Kolumni

Vanhassa vara parempi

KOLUMNI 3/2026

Syksyllä 1980 olin nöyrä ja utelias ensimmäisen vuoden biologian opiskelija. Kasvitieteen laitoksella harmaapäinen professori luennoi sammalista: ”…sammalet ovat evolutiivinen umpipussi, ne ovat regressiivisen eli taantuvan evoluution kautta menettäneet jo saavuttamiaan evoluutiotuloksia”. Kulmakarvani kohosivat, mutta ei minulla ollut kanttia sanoa mitään, vaikka olin varma, ettei evoluutio voi olla ”taantuvaa” eivätkä eliöt evoluution vuoksi voi ”menettää” mitään paitsi aivan satunnaisesti. Evoluutiohan on ympäristöön ja sen muutoksiin sopeutumista. Toki professorikin sen tiesi, mutta valitsi sanansa huonosti.

Evoluutio ei ole yksisuuntaista. Sillä ei ole päämäärää, joten sillä ei myöskään ole lopputuloksia. Väliaikaista kaikki on vaan. Ympäristö on isäntä, evoluutio kuuliainen renki. Ympäristön muuttuessa voi peruuttaminen eli lähtöruutuun palaaminen joskus olla tarpeen. Näin on käynyt Tyynenmeren Galápagossaarilla kasvaville villiintyneille tomaateille (Solanum lycopersicum), tai joillekin niistä. Tomaatithan kuuluvat samaan sankkaan, Etelä-Amerikasta kotoisin olevaan koisojen sukuun kuin peruna (S. tuberosum) ja munakoiso (S. melongena). Koisot tuottavat paljon erilaisia typpipitoisia, kitkerän makuisia alkaloideja eli kasviemäksiä, joista monet ovat myrkyllisiä ihmisille ja muille eläimille.

Ympäristö on isäntä, evoluutio kuuliainen renki.

Tomaattien emäkset ovat kehittyneet munakoisojen emäksistä, mutta ovat erilaisia. Kuitenkin jotkin Galápagoksen tomaateista ovat alkaneet tuottaa samanlaisia emäksiä kuin munakoisot ja tomaattien kantamuodot miljoonia vuosia sitten. Emäksiä tuottavat geenit ovat palautuneet täsmälleen muinaisiksi muodoikseen. Tutkijat onnistuivat selvittämään tarkasti mitä on tapahtunut molekyylitasolla – mutta miksi se on tapahtunut, onkin visaisempi kysymys.

Tomaatit ovat todennäköisesti päätyneet Galápagossaarille Etelä-Amerikasta lintujen tuomana. Tutkijat keräsivät niitä monilta eri saarilta. Itäisillä saarilla kasvaneiden emäkset olivat samoja kuin viljellyissä lajikkeissa eli säilyneet ennallaan, mutta läntisillä saarilla tomaattien emäkset olivat palautuneet munakoisotyyppisiksi. Nyt siirrytään faktoista valistuneisiin arvauksiin. Läntiset saaret ovat geologisesti nuorempia kuin itäiset, joten karumpi maaperä ja haastavampi ympäristö saattavat olla syynä tomaattien munakoisoratkaisuun. Ehkä kesyjen viljelylajikkeiden emäkset eivät vain riitä villissä luonnossa vaan järeämmät aseet ovat tarpeen.

Voisiko ihmisen evoluutio jostain syystä alkaa peruutella eli jokin jo kauan sitten kadonnut ominaisuus palautua pysyvästi? Enpä usko. Erityisesti lääketieteen kehitys on tavallaan irrottanut lajimme luonnonvalinnasta. Aikaisemmin tappavia tauteja voidaan parantaa ja pahojakin vammoja korjata. Ihmisen evoluutio riippuu enemmän ihmisen aikaansaannoksista kuin luonnon valintapaineista. Onko se hyvä vai paha, en tiedä.

– Johannes Enroth

Kolumnisti on eläkkeellä oleva kasvitieteilijä ja sammaltutkija Helsingistä. Hän kertoo kasvimaailman ilmiöiden taustoista.