Luonnonkasveja puutarhaan

Kaikki mikä vie pihaluontoa monimuotoisempaan suuntaan on tavoittelemisen arvoista. Arvosta siis luonnonkasveja ja anna niille omia alueita puutarhassasi! Samalla pölyttäjät ja muut hyötyhyönteiset kiittävät ravinnosta ja suojasta.

Tämä on juttunäyte Kotipuutarha.fi:n maksullisesta sisällöstä ja vapaasti luettavissa 3.8. asti.

Puutarhasta luonnonmukaisempi

Luonnonkasveja helppohoitoisempia ja kestävämpiä kasveja ei olekaan! Ne lisäävät puutarhan monimuotoisuutta ja niillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä hyönteisiä pihaansa saa. Esimerkiksi ketoneilikat houkuttelevat useita perhosia, mäkitervakot puolestaan kimalaisia. Kun puutarhaansa saa houkuteltua enemmän pölyttäjiä, saamme onnistuneen pölytyksen ansiosta suuremman sadon sekä laadukkaampia marjoja ja hedelmiä.

Luonnonkasveista löytyy useita kauneudeltaan viljeltyjen perennojen veroisia kasveja, kuten metsäkurjenpolvi, ojakellukka, valko- ja vaaleanpunakukkaiset maitohorsmat, puna-ailakki ja pietaryrtti. Luonnonkasvien aateliin kuuluvat myös keltamaksaruoho, kangasajuruoho ja ketoneilikka.

Luonnonkasveja voi hyvin siirtää koristepuutarhan puolelle tai yhdistellä viljeltyjen perennojen ja pensaiden kanssa. Selvitä aina ensin, miten herkästi kasvi leviää, jotta siitä ei muodostu ongelmaa puutarhaan!

Maitohorsma *(Epilobium angustifolium)* on pioneerikasvi, joka kylväytyy avoimille paikoille. Kun kasvusto rehevöityy, maitohorsma väistyy.

Muista tämä luonnonkasveja siirtäessä

Muista, että luonnonkasveja ei saa siirtää toisten maalta omalle pihalle ilman maanomistajan lupaa. Lisäksi alueella rauhoitetut ja harvinaiset kasvit tulee jättää kokonaan rauhaan. Kerää siis taimia vain luvalla omalta tai ystävien tontilta. Siemenestä kasvattaminen on myös varteenotettava vaihtoehto.

Muista lisäksi, että kaikki etenkään taajamissa ympäristöstä löytyvät lajit eivät ole välttämättä luonnonkasveja vaan viljelykarkulaisia.

Päivänkakkarat viihtyvät aurinkoisilla paikoilla. Kasvualusta voi olla kuiva tai tuore.

Luonnonkasveja eri paikkoihin

Puutarhaan sopivia luonnonvaraisia lajeja on useita. Valitse nekin kuitenkin samalla periaatteella kuin perinteiset puutarhakasvit, eli kasvupaikan mukaan:

Aurinkoisella kasvupaikalla viihtyvät niin päivänkakkarat, harakankellot kuin ahomansikat. Ihania aurinkoisen paikan villiperennoja ovat myös mäkitervakko, ruusuruoho ja siankärsämö.
Lehtomaisessa ja puolivarjoisassa puutarhassa viihtyvät sen sijaan vuokot, kiurunkannukset ja käenrieskat.
Varjoisaan metsäpuutarhaan kannattaa valita käenkaalia ja metsäkortteita.
Kuivimmilla paikoilla viihtyvät ketoneilikat, kissankellot ja ahomansikat.
Märällä ja vetisellä paikalla sen sijaan viihtyvät keltakurjenmiekat ja pohjanrantakukat.

Ketoneilikka, siankärsämö ja kissankello luovat herkän liiton ja viihtyvät kaikki aurinkoisilla paikoilla.

Pietaryrtti ovat kauneudeltaan viljellyn perennan veroinen.

Ruusuruoho on aurinkoisen paikan villiperenna.

Heinistä löytyy useita kiinnostavia lajeja, jotka hurahtavat kasvuun kukkapenkissäkin. Kuvassa siniheinä.

Herkästi kukkiva keto-orvokki kasvaa yleisenä Etelä-Suomen kalliokedoilla.

Kokeile luonnonkasvien kesyttämistä ruukkuihin! Esimerkiksi saniaiset sopivat ruukkukasveiksi varjoisaan tai puolivarjoisaan puutarhaan. Muista, että kasveja saa siirtää vain omalta tontilta tai maanomistajan luvalla.

Omilla taimilla alkuun

Esikasvatettujen taimien istuttaminen on varmempaa kuin perinteinen siemenkylvö, etenkin jos maa on ravinteikasta ja ennestään täynnä ruohovartisia luonnonkasveja. Usein ruukkukylvökset myös itävät varmemmin ja niitä tulee hoidettua paremmin kuin avomaakylvöksiä. Monien luonnonkasvien siemenistä osa taimettuu nopeasti, mutta esimerkiksi kulleroa ja metsäkurjenpolven kylvöksiä pitää vaalia useita vuosia.

Pikkutaimet istutetaan alueelle noin neliömetrin kokoisina laikkuina, joista ne viihtyessään leviävät. Hoida pikkutaimia alkuvaiheessa säännöllisesti ja kitke muut ruohovartiset, jotta taimet saavat tilaa voimistua.

Helppoja siemenlisättäviä lajeja ovat muun muassa kellot, ailakit, tervakot, lehtosinilatva, neilikat, kärsämöt, maksaruohot ja päivänkakkara.

Ilman kylmäkäsittelyä itävät muun muassa päivänkakkara, kissankäpälä, lehtoakileija, sinilatva ja kärsämöt. Ne kylvetään keväällä.

Kylmäkäsittelyn vaativat esimerkiksi kullerot, kurjenpolvet, kurjenmiekat ja tähtiputket. Niiden siemenet kylvetään syksyllä.

Lämpötilojen vaihtelua vaativat lajit, kuten rantakukka, ängelmät, niittyhumala ja tädykkeet, kylvetään yleensä heti siementen kypsyttyä.

Hei tilaaja!

Lue lisää aiheesta seuraavista jutuista:

– Neuvot ja niksit: Luonnonkasvit puutarhassa (nro 7/2021)
– Luonnonkasveja mökin pihaan (nro 5/2020)
– 28 vinkkiä: Luonnon puolesta pihamaalla (nro 9/2019)
– Lisää luontoa pihaan (nro 6/2019)
– Mesijuhlat puutarhaan (nro 7/2016)

Siirry tästä näköislehtiarkistoon