Pääkirjoitus

Varkaita ja laulutaiteen mestareita

PÄÄKIRJOITUS 5/2025

Latasin lintujen lauluääniä tunnistavan sovelluksen puhelimeeni pari vuotta sitten, niin kuin nyt jo 160 000 suomalaista on tehnyt. Meidät Muuttolintujen kevät -sovellukseen haksahtaneet tunnistaa siitä, että seisomme hengittämättä, paikalleen jähmettyneinä, käsi sojossa kännykän mikrofoni suunnattuna kohti lintujen liverrystä. Linnunlaulun tunnistamisen hoitaa tekoäly ja tulokset päätyvät tutkimushankkeen käyttöön.

Puutarhaväelle sovellus sopii mitä parhaiten, sillä sen voi asettaa äänittämään luonnon ääniä itsekseen pidemmissä jaksoissa. Tutkimukselle kaikkein arvokkainta tietoa ovat nämä samasta paikasta useina eri ajankohtina tehdyt äänitykset ja tunnistukset. Tällaiselle tavalliselle äänioppilaalle kotipihan lintujen tunnistaminen laulun perusteella on avannut ihmeellisen, uuden maailman. Kun kaikki kauniisti lurittelevat soittoniekat olivat minulle aiemmin ehkä satakieliä tai luultavasti mustarastaita, olen nyt oppinut, että tontillani aarioita tapailee mustapääkerttunen. Siinä vasta laulutaiteen mestari!

Linnut kuuluvat puutarhaan, oli se pieni tai iso, kaupungissa tai maalla. Biologi Sanja Hakala esittelee Kotipuutarhan joka numerossa lintulajin, jonka voi tavata pihapiirissä. Tässä numerossa Sanja tutustuttaa meidät sepelkyyhkyyn (s. 59), joka pesii yhä useammin myös pihapuun oksistossa söpösti kuhertelevina pariskuntina. Minunkin tontillani vierailee tämä pöllön kaltaisesti huhuileva sympaattinen lintu. Sepelkyyhkyn toiseen ominaisuuteen olen saanut tutustua kasvimaalla, jossa tehokkaasti multaa vasten naamioituvat pullukaiset jäivät kiinni, kun ne napsivat vastakylvettyjä herneitä ja papuja kupuunsa. Sittemmin olen oppinut suojaamaan kylvökset harsoilla. Edut ovat kuitenkin haittoja suuremmat. Huolestuisin toden teolla, jos en näkisi puukiipijää päärynäpuun rungolla, joutuisi hätistämään käpytikkaa talon nurkalta ja kuulisi palokärjen kimeää huutoa kotimetsän varjoista.

Minna Siltala
päätoimittaja