Pääkirjoitus

Kahvipöydän satoa

PÄÄKIRJOITUS 9/2023

Loma-ajan päätyttyä on Kotipuutarhan väki kertynyt aamukahvipöydän ääreen. Keskustelujen aihe on ollut puutarha, tietenkin! Ja koska satokausi on elo–syyskuussa parhaimmillaan, on useampana aamuna käyty läpi paitsi kesän säitä ja tuholaisia, onnistumisia ja mahalaskuja, myös kasvatettuja vihanneslajeja ja -lajikkeita.

Tomaatteihin tultaessa puntariin pääsivät koot, muodot, värit ja maut – ja tietenkin kypsyminen, joka takkusi monella tänä vuonna. Makuasioihin päästiin, kun huomattiin, että yhden suosikkilajike on toiselle liian makea ja kolmannelle liian mieto. Yhdestä asiasta oltiin samaa mieltä: oman tomaatin kasvatus siemenestä satoon kannattaa vuodesta toiseen. Ne ovat vain niin käsittämättömän hyviä!

Satopuheesta siirryttiin sujuvasti siemeniin. Muutamilla meistä keväällä kylvetyistä siemenistä kasvoi jotain muuta kuin mitä pussissa oli luvattu. Valkoinen kukka olikin lohenpunainen ja keltainen tomaatti punainen. Harmillista. Monien puutarhalajien siemenet maksavat paljon, ja luottamus kärsii, jos kylvöihin, esikasvatukseen, maan muokkaukseen, kasteluun ja lannoittamiseen käytetty aika päättyy pettymykseen.

Valitsimme myös lehden virallisen kahvipöytäsuosikin. Tänä vuonna ykkönen on kesäkurpitsalajike ’Latino’. Se vastaa huutoon, jos olet kyllästynyt pannulla liian nopeasti lötkähtäviin zucchineihin. ’Latino’ on tiivismaltoinen, painava lajike, joka tuottaa maltillisesti herkullisia pötkylöitä. Ehdottomasti jatkoon! Siemeniä siitä ei kuitenkaan kannata ottaa talteen, sillä kurpitsat tapaavat risteytyä suhteellisen villisti. Tämän kertoo myös taitava kotitarveviljelijä Heli Koukonen Outi Tynyksen kirjoittamassa jutussa syyskuun lehdessä sivulla 26. Sen luettuani kirjoitin listan talteen otettavista siemenistä ja kiinnitin sen jääkaapin oveen. Tästä se lähtee, oman siemenpankin määrätietoinen kokoaminen. Saapahan ainakin sitä, mitä haluaa, ja sen lisäksi syntyy säästöä.

Minna Siltala
päätoimittaja