Pääkirjoitus

Vapaasti lainattavissa

PÄÄKIRJOITUS 8/2024

Perinteiset kesäkierrokset ystävien puutarhoissa on nyt tehty. Innostuksen, omistautumisen ja lihastyön määrä hakee vertaistaan. Mistä löytyy se kaikki voima, jolla siirtyy kuutioittain maata, siistiytyy vesakoksi muuttunut mökkitontti ja muotoutuu rinnepuutarhan alku kivikkoiseen maastoon? Samaan aikaan maalataan mökkiä, kunnostetaan kaiteita, rakennetaan laituria, kivetään polku, aidataan kasvimaa. Kyseessä täytyy olla jonkinlainen supervoima, joka nousee esille, kun kesä alkaa. Riippumatta lapsiluvusta, iästä ja elämäntilanteesta ihminen antaa parastaan, jotta kotikontu kaunistuisi ja puutarha kukoistaisi ja kehittyisi.

Kyläilyt kanssaharrastajien luona ovat kesän parasta antia sekä kävijälle että isäntäväelle. Toisten istutuksia ja puutarhan rakenteita tutkiessa saa intoa ja voimaa omiin puuhiin. Ystävän lehtopuutarhaa tutkiessa syntyy haave syötävästä metsäpuutarhasta oman tontin nurkkaukseen, idea viihtyisästä oleskelupaikasta tai vaikka kastelujärjestelmästä. Puutarhansa ystäville esittelevä saa vastalahjaksi kehuja ja ihastelua. Se on tuiki tärkeää!

Puutarhanhoito on syvästi yhteisöllistä puuhaa. Ilman vertaistukea ja kavereilta saatuja ideoita minun tontillani ei olisi puoliakaan siitä, mitä siellä nyt on: jakotaimista alkunsa saaneita perennamättäitä, lainattua maisemaa, jonka raivaamiseen ystävän esimerkki innosti, portaiden pieleen tekeytynyttä sekaistutusta, jossa lempiyrtit ja kukat kasvavat vierekkäin, eikä paksua katekerrosta kasvimaan peittona. Vain jotain mainitakseni.

Uskallan väittää, että lehti toimii samalla periaatteella: tässäkin numerossa on tarjolla vertaistukea, ideoita ja neuvoja moneen puuhaan. Kaikki on vapaasti toteutettavissa. Ja vielä ehtii oikein hyvin ennen kuin käännytään kohti syksyä.

Minna Siltala
päätoimittaja