Blogi Mama’s garden

Kukkanurmikko

Kuinka moni onkaan kuullut aikaisemmin tuon termin kukkanurmikko? Kukkanurmikko eroaa niitystä sillä, että sitä ajetaan kiivaimman kasvun aikoihin suht säännöllisesti ruohonleikkurilla. Kun taas niitty niitetään yleensä vain kerran loppukesästä. Tavallisesta kylvetystä nurmikosta se tietysti eroaa sillä, että heinäkasvien lisäksi siellä kasvaa erilaisia matalakasvuisia kukkia. Itse käytän usein myös termiä luonnonnurmikko.

Onneksi kylvönurmikoilla on luontaisestikin taipumusta muuttua ajan kanssa kukkiviksi luonnonnurmikoiksi. Meillä ainakin niittyhumala on hakeutunut ihan itsestään nurmikoille, ollen kesällä sen pääasiallinen kukkija yhdessä valkoapilan ja kaunokaisten kanssa. Kahta jälkimmäistä olen joskus kylvänyt ja kaunokaista tuonut taimenakin ystävän puutarhasta. Iloisesti ne ovat kuitenkin levittäytyneet vuosien myötä joka puolelle puutarhaa. Kesällä nurmikoita värittää violetiksi myös maahumalan kukinta. Tai oikeastaan sen kukinta on jo nyt toukokuun alussa alkamassa mutta se kestää vielä kesäkuunkin. Pidän siitä todella paljon vaikka kyllähän se kasvimaan ja kukkapenkitkin yrittää paikoitellen valloittaa. Sieltä sitten kitken ja kanttaan sen pois mutta annan rehottaa nurmikon puolella. Ajetulla alueella sen korkeuskasvu pysyy maltillisena mutta kukintaa se ei vähennä. Ehkäpä jopa paremminkin lisää sitä. Nurmikon leikkaus on tavallaan sama asia kuin kylvökukkien latvominen. Kun latva katkaistaan kasvi haaroittuu ja alkaa kukkimaan entistä komeammin.

Vaan palataanpa ajassa takaisin aikaiseen kevääseen. Kukkanurmikoilla kannattaa nimittäin kasvattaa myös lukuisia sipulikukkia. Meillä kauden aloittavat lumikellot. Alunperin olen istuttanut erikoisimmat lumikellojen sipulit tietysti istutusalueiden muhevaan maahan mutta joissakin kohdin tavallista puistolumikelloa kasvaa myös nurmikon puolella ja pensaiden alustoilla. Myös krookukset, kevättähdet ja erilaiset sinililjat sopivat kaikki kukkanurmikolle. Niiden kanssa on kuitenkin erityisen tärkeää, että ruohonleikkuri otetaan esille vasta sitten kun sipulikukkien lehdet ovat alkaneet kellastua. Tämä kukkanurmikoiden kanssa onkin mielestäni se hankalin vaihe, muuten ne ovat mitä ihanin vaihtoehto tasaiselle golfnurmikolle.

Minulla menee kukkanurmikoiden kanssa niin kauan pelkän hurmion vallassa kunnes voikukat alkavat kukkia ja varsinkin kun ne päättävät kukintansa. Silloin on todella vaikeaa pidätellä enää leikkuria. Välillä olen ratkaissut ongelman kitkemällä voikukkia mutta joinakin kesinä se on tuntunut täysin mahdottomalle tehtävälle. Eniten pelkään nurmikoilla kukkivien valkovuokkojen puolesta. Pelkään siis sitä, että jos niiden lehdet ajelee liian aikaisin pois, kasvu taantuu ja kukinta heikkenee. Joinain vuosina en ole pystynyt odottamaan lehtien kellastumista mutta silti kukinta on ollut seuraavana keväänä vallan hurmaavaa. Ehkä meidän maamme on niin valkovuokon juurien kyllästämää, että ne eivät taannu vaikka joku vuosi hurautankin ne melko aikaisin kukinnan jälkeen matalaksi.

