Puutarhakrapula — ikävä seuralainen

Vetämätön olo, ei yhtään mukaansa tempaavaa projektia menossa, eikä edes metsätyöt nyt oikein pääse alkua pidemmälle. Kaikkea vähän yrittää raapaista mutta se suuri intohimo puuttuu kokonaan. Kuulostaako tutulta, onko sinulla koskaan ollut puutarhakrapulaa?

Saniaisruukku toipuu puutarhakrapulani aiheuttamista vaurioista. Sain eilen raahattua sen yläkerrasta terassille ja poistettua kaiken kuolleen. Elossa ovat kuitenkin….

Jopa eiliset Mustilan taimipäivät jätin väliin, vaikka vähän olisikin kiinnostellut lähteä. Omatunto ei sitten kuitenkaan antanut periksi hurvitella yksikseen, heti toista lauantaita perättäin ja lähdin perheen kanssa naapurikylän markkinoille. Koko päivän kuitenkin harmitti kun katselin somesta puutarhakamujen päivityksiä Elimäeltä. Eilisestä päätellen krapula voisi olla jopa parantumassakin mutta tänäänkään en ole saanut vaihdetta päälle. Koko aamupäivän satoi rankasti ja sitten nukahdin päiväunille. Kalat grilliin parilalle ja kellohan olikin sitten jo niin paljon, että eipä kannattanut enää raivuillekaan lähteä… Seli-seli, selitykset kuuluvat vahvasti puutarhakrapulan taudinkuvaan.

Joskus elämän polut kuljettavatkin sinut perheen kanssa markkinoille, vaikka samaan aikaan olisikin käynnissä viherhörhöjen vuoden kohokohta.

Olihan tämä taas aika raskas kasvukausi kaikkinensa. Eniten paukkuja vei kesäkuun kuivuus ja uusien alueiden kastelu. Kuivuus näkyy puutarhassa edelleen, osa viime vuonna istutetuista perennoista on kuollut…

Viime aikojen sateet ovat täyttäneet lammikon ääriään myöten täyteen.
Lammikon edustalla oleva saniaisruukku tuli onneksi kasteltua paremmin kuin sisällä olevat.

Ja nyt kun vettä on sitten tullut, ovat etanat ilmestyneet kuin tyhjästä. Kenkien alla poksahtelee ja sekin harmittaa niin vietävästi. Puutarhakrapula ei ainakaan parane kun nenässä tuoksahtaa etikan lemu…

Lammikon seutuun olen edelleen niin tyytyväinen vaikka yläpihan alueet aiheuttavatkin jatkuvaa päänvaivaa. Tällä hetkellä Kauhurinnekin on niin kovin ruma…

Aina löytyy myös niitä hyviä asioita

Vaan jottei nyt ihan menisi pelkäksi valitusvirreksi niin kerrataanpa vastapainoksi ne hyvät asiat. Omenasato oli tänä vuonna määrällisesti runsas ja raikasta oman puutarhan omenamehua olemme nyt juoneet jo viikon päivät. Koko perhe tykkää siitä hirmuisesti ja keräämisen vaiva palkitaan joka kerta kun saa lasillisen mehua nenänsä eteen. Keräsin omenia kolmena iltana ensin maasta käsin ja sitten a-tikkailta. Lopuksi ylimmät sitten kerääjällä. Omenaa tuli kolme muovilaatikollista ja niistä mehua 40 pulloa. Meillä on lähellä puristamo josta saa mehun pastöroituna ja pullotettuna. Pastöroitu mehu säilyy ihan eteisen lattialla sen muutaman viikon, jonka aikana se on meillä yleensä jo juotu. Täytyisikin muuten piilottaa pari pulloa kellarin hyllylle. Olisi mukava yllättää perhe sitten myöhemmin talvella, mikseipä vaikka joskus joulun aikaan…

Daaliapenkissä on kukinta hyvässä vauhdissa. Narsissitupakka ja resedat tuoksuvat…

Lämmin kesä sai minut käymään uimassa. Vaikka suurin into uimiseen lopahtikin loman loppumisen myötä, tulin tänä kesänä varmasti uineeksi enemmän kuin monena edellisenä yhteensä. Saunailta ystävän mökillä jäi lämpimänä muistona mieleeni tästä kesästä.

