaminen on pitkälti maan hoitamista. Hyvästä maasta saat hyvän sadon!

Suosi vuoroviljelyä. Ota kasvimaalla käyttöön nelivuotinen viljelykierto, niin tuholaiset ja taudit pysyvät kurissa ja maan ravinteet tasapainossa.

Peitä paljas maa kasvukaudella ja myös sadonkorjuun jälkeen olki- tai ruohosilpulla, hamppukatteella, naateilla, puiden lehdillä tai kasvijätesilpulla. Kateviljely lannoittaa ja lämmittää maata, torjuu rikkakasveja ja auttaa kosteuden pidättämisessä.

Toinen vaihtoehto on kylvää viherlannoituskasveja sadonkorjuun jälkeen elokuussa. Kate tai kasvusto suojaa paljasta mullosta liettymiseltä ja estää ravinteiden huuhtoutumista lumettomina talvina. Se myös tarjoaa ravintoa maaperän hyödyllisille lieroille ja eliöille.

Suosi luonnonmukaista torjuntaa ja vältä haitallisten kemikaalien käyttöä puutarhassa. Puutarhan maa pysyy elävänä ja hyödylliset pieneliöt viihtyvät.