Pääkirjoitus

Puutarhan mosaiikkia

PÄÄKIRJOITUS 4/2024

Parveketarhuri, palstaviljelijä, kukkatarhuri, viherkasviharrastaja, ekotarhuri, esteetikko, hifistelijä, omavaraistelija, kasvihuoneharrastaja, ruukkutarhuri, lavaviljelijä, kasvikeräilijä… Puutarhaharrastajien joukko on yhtä monimuotoinen kuin maaperässä mylläävien eliöiden joukko. Somessa ja livetapahtumissa kokoontuu erikoisväkeä, milloin kärhö- ja pionitiedon, puuvartisten, perennojen, pelargonien, lavaviljelyn, jättikasvisten ja vaikka minkä parissa. Löysitkö listasta itsesi? Minä huomaan asettuvani moneen eri lokeroon. Vähän niin kuin Kotipuutarhakin, joka pyrkii näyttämään harrastuksen sen monessa eri muodossa, kuin mosaiikkina.

Ylistys omistautuneelle puutarhanhoidolle ja kasvien ja puutarhasuunnittelun tuntemukselle on tässä numerossa kesähuvilan puutarha (s. 18). Sama suku on hoitanut paikkaa jo sata vuotta, mutta kolmannessa polvessa perheeseen kasvoi puutarhanhoidon – kasvien ja puutarhasuunnittelun – syvätuntija Mika Westerlund. Vinkkinä kaikille teille: Louhirannan salaisen puutarhan portit Porvoossa ovat avoinna Avoimet puutarhat -päivänä 16. kesäkuuta. Toisenlaista rakkautta puutarhanhoitoon ja taituruutta edustavat hyötyviljelijät Anna Kamara ja Sampo Kallunki. Annan erikoisosaamista ovat lannoitteet. Omassa kotikeittiössäni muhii jo Annan reseptillä tehty kalkkilannoite munankuorista ja omenaviinietikasta, jonka ohje löytyy sivulta 33. Sampo puolestaan on perehtynyt viljelyyn kompostoituvassa katteessa eli no dig -menetelmään (s. 40), jota myös Anna harjoittaa. Minua puhutteli Sampon oivallus: ”Lopulta tärkeintä on kasvattaa sitä, mitä perhe syö ja josta satoa riittää läpi vuoden.” On myös mainittava Frans Karkkimaa, mies joka myöntää, että leikkasi jossain vaiheessa puutarhansa marjakuuset kynsisaksilla. Fransin tapaat sivulla 7.

Keväisten hurahdusten lomassa joudun muistuttamaan itseäni oman puutarhan ja pihanhoidon perusasioista. Vaikka sekä etiopialaisen, portugalilaisen että japanilaisen kaalilajikkeen siemenet on nyt tilattu kokeiltavaksi, on aika paneutua pihanhoidon peruslokeroon, pensasaitaan, jolle pitää kaivaa paikka tontin pohjoisreunalle. Se on hikisempää hommaa kuin sometoreilla seikkailu. Aidan kasvattamiseen, lajivalintaan ja leikkaamiseen pitää myös perehtyä lukemalla ennen kuin lapio laulaa. Siihen auttaa Ella Rädyn juttu pensasaidoista sivulla 10.

Minna Siltala
päätoimittaja