Myös maastopyörä tuli kaivettua naftaliinista ja mukava retkipäivä Fiskarsin maastoissa viimeisellä lomaviikollani elokuun alussa, jäi mieleen yhtenä kesän helteisimmistä ja fyysisesti raskaimmista päivistä. Ja rokkaamaankin päästiin ihan kaksi kertaa tänä kesänä. Sittenkin pikavisiitti Kuopioon ja toistamiseen rokattiin pari viikkoa sitten Kotkassa Dark River Festivalien tahdissa. Olisivatko nämä uudet harrasteet tulleet nyt tänä kesänä puutarhajuttujen tilalle? Niin on saattanut käydä ja siksikin tuntuu, että puutarha on jäänyt niin rempalleen…

Viime vuonna Mustilasta hankittu vaaleanpunainen metsähortensia avasi ensimmäisen kukkansa kuin lohdutukseksi.
Tämäkin herkku on vuosia sitten Mustilan reissulla hankittu. Ihastuin siihen kierroksella ja löysin sen sitten omakseni kierroksen jälkeen.

Puutarhasuhteen syventäminen

Vaan puutarha on kuin paras ystävä. Vaikka edellisestä tapaamisesta olisi kuinka pitkä aika, jatkuu juttu aina siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin. Viime lauantaina tapasin lapsuudenystäviäni ja varmasti pian tapaan jälleen myös rakkaan puutarhani ja löydän ehkä myös kadoksissa olevan intohimoni. Eilen illalla sytytin kellukynttilän lammikolla ja fiilistelin hetkisen pimenevässä illassa. Tiedä vaikka se olisi kokonaan uudenlaisen puutarhasuhteen alkua. Voisiko puutarhasta vain yksinkertaisesti nauttia enemmän, eikä aina luoda jotakin uutta?!

Noin kuukausi sitten poistamani kuusi antoi tilaa pienelle siemenestä kasvattamalleni katsuralle.

Ennemmin kuin yrittää täyttää kaikki paikat uusilla kasveilla, tehdäkin jo olemassa olevaan kasvillisuuteen aukkoja, tilaa hengittää…

No, tällä kertaa tällaisin miettein, ensi kerralla sitten taas jotakin ihan muuta. Joskus vaan on ihan hyväksi avata mennyttä aikaa näin tekstin muotoon, silloin saattaa monia asioita selkiytyä itsellekin ja syntyä jopa niitä uusia oivalluksiakin. Jotenkin tuo ”aukkoteoria” jäi heti kytemään, vielä minä sen raivurin nappaan hyppysiini joku päivä ja saatanpa tempaista sahankin käyntiin ennen talven tuloa. Kyllä se sitkeinkin puutarhakrapula joskus helpottaa.

Ihania syyskesän iltoja kynttilöiden valossa kaikille lukijoilleni…

  1. Ihan samanlaista krapulaa täälläkin koetaan. Tänään oli oikein varsinainen nahjustelupäivä. En kuitenkaan tunne siitä morkkista, yleensä syksyisin tulee vielä jossain vaiheessa se-suuri-innostus, jolloin tulee kaivettua jokin suuri kohta uusiksi, uskon että se tulee tänäkin syksynä 😊

    • No niinpä ihan turhaan itsekin tuosta murhetta kannan, kyllä se into sieltä vielä tulee kun on aina ennenkin tullut. Viimeistään sipuleita sitten tökitään maahan kuin viimeistä päivää… Ai niin sinun tapauksessa taitaa mennäkin toisin päin😂

  2. Puutarhakrapula on tuttu tunne, etenkin näin syksyn kynnyksellä. Koko kesän ahkerointi puutarhassa vaatii veronsa. Olen taivastellut monien bloggareiden Mustila-ostoksia ja kokenut samalla pientä harmitusta. Teki mieli lähteä itsekin Mustilaan, mutta laiskuus yllätti – ja ne muut elämän velvollisuudet vaativat myös osansa.
    Kulunut kesä on säiden puolesta aiheuttanut ylimääräistä työtä ja haasteita: ensin viikkojen karmiva kuivuus ja nyt päivästä toiseen jatkuvat kaatosateet. Esitit fiksun ja kannatettavan ajatuksen: ”Voisiko puutarhasta vain yksinkertaisesti nauttia enemmän, eikä aina luoda jotakin uutta?!”
    Puutarhakrapula tulee ja menee. Kyllä se into sieltä taas tulee, kunhan mieli ja kroppa on aikansa levännyt.
    Antoisaa alkavaa syksyä sinulle!

