Sisäkasvien keväthuoltoa

alakerran-viherkasveja-mamasgarden

Aurinko on hellinyt meitä viime aikoina suloisilla säteillään, vaikka ulkona onkin pakkanen paukkunut. On jälleen se aika vuodesta kun saa havaita sisäkasvien heränneen uuteen kasvukauteen. Huonekasvi valikoimani on ollut jo vuosia ja jopa vuosikymmeniä aika samanlainen ja osa kasveista minulle niin rakkaita, että ovat kuin perheenjäseniä<3 Viime vuosina sisäkasveja on kuitenkin alkanut kerääntymään, eikä vähiten pelargonien muodossa. Jokin aika sitten löysin kuitenkin ensimmäistä kertaa yhden pelargonin juurelta bakteeriäkämäisen kasvaimen ja jouduin luopumaan rakkaasta kasvista. Mikäli tuota ikävää kasvitautia alkaa olla pelargoneissani enemmän, on suunnitelmissani alkaa vähitellen luopumaan niistä ja ryhtyä etsimään uusia ja mahdollisimman pitkäikäisiä sekä terveitä kasveja tilalle. Uusimmista sisäkasveista minulle rakkaimmiksi ovat muodostuneet sinikohtalonköynnös (Rotheca myricoides), herttaposliinikukka (Hoya kerrii) ja huonekuusi (Araucaria heterophylla). Vanhoista perintökasveista rakkaimpia ovat amatsoninlilja (Eucharis amatzonica), kliivia (Clivia miniata) ja kohtalonköynnös (Clerodendrum thomsoniae). Myös siemenestä kasvatettu greippi on lähellä sydäntäni vaikka se liian kuumassa huoneilmassa pudottaa talven aikana lähes kaikki lehtensä ja kuivattaa monta isoakin oksaa. En kuitenkaan henno siitä luopua ja se teki ensimmäisen kukkansakin nyt syksyllä joten oksasaksilla tehdyn leikkauksen jälkeen se pääsee taas kesäksi ulos tuuhistumaan. Olen etsinyt sille jo vuosia uutta isompaa ruukkua mutta kaunista isoa ruukkua ei ole tullut vastaan. Greippi on lähes ainoita kasveja jotka minulla on vielä muoviruukussa. Pyrin vaihtamaan kaikki jossakin vaiheessa saviruukkuihin, jotka olen havainnut ihan parhaiksi.

uutta-kasvua-mamasgarden
Uutta kasvua kohtalonköynnöksessä.

Mullanvaihtoa ja ravinteita sisäkasveille

Vaikka olenkin melko laiska mullan vaihtaja, niin kaikki nämä vuodet mitä olen sisäkasvien kanssa puuhaillut olen aina luottanut tarpeen tullen Biolanin valmistamiin tuotteisiin. Vaikka multien vaihto onkin monena keväänä typistynyt kohdallani korkeintaan pintamullan vaihtoon niin huolellisesti olen kuitenkin ravinnut kasvualustoja kanankakkaisilla ravinnepuikoilla joka kevät. Olen jo vuosia perustellut laiskaa multien vaihtoani sillä, ettei luonnossakaan kasvien ympäristöä tongita auki joka kevät vaan kosteus ja ravinteet tulevat sielläkin osin ylhäältä päin veden ja lahoavan kasviaineksen muodossa alas juuristolle. Kastelun mukana mullan pinnalle kuitenkin kertyy kalkkia ja haitallisia suoloja, jotka olisi hyvä poistaa ainakin pintamullat vaihtamalla.

kanankakka-puikot-mamasgarden

Silloin kun kasvi selvästi kaipaa suurempaa kasvutilaa vaihdan rukun hieman edellistä isompaan ja siinä samalla tulee tehtyä oikein kunnon mullanvaihto.  Ennen operaatiota kastelen kasvin läpikotaisin jo hyvissä ajoin. Poistan helposti irti lähtevän vanhan mullan juuripaakun ympäriltä ja istutan sen samaan syvyyteen uuteen ruukkuun. Ruukun pohjalle laitan jotakin salaojaksi. Parasta siihen ovat vanhat saviruukun palaset tai sitten ihan tuo lecasora. Varsinkin pelargonit kiittävät ilmavasta ja hyvin salaojitetusta kasvualustasta ja niiden multaan lisäänkin hieman kauttaaltaan jotakin ilmavuutta lisäävää kuten perliittiä. Myös pistokaslisäyksessä ja siemenkylvöissä luotan perliitin tuomaan ilmavaan kasvualustaan. Tänä vuonna kokeilenkin pitkästä aikaa jotakin ihan uutta! Aluksi harmittelin kovasti, että Biolanin kevään uutuus kasvusammal ei ollut luomulannoitettu. Siinä on kuitenkin selvä etu turpeeseen, jonka käytöstä tulee aina vähän rikollinen olo. Tämä rahkasammalpohjainen kasvualusta valmistetaan uusiutuvasta sammaleesta, eikä sen nostoa varten tarvitse tuhota soita kuivattamalla niitä. Välillä sitä ihan tuskastuu kun yrittää elää edes joten kuten ekologisesti ja luontoarvot huomioiden mutta tänään luin uusimmasta Kotipuutarhalehdestä, että suodatinpusseissakin on mikromuovia!! Uskomatonta!