Tärkein pointti kukkanurmikon kanssa on siis se, että malttaa odottaa leikkaamisen kanssa mahdollisimman pitkään. Eli niin pitkään kuin vain omat hermot kestää. Näin toimien kaikki kevään ihanuudet saavat kerättyä voimaa seuraavan vuoden kasvuun ja kukintaan. Toki harrastan välillä myös valikoivaa leikkaamista ja pidän auki puutarhan polkuja. Sekin helpottaa siihen pahimpaan voikukka-aikaan jo melkoisesti. Ja siis tätä ongelmaahan ei välttämättä ole teillä, jotka pidätte voikukista. Itse olen yrittänyt vuosikausia siedättyä niihin mutta prosessi on vieläkin kesken…

Muita hyviä kasveja jotka ovat meillä menestyneet kukkanurmikolla ovat:

Talventähti, kiurunkannukset, kevätlinnunsilmä, pikkukäenrieska, kevätkello, tuoksuorvokki, keltavuokko, lehtoesikko ja kirjopikarililjat.

Kevät ja alkukesä ovat siis kukkanurmikoiden kulta-aikaa ainakin meillä.

Hm, tähän ei ehkä ole vain yhtä oikeaa vastausta. Itsestäni tuntuu etten ole meillä tarkoituksella edes yrittänyt moista ihanuutta perustaa vaan se on syntynyt aikalailla itsestään ainakin luonnonkasvien osalta. Tietysti olen syksyisin istutellut sipulikukkia ja kevätlinninsilmääkin siirsin aikoinaan pienen palan lähimetsästä. Tällä hetkellä kasvit levittäytyvät itsekseen, mikä missäkin kohdin puutarhaa sitten viihtyykään. Kirjopikarililjat tykkäävät selkeästi kosteammista painanteista. Kaikki eivät siis viihdy kaikkialla. Varsinkin ylempänä kallion vierustoilla on niin kuivaa, että siellä lajisto on lähes pelkästään luonnonkasveista koostuvaa ja paras kukinta-aika vasta vähän myöhemmin kesällä.

Tärkein pointti kukkanurmikon kanssa on kuitenkin se, että malttaa odottaa leikkaamisen kanssa mahdollisimman pitkään. Näin toimien ne kaikki kevään ihanuudet saavat kerättyä voimaa seuraavan vuoden kasvuun ja kukintaan.

Tietysti vanhoille nurmikoille voi myös kylvää kukkivia kasveja siemenistä. Niittykukkien paras kylvöaika on melko myöhään syksyllä, jotta siemen on heti lähtövalmiina seuraavana keväänä, sopivan kevätkosteuden avittamana. Nyt alkaa olla ainakin täällä Etelä-Suomessa jo melko kuivaa joten tällä hetkellä jättäisin kylvön sinne syksylle. Siemenet voi halutessaan kylvää myös potteihin ja kasvattaa ne ensin taimiksi ennen istuttamista. Näin olen toiminut mm. joidenkin esikoiden kanssa. Esikot kuitenkin hyötyvät kylmäkäsittelystä ja sahaavista lämpötiloista joten nyt ei kannata niitäkään ehkä enää kylvää. Sama pätee myös mm. tuoksuorvokin suhteen. Tuo tuoksuorvokki on muuten sitten aivan ihana kasvi kukkanurmikoille mutta sen kylvö voi olla haastavaa. Parhaan kannan nurmikoillesi saat kun metsästät jostain vanhaa kantaa olevan orvokin. Se leviää sen jälkeen itsestään ja muutaman vuoden päästä sitä kasvaa jopa kivijalan vieressä pelkässä sepelissä.

Ennen kylvöä pitää muuten muistaa raapia jollain rautaharavalla tai haralla maan pinta auki, jotta siemen saa kunnon maayhteyden. Kukkanurmikon kylvössä pätee siis samat lainalaisuudet kuin niityn perustamisessa.

Keväisten sipulikukkien jakoaika on pian parhaimmillaan ja niitä voikin nyt halutessaan istutella pitkin nurmikoita. Nyt niiden kasvupaikat vielä löytyvät kun lehdistö ei ole kokonaan kuihtunut. Toki sipulien istutukseenkin on uusi tilaisuus sitten syksyllä. Nyt kannattaa kuitenkin ainakin kirjata ylös kaikki ihanuudet jotta muistaa ne sitten tilata.

Aivan kuten niittykin niin omalla tavallaan ihana lahja lähiluonnolle ja sen eliöstölle ovat myös kukkanurmikot. Ne ovat oikeastaan niityn ja voimakkaasti hoidetun heinänurmikon välimuoto. Voit pitää suurimman osan kesästä siistiä ajonurmikkoa mutta silti saat ihailla keväästä pitkälle kesään kukkien kukintaa ja pörriäisiä niiden kukissa ahertamassa. Mikä sen kauniinpaa ja luontokin kiittää.

Ihanaa toukokuuta kaikille lukijoilleni🌸