Pensaat Kanukat Kanukoiden (Cornus) suvussa on paljon upeita koristepensaita, jotka ihastuttavat sekä lehdistöllään, kukillaan ja marjoillaan että talviaikaan myös värikkäillä versoillaan. Suvusta löytyy helppohoitoisia kasveja jopa VI-vyöhykkeelle asti. Kanukoiden (Cornus) suvussa on paljon upeita koristepensaita, jotka ihastuttavat sekä lehdistöllään, kukillaan ja marjoillaan että talviaikaan myös värikkäillä versoillaan. Suvusta löytyy helppohoitoisia kasveja jopa VI-vyöhykkeelle asti. Kanukat ovat kotoisin viileältä tai lauhkealta vyöhykkeeltä Euraasiasta ja Pohjois-Amerikasta. Osa suvun jäsenistä voi kasvaa suurehkoiksi puiksi, mutta perheeseen kuuluu myös kaksi ruohovartista perennaa: merenrantojen ja puronvarsien luonnonkasvi ruohokanukka (C. suecica) ja sitä suuresti muistuttava puutarhaperenna kanadanruohokanukka (C. canadensis). Molemmat viihtyvät parhaiten happamassa maassa ja muodostavat viehättävät ja koristeelliset valkoiset ylälehdet pikkuruisten kukkiensa ympärille. Syksyllä niiden lehdet saavat kauniin punaisen syysvärin. Idänpensaskanukka (Cornus alba subsp. alba) kanukat aurinkoinen–varjo hikevä tai kostea ja ravinteikas kalkittu tai neutraali vaihtelee lajeittain 1–10 m vaihtelee lajeittain (I) I–IV (V) Kanukoiden menestyksen salaisuudet Etelä-Euroopassa menestyvät upeasti kukkivat kukkakanukat, mutta meidän talvemme ovat niille liian kylmät joitakin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, jotka saattavat menestyä I-vyöhykkeellä. Suomessa viihtyvien lajien koristeellisuus perustuukin lähinnä kirjaviin lehtiin, marjoihin kuten kuvan idänpensaskanukalla ja värikkäisiin versoihin. Varjoisiin kasvupaikkoihin valkokirjavat lehdet tuovat hienosti valoa ja talvella korallikanukan (C. alba ’Sibrica’) nuoret oksat hehkuvat upean punaisina valkoisia hankia vasten. 2000-luvun alussa varsinkin korallikanukkaa kiusasi yleisesti sienen aiheuttama versotauti, mutta nykyään sairaita kasvustoja ei enää juurikaan näe, ja tarjolla on myös taudinkestäviä kantoja. Edelleen kanukka kannattaa kuitenkin leikata keskikesään mennessä, sillä syksyllä tuoreet leikkauspinnat ovat alttiita kosteassa ilmassa liikkuville sieni-itiöille. Myös varisseet lehdet ja muut kuolleet kasvinosat kannattaa laittaa lämpökompostoriin, jossa itiöt kuolevat. Isokokoiset kanukat istutetaan hikevään tai kosteaan, ravinteikkaaseen ja kalkittuun tai neutraaliin maahan. Kasvupaikka voi olla niin aurinkoinen kuin varjoisakin, mutta voimakas auringonpaiste saattaa haalistaa lehtiä ja laimentaa niiden kirjavuutta. Täysikasvuiset koralli-, keltaoksa- ja verikanukat kannattaa leikata 2–3 vuoden välein alas, jos oksista halutaan mahdollisimman voimakkaan väriset, sillä nuoret oksat ovat värikkäämpiä kuin vanhat. Oksia voi myös typistää vuosittain, jotta pensas pysyy matalana ja tiheäoksaisena. Varsinkin varjossa kasvavista valko- ja keltalehtisistä kanukoista tulee ilman leikkausta korkeita ja harvoja. Idänpensaskanukan marjoja Pensaskanukoiden nuoria oksia eri sävyissä. Vasemmalta oikealle: keltaoksakanukka, idän- ja lännenkanukat, koralli- ja verikanukka. Pensaskanukan (C. alba) lajikkeiden lehtiä. Kestotilaaja! Lue lisää kanukoista! Cornus – Vahvaa ja värikästä kasvua / Kotipuutarha 10-2015, s. 70. Katso myös Pensaat Puut Magnoliat Puut Katsura Pensaat Pienet alppiruusut Pensaat Ryhmäruusut Pensaat Onnenpensaat Pensaat Syreenit Pensaat Puut Japaninvaahterat Viikon luetuimmat 1. Puutarhanhoito Kesäkukkien kasvattaminen siemenestä 2. Puutarhanhoito Omenapuun leikkaus 3. Esikasvatus Keittiötarhan kylvökalenteri Share to: facebook Share to: twitter Share to: pinterest Julkaistu 11.10.2017 Kuva Ella Räty Kiinnostuitko? Kotipuutarha-lehti on uudistunut! Tilaa nyt tutustumishintaan 5 numeroa vain 29 € Tilaa nyt Sinua saattaisi kiinnostaa myös: Pensaat Magnoliat Pensaat Pienet alppiruusut Pensaat Ryhmäruusut Pensaat Onnenpensaat Perennat Kiinanpensaspioni Lataa lisää