    • Minulla on itsellä käynyt mielessä myös sellainen vaihtoehto, että voisin alkaa käymään ystävien puutarhoissa auttamassa ja tsemppaamassa puutarhatöissä. Nyt olenkin jo sopinut meneväni työkaverin rivaripihaa katsastamaan. Oikein innolla odotan, syttyykö ideoita ja osaanko ehdottaa järkeviä ratkaisuja… Jotenkin minusta tuntuu, että juuri sellaisessa voisin olla aika hyväkin… Minusta olisi ihanaa myös ihan konkreettisesti saattaa uudistuksia alulle, hommata yhdessä asiakkaan kanssa pihan hoitoon tarvittava välineistö ja opastaa niiden käytössä. Jahas tästähän taisi syntyä liike-idea😂 Ehkä olenkin vain kyllästynyt näihin omiin nurkkiin…

  3. Podin viime syksynä melkoisen pahaa puutarhakrapulaa. Avoimiin puutarhoihin osallistuminen sen varmaan aiheutti. Tänä kesänä olen ottanut rennommin, joten intoakin on riittänyt pidemmälle. Tosin sateisella tai muuten kylmällä säällä huomaa helposti sisäpuuhien houkuttelevan enemmän. Ja sateitahan täällä on taas riittänyt…
    Jos perheen parissa vietetty aika ryösti sinulta Mustilan taimipäivän tältä vuodelta, niin minä olin pitelemässä isännälle roskasäkkiä, kun hän siivosi autotallia samaan aikaan kun täällä päin olisi ollut taimipäivä :D Muistin koko taimitapahtuman vasta kun katsoin kalenteria ja siinä vaiheessa oli enää myöhäistä lähteä ajelemaan. Olisi siellä varmaan jotain ollut vielä silloin jäljellä mutta ei enää mitään ”herkkuja”. Eipähän tullut haalittua ylimääräisiä kasveja…
    Aurinkoisia elokuun viimeisiä päiviä! Toivottavasti saadaan pitkä, lämmin ja aurinkoinen syksy.

    • On niin helpottavaa kuulla, että muillakin on tätä samaa taudinkuvaa. Ja kyllähän se ihan järkeen käy, että ei sitä nyt aina voi jaksaa olla valtavan innostuksen pyörteissä, pakko joskus tehdä jotain ihan muuta ja antaa innostumisen muhia ja ideoiden syntyä.
      Nyt olisi ensi viikonloppuna uusi mahdollisuus taimipäivään Vakka-Taimessa, kyllä vähän kiinnostelisi vaikka aika pitkän matkan päässä sekin on meiltä kyllä…

  4. Ihan tutulta kuulostaa tuo tauti, iskee yleensä joka vuosi johonkin aikaan…mutta menee onneksi ohi. Minä olen loppukesästä raivannut puuvartisista oksia oikein urakalla, täytyy noita aukkoja juurikin saada tehtyä.

    • Aukkoja ja pitkiä näkymälinjoja täytyy kyllä puutarhassa olla. Se on oikeastaan leikatun nurmikon ainoita hyviä puolia, että se tarjoaa hyvin sitä tyhjää tilaa jota keräilijän puutarhassa niin kipeästi kaipaa…

  5. Kyllä krapulassa ollaan ja pahasti. Piha huutaa hallelujaa ja jopa voikukat meinaa vallata yhden penkin. Yhtään ei telpota sekään, ettei oma kunto nyt riitä astmaatikon riekkua pitkin multamaita. Mutta ”vielä on syksyy jäljellä, vielä tulee kauniita päivä 😀

    • Minulla on nyt pikkuisen krapula helpottanut ja hommat luistaa lähes entiseen tapaan. Sipuleita on piiloteltu ja eilen istutin yhden hortensiankin😊

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Lähetä kommentti

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Tilaa Kotipuutarha-lehti

Tutustumistarjous 4 lehteä 29 €
Tilaa nyt