Piippuköynnös

Erinomaisesti varjossa ja hikevässä maassa viihtyvät piippuköynnökset hurmaavat suurilla pyöreähköillä lehdillään. Ne kiertävät itse vartensa tuen ympärille.

Monivuotiset piippuköynnökset

Monivuotiset piippuköynnökset ovat niin reheviä, että ne on syytä istuttaa omaan ryhmäänsä tai yksittäin. Ne menestyvät mainiosti jopa rakennusten pohjoisseinustalla ja metsässä, missä valoa on niukasti. Suuret lehdet avautuvat myöhään keväällä, mutta kesän tultua kasvu on nopeaa. Lehdet eivät ehdi tuleentua syksyllä ja lakastuvat vihreinä pakkasen purressa. Kasvisuku on saanut nimensä piipunmuotoisista ruskeista tai keltaisista kukista, jotka peittyvät lehtien alle.

Lännenpiippuköynnös (Aristolochia macrophylla) on suvun köynnöksistä yleisin. Sillä on herttatyviset, 15–25 sentin kokoiset lehdet ja punaruskeat kukat. Se menestyy vyöhykkeillä I–IV (V) eli parhaimmillaan Oulun korkeudelle. Harvinaisella idänpiippuköynnöksellä (A. manshuriensis) on hieman lännenpiippuköynnöstä isommat lehdet ja vihreänkeltaiset kukat. Idänpiippuköynnöksen kestävyydestä on toistaiseksi vähän kokemusta Suomessa.

puolivarjo–varjo

tuore, kostea

runsasravinteinen

lievästi hapan, pH noin 6,5

heinäkuu

400–800 cm

Piippuköynnöksen hoito

Piippuköynnökset tarvitsevat tuulensuojaisan kasvupaikan, jotta suuret lehdet eivät repeä tuulessa. Ihanteellinen kasvupaikka onkin puolivarjoisa metsäpuutarha, missä on runsasmultainen ja helteilläkin kosteutta pidättävä kasvualusta. Myös varjoisa seinänvierusta käy, kunhan kasvualusta on 50–60 cm syvä.

Istuta taimet metrin välein tuen eteen. Tuki voi olla vaikkapa köynnöskehikko, pilari tai puun runko. Piippuköynnös käy myös maanpeittäjäksi tai anna sen kasvaa alas muurin päältä.

Leikkaustarve on vähäinen. Poista vuosittain kuivuneet haarat. Nuorenna vanha risuinen köynnös varhain keväällä alasleikkaamalla, toisin sanoen katkaisemalla kaikki versot läheltä maan pintaa.