Jalokärhöt

Kun puutarha on täynnä isokukkaisia kärhöjä (Clematis) , väriä ja hehkua riittää koko kesäksi. Hohdokas ja pitkään jatkuva kukinta toistuu vuodesta toiseen, kun kukkatarhan voimakasvi saa oikeanlaista hoitoa.

Jalo- ja viinikärhöt ovat kärhöjen (Clematis) aatelistoa, vaikka kärhöperhettä kutsutaan hiukan arkisesti Isokukkaisten ryhmäksi. Yläluokkaisen oloiset kukat ovat tietysti satumaisen isoja, ja ne hehkuvat rubiinin, pinkin tai syvän violetin väreissä. Lisäksi tarjolla on toki myös valkoista. Värikirjoa kasvattaa sävyjen lukuisa joukko. Myynnissä on lajikkeita, jotka hehkuvat istutuksessa kuin tumma sametti sekä värimuotoja, jotka puuteroivat puutarhan utuisiin pastellisävyihin. Kirjavakukkaisia unohtamatta. Muhkeat kerrannaiskukkaiset lajikkeet muistuttavat daalioita ja pioneja.

aurinko–puolivarjo

hikeävä ja runsasravinteinen

keskiverto

200–400 cm

loppukesä

Näin onnistut

Avomaalla jalokärhöt kannattaa istuttaa syvään eli 10–20 cm syvemmälle kuin taimiruukussa. Jalokärhöjen versot paleltuvat usein talvella, mutta ne versovat yleensä hyvin maan alla olevista silmuista. Ruukussa kärhöjä kasvattava saa ikäänkuin varaslähdön kukintaan. Viileässä kellarissa tai verannalla talvetuttu ruukku herää henkiin aikaisin keväällä. Ruukkukärhöt kukkivat aikaisemmin ja usein myös pidempään kuin avomaalla kasvavat lajikumppaninsa.