Laikkuköynnös

Valko-punalaikkuinen kiinanlaikkuköynnös (Actininia kolomikta) on puolivarjossa viihtyvä metsäkasvi. Se nousee korkeuksiin tuen varassa tai leviää maata myöten versomatoksi.

Kiinanlaikkuköynnös

Kun puhutaan laikkuköynnöksestä, tarkoitetaan yleensä kiinanlaikkuköynnöstä (Actininia kolomikta). Japanin- ja mantsurianlaikkuköynnökset ovat erikoisuuksia, joita näkee varmimmin arboretumeissa ja muissa kasvikokoelmissa.

Kiinanlaikkuköynnöksellä on kasvukauden alkupuolella valkolaikkuiset lehdet, jotka muuttuvat pikkuhiljaa vaaleanpuna- ja valkolaikkuisiksi. Lehtien syysväri vaihtelee keltaisesta punaiseen. Komeimmat lehtilaikut kehittyvät hedekasveille. Emikasveilla on lähes laikuttomat vihreät lehdet, mutta toisaalta niille kehittyy syksyllä kypsyviä makeita hedelmiä, niin sanottuja minikiivejä.

Laikkuköynnöksen oksille kesäkuun lopulla avautuvat valkoiset pikkukukat jäävät rehevän lehdistön alle, mutta kielomainen tuoksu paljastaa kukinnan alkaneen. Köynnös nojaa tai kiertyy tukeen puutuvilla versoillaan ja tulee erityisen suotuisilla paikoilla jopa 10 metriä korkeaksi. Ilman tukea siitä kehittyy hieno maanpeittäjä. Laji menestyy yleensä vyöhykkeillä I–III, mutta kestävimmät kannat talvehtivat lämpimillä kasvupaikoilla V-vyöhykkeellä, Oulun korkeudella saakka.

aurinko–puolivarjo

tuore

runsasravinteinen

lievästi hapan, pH noin 6

kesä–heinäkuu

300–500 cm

Laikkuköynnöksen hoito

Kiinanlaikkuköynnös viihtyy parhaiten puolivarjossa tai auringossa, kun kasvualusta on hikevää, multavaa, runsasravinteista ja peruskalkittua.

Istuta taimet metrin välein syvämultaiselle seinustalle köynnössäleikön eteen tai esimerkiksi puun runkoa tai köynnöspilaria vasten. Koska versot ovat jäykät, sido ne köynnöskehikkoon tai puun rungon ympärille. Muurin päälle istutettuna versojen annetaan valua alaspäin.

Leikkaa köynnöstä vain tarvittaessa. Poista kuolleet osat ja harvenna vanhimpia versoja. Tee leikkaukset heinä–elokuussa, sillä laikkuköynnöksillä on keväällä voimakas vuoto.