Kolumni

Palloja ja paiseita

KOLUMNI 6–7/2026

Äkämä on tiukka, ankara sana. Se tarkoittaa aina jotain poikkeavaa, ei-toivottua ja sitä voisi helposti soveltaa enemmänkin. Verkkovirran jännitepiikki voisi hyvin olla sähköäkämä, hyvin visainen ongelma puolestaan pähkä-äkämä. Ja niin edelleen, taivas rajana.

Keuliminen sikseen, kasvien äkämissä riittää pähkäilemistä vähintään yhden kolumnillisen verran. Äkämät eivät ole varsinaisia tauteja, vaan silmiinpistäviä kasvuhäiriöitä, jotka ilmenevät monen muotoisina, usein värikkäinä epämuodostumina. Löytyy sileitä palloja, karvaisia palloja, tappeja, piikkejä, pötköjä, epämääräisiä kukkakaalimaisia möykkyjä, pinkkiä, punaista, keltaista – kaikkea. Äkämien aiheuttajiakin on aika liuta hyönteisistä ja muista selkärangattomista sieniin ja bakteereihin.

Monet pallomaiset äkämät ovat hyvin kirkkaan värisiä. Äkämäsääsken (Harmandiola tremulae) toukat lymyilevät haavan lehdillä äkämissä, jotka ovat ensin vihreitä, mutta loppukesästä tummanpunaisia, kuin minikokoisia jouluomenoita. Kirkas väri on ilmeisesti varoitus: tämä ”omena” on myrkytetty, syö omalla vastuullasi. Äkämissä nimittäin on saalistajille haitallisia yhdisteitä, kuten kitkeriä fenoleja ja tanniineja, paljon enemmän kuin haavan lehdissä yleensä. Sääsken toukat eivät ole aineista moksiskaan. Voimakkaan punaiset tai keltaiset äkämät ovat usein ryhminä. Tällöin ne huomataan helpommin ja varoitus toimii paremmin. Mutta luonto on monimutkainen. Euura-suvun pistiäiset – suomeksi varpiaiset ja äkämäiset – aiheuttavat pallomaisia tai makkaramaisia, kirkasvärisiä äkämiä pajujen lehtiin. Suomalaiset tutkijat Tommi Nyman ja Riitta Julkunen-Tiitto huomasivat vuonna 2000, että niissä oli vähemmän haitallisia yhdisteitä kuin pajujen lehdissä. Sellaiset äkämät tarjoavat toukille lokoisammat olot kuin lehtisolukko ja ”varoitusväri” vaikuttaa hämäykseltä. Joka tapauksessa pajujen yritykset torjua toukkia ovat ainakin jossain määrin epäonnistuneet.

Vaikka koriste- ja hyötykasvien taudinkestoa on jalostamalla parannettu, nekään eivät ole immuuneja äkämille. Pelargoneja (Pelargonium spp.) voi vaivata bakteeriäkämä, jonka aiheuttaa Rhodococcus fascians -bakteeri. Äkämät ovat pienten, epämuodostuneiden lehtien ja verson tynkien kukkakaalimaisia rykelmiä. Bakteeri leviää maan ja veden välityksellä ja sille kelpaavat isännäksi lukuisat muutkin kasvit, kuten daaliat (Dahlia spp.), mansikat (Fragaria spp.) ja vatukat (Rubus spp.).

Daalioiden juuristoon kehittyy joskus pyöreähköjä, korvasienimäisiä möykkyjä. Syyllinen on toinen yleinen maaperäbakteeri, Agrobacterium tumefaciens. Se pääsee kasviin pienten haavojen kautta ja ottaa saastuneen solukon kasvun hallintaansa. Möykyt haittaavat kasvin vedensaantia ja heikentävät kasvua. Maaperäbakteerien torjunta voi olla hankalaa. Sairastunut kasvi pitää tuhota, samoin sen lähellä kasvaneet, vaikka ne näyttäisivät terveiltä. Kasvualustakin olisi hyvä vaihtaa tai puhdistaa mahdollisuuksien mukaan.

– Johannes Enroth

Kolumnisti on eläkkeellä oleva kasvitieteilijä ja sammaltutkija Helsingistä. Hän kertoo kasvimaailman ilmiöiden taustoista.