Pensaat Kanukat Kanukoiden (Cornus) suvussa on paljon upeita koristepensaita, jotka ihastuttavat sekä lehdistöllään, kukillaan ja marjoillaan että talviaikaan myös värikkäillä versoillaan. Suvusta löytyy helppohoitoisia kasveja jopa VI-vyöhykkeelle asti. Kanukoiden (Cornus) suvussa on paljon upeita koristepensaita, jotka ihastuttavat sekä lehdistöllään, kukillaan ja marjoillaan että talviaikaan myös värikkäillä versoillaan. Suvusta löytyy helppohoitoisia kasveja jopa VI-vyöhykkeelle asti. Kanukat ovat kotoisin viileältä tai lauhkealta vyöhykkeeltä Euraasiasta ja Pohjois-Amerikasta. Osa suvun jäsenistä voi kasvaa suurehkoiksi puiksi, mutta perheeseen kuuluu myös kaksi ruohovartista perennaa: merenrantojen ja puronvarsien luonnonkasvi ruohokanukka (C. suecica) ja sitä suuresti muistuttava puutarhaperenna kanadanruohokanukka (C. canadensis). Molemmat viihtyvät parhaiten happamassa maassa ja muodostavat viehättävät ja koristeelliset valkoiset ylälehdet pikkuruisten kukkiensa ympärille. Syksyllä niiden lehdet saavat kauniin punaisen syysvärin. Idänpensaskanukka (Cornus alba subsp. alba) kanukat aurinkoinen–varjo hikevä tai kostea ja ravinteikas kalkittu tai neutraali vaihtelee lajeittain 1–10 m vaihtelee lajeittain (I) I–IV (V) Kanukoiden menestyksen salaisuudet Etelä-Euroopassa menestyvät upeasti kukkivat kukkakanukat, mutta meidän talvemme ovat niille liian kylmät joitakin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, jotka saattavat menestyä I-vyöhykkeellä. Suomessa viihtyvien lajien koristeellisuus perustuukin lähinnä kirjaviin lehtiin, marjoihin kuten kuvan idänpensaskanukalla ja värikkäisiin versoihin. Varjoisiin kasvupaikkoihin valkokirjavat lehdet tuovat hienosti valoa ja talvella korallikanukan (C. alba ’Sibrica’) nuoret oksat hehkuvat upean punaisina valkoisia hankia vasten. 2000-luvun alussa varsinkin korallikanukkaa kiusasi yleisesti sienen aiheuttama versotauti, mutta nykyään sairaita kasvustoja ei enää juurikaan näe, ja tarjolla on myös taudinkestäviä kantoja. Edelleen kanukka kannattaa kuitenkin leikata keskikesään mennessä, sillä syksyllä tuoreet leikkauspinnat ovat alttiita kosteassa ilmassa liikkuville sieni-itiöille. Myös varisseet lehdet ja muut kuolleet kasvinosat kannattaa laittaa lämpökompostoriin, jossa itiöt kuolevat. Isokokoiset kanukat istutetaan hikevään tai kosteaan, ravinteikkaaseen ja kalkittuun tai neutraaliin maahan. Kasvupaikka voi olla niin aurinkoinen kuin varjoisakin, mutta voimakas auringonpaiste saattaa haalistaa lehtiä ja laimentaa niiden kirjavuutta. Täysikasvuiset koralli-, keltaoksa- ja verikanukat kannattaa leikata 2–3 vuoden välein alas, jos oksista halutaan mahdollisimman voimakkaan väriset, sillä nuoret oksat ovat värikkäämpiä kuin vanhat. Oksia voi myös typistää vuosittain, jotta pensas pysyy matalana ja tiheäoksaisena. Varsinkin varjossa kasvavista valko- ja keltalehtisistä kanukoista tulee ilman leikkausta korkeita ja harvoja. Idänpensaskanukan marjoja Pensaskanukoiden nuoria oksia eri sävyissä. Vasemmalta oikealle: keltaoksakanukka, idän- ja lännenkanukat, koralli- ja verikanukka. Pensaskanukan (C. alba) lajikkeiden lehtiä. Hei tilaaja! Lue koko juttu Cornus – Vahvaa ja värikästä kasvua Kotipuutarha-lehden numerosta 10/2015 Siirry tästä näköislehtiarkistoon Katso myös Magnoliat Pensaat Puut Katsura Puut Pienet alppiruusut Pensaat Ryhmäruusut Pensaat Onnenpensaat Pensaat Syreenit Pensaat Japaninvaahterat Pensaat Puut Viikon luetuimmat 1. Ajankohtaiset vinkit Kasvimaa ja kukkatarha syyskuntoon 2. Kasvitaudit ja tuholaiset Härmän torjunta 3. KEITTIÖTARHA Marjapensaiden istutus Share to: facebook Share to: twitter Share to: pinterest Julkaistu 11.10.2017 Teksti Ella Räty Lähde Cornus – Vahvaa ja värikästä kasvua – Kotipuutarha 10/2015 Kuvat Ella Räty Kiinnostuitko? Tilaa Kotipuutarha-lehti nyt tutustumishintaan. Saat seuraavat 4 lehteä vain 29 €! Tilaa nyt Sinua saattaisi kiinnostaa myös: Pensaat Jasmikkeet Pensaat Kartanoruusu Pensaat Magnoliat Pensaat Pienet alppiruusut Pensaat Ryhmäruusut Lataa lisää
