Kolumni

Vielä enemmän vihreää

KOLUMNI 4/2025

Vuosituhannen vaihteessa käänsin kasvifysiologi John Kingin kirjaa, joka sai nimekseen Elämää auringosta – mitä kasvit tekevät. Vaikka kirja on suunnattu lähinnä maallikoille, opin suomentaessani itsekin valtavasti uutta, koska en ole fysiologi tai paljon edes miettinyt kasveja siltä kannalta ”mitä ne tekevät”. Heti kirjan alusta opin vastauksen kysymykseen miksi kasvit ovat viileitä – kirjaimellisesti. Ja ymmärsin, että vihreää ei voi olla liikaa. Kasvit eivät tee itsestään numeroa, vaan ne pitävät planeettamme elinkelpoisena hiljaisesti, kulissien takana.

Paahteisen helteisenä kesäpäivänä ei tee mieli kävellä paljain jaloin asfaltilla tai edes hienolla rantahiekalla. Vihreä nurmikko sen sijaan tuntuu ihanan vilpoiselta herkkien jalkapohjien alla. Vaikka kasvit saavat yhtä paljon auringon säteilyä kuin asfaltti tai hiekka, ne osaavat pitää itsensä viileinä, jos vain saatavilla on tarpeeksi vettä. Veden haihduttaminen solukoista kuluttaa lämpöä ja itsensä lisäksi kasvit pitävät ilman lähellään viileänä. Helteillä vihreät puistot ovatkin kaupunkien viileimpiä paikkoja, joihin ihmiset mielellään hakeutuvat hengittämään.

Vihreä oli elämän väri jo Afrikan kuumilla savanneilla.

Suosikkivärini on sammalenvihreä kaikkine sävyineen. Sammalet ovat ensiluokkaisia maanpeitekasveja – mitä tiheämpi sammalpeite, sitä parempi. Sitkeät ja helppohoitoiset sammalet hidastavat ja loiventavat maaperän vaihtelua märästä kuivaan ja kylmästä lämpimään. Ne siis pitävät olosuhteet maan sisällä paljon tasaisempana kuin ne olisivat ilman sammalpeitettä. Tasaiset olot edistävät maaperän eliöiden hyvinvointia ja eloperäisen aineksen hajoamista, jota kutsutaan maahengitykseksi. Maahengitys vapauttaa ilmaan hiilidioksidia, mutta maaperänkin pitää hengittää, muuten se ei ole terve ja elävä.

Sammalten merkitys korostuu tyypillisinä Etelä-Suomen talvina, kun lämpötila sahaa nollan molemmin puolin, ja lämpöä eristävä lumipeite on ohut tai olematon. Silloin sammalpeite voi estää maaperää jäätymästä ja pitää sen toimivana. Oma johtopäätökseni on: Jos pihani joku nurkka alkaa vihertyä sammalista, en puutu siihen. Annan asioiden kulkea luonnollista kulkuaan.

Lisää vihreää! Se on kasvien oikea väri sekä elämän, kasvun ja uudistumisen väri. Kirkkaan väriset kukat ja hedelmät ovat vain lisääntymisessä tarpeellisten eläinten huomion herättämiseen liittyvää hienosäätöä. Vihreä oli elämän väri jo Afrikan kuumilla savanneilla vaellelleille esi-isillemme. Heille vihreä merkitsi vettä ja ruokaa, mielenrauhaa ja turvallista paikkaa, jota kohti kannatti kulkea ja jonne oli hyvä pysähtyä.

Ei ole sattumaa, että vihreä koetaan rauhoittavaksi väriksi. Syy löytyy evoluutiostamme ja geeneistämme. Vihreä herättää herneen kokoisen aivolisäkkeemme erittämään mielihyvähormoni oksitosiinia, minkä seurauksena lihakset rentoutuvat ja mieli tyyntyy. Vihreän valon on todettu helpottavan nukahtamista ja helpottavan migreenipotilaiden oireita, koska se aktivoi aivoja vähemmän kuin muunvärinen valo.

– Johannes Enroth

Kolumnisti on eläkkeellä oleva kasvitieteilijä ja sammaltutkija Helsingistä. Hän kertoo kasvimaailman ilmiöiden taustoista.