Kevätleikkaus ja lisälannoitus pelargoneille

Yleensä kasveja myös leikataan keväisin. Mullanvaihdon yhteydessä voi ihan hyvin leikata pois kaikki kuolleet ja ruskistuneet osat mutta esimerkiksi pelargonien kevätleikkaus ja mullanvaihto kannattaa tehdä muutaman viikon välein. Molemmat toimet ovat kasville stressaavia, eikä niitä siten kannata tehdä yhtä aikaa. Koska mullanvaihto sisätiloissa on aina hankalampaa, tulee minun tehtyä pelargonien kanssa niin, että leikkaan ne tässä kevät-talvella kerran tai kaksi ja vasta sitten ulkona vaihtelen niille mullat jos tarvitsevat isompaa ruukkua. Kanankakkapuikkoja laitan kaikille pelargoneille jo kevät-talvella kun kasvun merkkejä alkaa näkymään ja sitten kun keväällä vaihdan isompaan ruukkuun niin laitan mullanvaihdon yhteydessä rakeista kanankakkaa vielä lisäksi. Olen aika huono käyttämään kastelulannoitteita niin yritän sitten kompensoida sen noilla hitaasti liukenevilla rakeisilla tuotteilla. Kesällä kastellessani yritän kuitenkin muistaa laittaa veteen tuota liosmaistakin ravinnetta sillä silloin ravinteiden tarve on kaikista suurinta. Omasta mielestäni käytäntöni ovat tuoneet ihan hyviä tuloksia. Pelargonien kanssa minulla on vain se vika, etten oikein henno leikata niitä niin paljon kuin varmasti pitäisi. Kasveista kasvaa vuosien mittaa melkoisen persoonallisia hujoppeja koukeroisine varsineen.

Leikkausten yhteydessä kasvit myös nauttivat suihkuttelusta ja talven aikana kertynyt pölykin saa kyytiä.
huone-esikko-istutettuja-sammalkasvualustaan-mamasgarden
Huone-esikko istutettuna Biolanin sammalkasvualustaan.

Sisäkasvien kastelu

Kasteluvedeksi suositellaan seisotettua huoneenlämpöistä vettä ja kesäisin tietysti sadevesi on parasta. Itse olen kuitenkin aina talvisin kastellut haalealla vedellä suoraan hanasta ja se on toiminut ihan hyvin. Lapsiperheessä sitä haluaa minimoida kaiken syntyvät sotkun ja täysinäiset vesikannut eivät ainakaan vähennä sitä 🙂 Joitakin kasveja pyrin kastelemaan etupäässä aluslautasen kautta. Näistä esimerkkinä paavalinkukkani joka on jo vuosia viihtynyt vuoden ympäri kodinhoitohuoneen ikkunalla. Siinä kasvi nauttii varmasti myös hyvästä ilmankosteudesta, sillä kylpyhuoneeseen kuljetaan kodinhoitohuoneen kautta. Talvella kastelen sisäkasveja pääsääntöisesti kerran viikossa, yleensä viikonloppuaamuna. Oikeaoppisesti kasvien kastelu tulisi kuitenkin toteuttaa yksilöllisesti joka kerta kasvualustan kosteus ensin tarkistaen. Minusta tuossa systeemissä saattaa kuitenkin piillä liikakastelun vaara. Kasveille tuhoisampaa on varsinkin talvella liikakastelu kuin kuivuus. Viikossa saviruukussa olevat kasvit ehtivät varmasti kuivua ennen seuraavaa kastelua. Osa pitkäikäisistä kasveistani myös kertoo minulle veden tarpeestaan lurpattamalla lehtiään. Yksi sellaisista on tuo kohtalonköynnös jota kastelen useasti vasta sitten kun se kertoo tarvitsevansa vettä. Tarve täytyy kuitenkin huomioida heti, sillä kuivassa huoneilmassa kasvi saattaa nopeastikin kärsiä veden puutteesta. Kasveilla on kuitenkin monesti taipumus selvitä aika pahoistakin kuivumisista, ainakin jos kasvi on jo iäkäs ja sillä on vahva juuristo. Yksi tällaisista on talvet sisällä kasvava horteansiani joka on joskus käpristänyt kuivuudessa lähes kaikki lehtensä. Saatuaan taas vettä ja valoa se virkoaa vähitellen eloon. Kaikki eivät tietystikään kestä katsella kauniin sisustuksen keskellä raaskuiksi riutuvia kasveja ja siksi kertakäyttökasvit ovat kasvattaneet nykyään suosiotaan. Minusta tuo suuntaus on kovin ikävä ja vältän ostamasta niitä tai ainakin yritän pitää ne hengissä mahdollisimman pitkään. Suosin sipulikasveja ja muitakin kasveja jotka voi istuttaa keväällä ulos puutarhaan. Tuon kuvissa näkyvän huone-esikon ostin muutama viikko sitten ja nyt sen kukinta on jo ohi. Yritän kuitenkin saada tuosta itselleni ainakin kauniin viherkasvin ja istutin sen kokeeksi tuohon Biolanin uuteen sammalkasvualustaan. Sillä on kyky pidättää hyvin kosteutta, joten esikko saattaisi viihtyäkin siinä.

Joko sinä muuten olet huoltanut sisäkasvisi?

 

 

Postauksen tuotteet minulle lahjoitti Biolan, suuret kiitokset!

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.