Herneiden kasvatus

Silpoydinherne on kesänaposteltavaa parhaimmillaan. Palkoineen syötävät sokeriherneet ja taittoydinherneet tuovat runsautta valikoimaan. Ota talteen kasvatusohjeet ja istuta puutarhaasi herkullisia herneitä!

Herkullisia herneitä

Herne on kesänaposteltavaa parhaimmillaan ja sen lisäksi hyvä maanparannuskasvi niin pienelle kuin isollekin alalle. Taittoydinherneet ja sokeriherneet syödään palkoineen, silpoydinherneistä syödään vain siemenet. Punakukkaiset lajikkeet ovat lisäksi koristeellisia.

Sokeriherneitä ja taittoydinherneitä voi syödä palkoineen.

Punakukkaiset lajikkeet ovat koristeellisia. Kuvassa sokeriherne ’Gigante Svizzero’, toiselta nimeltään ’Grijze Roodbloeiende’.

Liila silpoydinherne ’Blauwschokker’ kasvaa parimetriseksi, ja sen satoaika jatkuu pitkään.

Herneen kylvö ja kastelu

Paras kylvöaika on, kun maa on lämmennyt ja kuivahtanut sopivasti, mutta kevätkosteutta on vielä maassa, ja luvassa on leppoisia kevätpäiviä.

Kunnosta kylvöpaikka. Herne pitää ilmavasta maasta, jonka pH on 6–7. Tiiviissä ja märässä maassa herne kituu. Yleensä kasvusto pärjää ilman peruslannoitusta ilmasta typpeä sitovan bakteerin ansiosta, mutta laihassa maassa typpilisä parantaa taimien kasvua. Kasvata hernettä samassa paikassa vain viiden vuoden välein.

Liota siemeniä vedessä tunti tai pari. Kylvä herneet 2–5 sentin välein ja 3–5 sentin syvyyteen. Kun siemenet ovat tarpeeksi syvällä, herneet taimettuvat tasaisesti ja kasvattavat vahvan juuriston. Itämisen ja kasvun minimilämpötila on nelisen astetta. Molemmat nopeutuvat aina 24 asteeseen saakka. Suojaa kylvös linnuilta esimerkiksi kasvuharsolla. Hellesäällä harso haittaa itämistä.

Kastele hernettä kuivina kausina. Jos maanpinta tiivistyy tai koppuroituu, pehmitä ja ilmastoi maata haraamalla. Jatka uusintakylvöjä kesäkuun loppuun saakka.

Herneen tuenta

Hernekasvuston tuenta on tärkeää, sillä lakoontuminen heikentää herneen yhteyttämistä ja kasvua sekä altistaa sen kasvitaudeille. Viritä siis tukikepit tai verkko ajoissa. Rapeat versot kasvavat hurjaa vauhtia ja voivat laota ykskaks.

Korkeat lajikkeet vievät vähän tilaa, kun ne kylvää riviin verkon tai harjateräksisen säleikön eteen samaan tapaan kuin tuoksuherneen. Myös salkopapujen kasvatuksesta tuttu kepeistä ja narusta koottu tiipii toimii hyvin; palot on helppo kerätä ja korkean kasvuston edessä on tilaa vaikkapa yrteille ja kukille.

Tukikasvi, kuten härkäpapu tai kauran ja apilan seos, auttaa myös hernettä pysymään pystyssä.

Herneen sadonkorjuu

Nouki palkoja vähitellen, kun ne ovat lajikkeelle oikeassa korjuuasteessa. Ylikypsät palot heikentävät kukintaa ja uusien palkojen muodostumista. Jätä joitakin palkoja pullistumaan kasvustoon, jos haluat kerätä omia kylvösiemeniä. Palot ovat valmiita siemenkeruuseen, kun sekä kuori että siemenet ovat kovia.

Silpoydinherneistä syödään vain mehukkaat ja makeat siemenet. Oikea korjuuaika on olennainen kaikilla hernetyypeillä, sillä ylikypsä sato menettää rapsakkuuttaan ja maukkauttaan.

Mitä tehdä herneen sadonkorjuun jälkeen?

Käännä maa sadonkorjuun jälkeen, jos hernemadot eli hernekääriäisen toukat vioittivat palkoja. Tuhoja voi yrittää vähentää aikaisilla lajikkeilla, jotka kylvetään mahdollisimman varhain.